maanantai 9. toukokuuta 2011

Fatbardhe Hetemaj: Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa

Fatbardhe Hetemaj: Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (blogi) 9.5.2011

Osallistuin WorkPlace Pirkanmaan työnantajille, korkeakouluille ja viranomaisille suunnattuun Kansainväliset osaajat korkeakouluista työelämään -seminaariin. Pidin puheenvuoron aiheesta Monikulttuurisuus työpaikoilla – uhka vai mahdollisuus?. Otin esille ulkomaalaisten rekrytoinnin haasteet sekä ulkomaalaisten liian vähäisen hyödyntämisen työelämässä.

Suomessa on noin 13 000 kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa yli 100 eri maasta. On käsittämätöntä, ettei tätä kieli- ja kulttuurituntemusta ja voimavaraa ymmärretä hyödyntää organisaatioissa. Valmistumisen jälkeen opiskelijoilla on vain puoli vuotta aikaa löytää töitä Suomesta. Se ei kovassa kilpailutilanteessa ole riittävä aika. Seurauksena koulutetut ulkomaalaiset lähtevät pois Suomesta ja koulutukseen investoidut rahat valuvat hukkaan.

Ulkomaalaisuus ei tietenkään ole itseisarvo, jolla sivuutetaan samantasoinen suomalainen, mutta tietyissä tilanteissa ulkomaalaisen palkkaaminen on varteenotettava, mahdollisesti kaikista paras vaihtoehto. Varsinkin yritykset, jotka etsivät uusia markkinoita ja pyrkivät laajentamaan toimintaansa, tarvitsevat kansainvälistä osaamista. Parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.

Ulkomaalaisten työllistymistä edistää yleensä se, jos palkkaajalla on henkilökohtaisia kansainvälisiä kokemuksia tai jos liiketoiminnan ydin on kansainvälinen. Toisinaan työnantajien kielteiset asenteet eivät tarkoita sitä, etteivät he haluaisi palkata maahanmuuttajia, vaan työnantajat pelkäävät, ettei maahanmuuttaja sopeudu työyhteisöön. Mutta täytyy muistaa, että kaikkea ei opita koulussa. Ihmissuhdetaidot, kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa sekä monet muut ammatin harjoittamiseen liittyvät haasteet opitaan vasta vanhempina työelämässä – kunhan siihen suodaan mahdollisuus. Kielitaitovaatimuksiinkin voisi suhtautua rennommin: tavoitteena tulee olla riittävä kielitaito, ei äidinkielentasoinen suomen kielen hallinta. Yliopiston suomen kielen kurssit tulisivat olla työelämälähtöisiä.

Aira Vehaskarin kirjoittama EVA Raportti Talent available - Tapping the Expat Talent Pool (http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2010/10/talent_available.pdf) osoittaa, että erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset aliarvioivat maahanmuuttajatyövoimaa. Raportin kohderyhmänä ovat erityisesti pk-yritykset, mutta myös liitot, viranomaiset sekä Suomessa olevat koulutetut ulkomaalaiset itse. Keskeinen sanoma on, että myös pk-yritykset voivat palkata koulutettuja ulkomaalaisia, ja että koulutettujen ulkomaalaisten tulisi itse tiedostaa tämä. Hyödyt liittyvät selkeimmin kasvuun ja viennin lisäämiseen.

Se, että maahanmuuttajille aukeaisi enemmän mahdollisuuksia integroitua suomalaiseen työelämään, olisi meidän kaikkien etu sekä kilpailukyvyn että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi VALOA Networking -tilaisuudet ovat työnantajille mainio tilaisuus saada tietoa siitä, millaista osaamista ja työelämävalmiuksia kansainväliset korkeakoulututkinnot antavat opiskelijoilleen. Korkeakoulujen edustajat pääsevät myös tutustumaan toimialojensa kansainvälistymisestä kiinnostuneisiin yrityksiin. Lisää aiheesta löytyy täältä: http://www.valoa-hanke.fi/.