HS: Törkeys ei ole vitsi-vitsi

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Törkeys ei ole vitsi-vitsi 14.4.2012

Perussuomalaisten tulisi käyttää tästä lähtien ruskeaa paitaa, jotta heidän poliittinen ja henkinen suuntautuneisuutensa tulisi kaikille selväksi.

Edellinen lause oli vitsi. Se oli kansanedustaja James Hirvisaarta (ps) lainaten "täyttä pakinaa ja satiiria, jossa hyväntahtoisesti ja hauskasti ruoditaan yhteiskunnassa vallitsevaa hysteeristä ilmapiiriä".

"Pakina ja satiiri" ovat maalauksia, jotka tarvitsevat sopivat kehykset – henkisen tai materiaalisen ympäristön. Oikea ympäristö voi jalostaa karkeuksistakin osuvaa satiiria ja huumoria. Väärä taas jättää karkeudet karkeuksiksi ja vitsit loukkauksiksi.

Tällainen "kehys" on tilanne- ja aikasidonnainen.

Vitsi, joka kerrottiin 1950-luvulla, voi olla loukkaus 2010-luvulla. Kaveripiirissä voidaan sanoa asioita, joita ei voi toistaa illallisella syyllistymättä moukkamaisuuteen.

Perussuomalaisten nousu politiikan illallispöytiin toi pöydän äärelle joukon ihmisiä, joilla tilannetaju ei ole kohdallaan. Ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet siirtyneensä röökiringistä demokratian estradille.

Kansanedustajan tai hänen avustajansa julkiset sanomiset ovat aina eri kategoriassa – eri ympäristössä – kuin röökirinkien puheet.

Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen kirjoitti blogissaan, että ulkomaalaiset ja seksuaalivähemmistöt voisivat käyttää hihamerkkejä, jotta heidät olisi helpompi tunnistaa.

Ulkovaatteisiin kiinnitettävät, kansanryhmää identifioivat merkit liittyvät historiaa tuntevilla natsi-Saksan aikaan.

Der Judenstern oli kangasmerkki, joka juutalaisten oli ommeltava päällysvaatteisiinsa – yleensä sydämen tienoille –, jotta heidät tunnistettaisiin helposti.

Jos kansanedustajan avustaja viittaa murjaisussaan natsi-Saksan rotuoppeihin, se ei ole "hyväntahtoista ja hauskaa". Se ei ole edes "huonoa huumoria", kuten perussuomalaisten ryhmänjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner tulkitsi.

Se on vain törkeää. Ihmiskunnan historiaa tunteva tietää, että rotuopit johtivat kuuden miljoonan ihmisen teolliseen teurastukseen. Kyse ei siis ole siitä, että tosikot eivät ymmärtäneet Erosen idean "satiirisuutta".

Sanottua ei saa pyyhittyä pois. Sen Eronen tuli todistaneeksi, että hänen toimintansa ei kuulu ympäristöön, jossa perustuslain mukaan käyttäydytään "arvokkaasti ja vakaasti".