Ylioppilaslehti: Ulkomaalaiset opiskelijat edellä

Ylioppilaslehti: Ulkomaalaiset opiskelijat edellä 29.4.2012

Miten tehdään maisteri biologian kandidaatista, jolla ei pysy maisteriohjelman alkaessa pipetti kädessä?

Opetushenkilökunnan uhrautumisen avulla. Huippua tällaisesta opiskelijasta on vaikea tehdä. Turun yliopiston biologian professori Mikko Nikinmaa lyttää yliopistojen virallisen kansainvälistymisstrategian.

”Tämä on käytännössä kehitysapua.”

Nikinmaa on opettanut kymmenen vuotta englanninkielisen ympäristötieteen maisteriohjelman opiskelijoita. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kirjava taso aiheuttaa hänen mukaansa opetushenkilökunnalle harmaita hiuksia. Kaikki kandidaatit eivät ole saaneet kotiyliopistoistaan yhtä hyviä eväitä kuin länsimaiset opiskelijat.

”Ongelmia aiheuttaa, kun kandidaattivaiheessa ei ole tehty yhtään käytännön labratyötä, nähtykään pipettiä. Yritämme saada kaikki opinnoista läpi, mutta työmäärä on vähintään viisinkertainen verrattuna suomalaisiin opiskelijoihin.”



Tällä hetkellä suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee noin 16 000 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Kolmen vuoden päästä kansainvälisiä opiskelijoita pitäisi opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymisstrategian mukaan olla 20 000. Viisi vuotta sitten ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita oli Suomessa vain 11 000.

Strategian mukaan Suomi tarvitsee huippuyliopistoja, jotta kilpailukykymme säilyisi. Koska huippuyliopistot ovat kansainvälisiä, pitää suomalaisyliopistojen kansainvälistyä. Suomalaisyliopistot ja OKM katsovat, että huipuksi tullaan houkuttelemalla mahdollisimman paljon ulkomaalaisia opiskelijoita.

Nikinmaa pelkää, että kansainvälistymistavoitteiden huumassa suomalaisnuoret unohdetaan.

”Ihminen, joka ei osaa mitään, on yliopistolle arvokkaampi pelkästään siksi, että hän on ulkomaalainen.”



Viime vuosina englanninkielisiä maisteriohjelmia on noussut kuin sieniä sateella kansainvälistymistavoitteiden täyttämiseksi.

Helsingin yliopisto toivoo tuoreessa strategiassaan, että maisterivaiheen opiskelijoista 15 prosenttia olisi viiden vuoden kuluttua ulkomaalaisia. Tohtoriopiskelijoiden kohdalla määrän pitäisi olla peräti neljännes. Ensi vuonna käyttöön tuleva yliopistojen rahoitusmalli antaa rahaa valmistuvista ulkomaalaisista maistereista ja tohtoreista.

Tutkijoiden etujärjestönä toimiva Tieteentekijöiden liitto pelkää, että tämä voi johtaa ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden suosimiseen.

”Kun verrataan, otetaanko suomalainen vai ulkomaalainen, otetaan ulkomaalainen, koska se vaikuttaa rahoitukseen”, tuumii toiminnanjohtaja Eeva Rantala.

Pahimmillaan rahoituskriteerit voivat johtaa riman laskuun ulkomaalaisten opiskelijoiden kohdalla. Tällöin koko kansainvälistymisen perusajatus, yliopistojen tason parantaminen, asettuu kyseenalaiseen valoon. Mikko Nikinmaan mielestä näin on jo käymässä.

”Asiasta käydään käytäväkeskusteluja, mutta johtavat tahot ovat kansainvälisyyden lumoissa kansainvälisyyden vuoksi.”



Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan suomalaisopiskelijoiden ei pitäisi kärsiä yliopistojen kansainvälistymisestä. Opetusneuvos Birgitta Vuorinen sanoo, että opiskelijavalinnoissa pitää painottaa akateemisia ansioita, vaikka ulkomailla tutkinnon suorittaneet voidaan valita omasta ryhmästään.

”Uskon, että korkeakoulujen tavoitteena on ottaa mahdollisimman hyviä opiskelijoita”, Vuorinen sanoo.

Ainakin Helsingin yliopistossa tämä näyttää onnistuneen. Tilastojen mukaan ulkomaalaiset opiskelijat eivät viime vuoden aikana keskeyttäneet opintojaan merkittävästi suomalaisia useammin.

OKM:n kunnianhimoinen kansainvälistymisstrategia ei kuitenkaan näytä saavuttavan vuoteen 2015 asetettuja tavoitteita. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä kasvaa liian hitaasti.

Ehkä tästä johtuen painetaan jarrua. Vuorisen mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrälle ei siis aseteta uusia kasvutavoitteita. Kyse on myös rahasta. Kun yliopistoissa ollaan säästölinjalla, se koskee myös ulkomaalaisia opiskelijoita.



Vaikka suomalaisyliopistojen maine ja kiinnostavuus vähän nousisikin, Nikinmaa on huippujen houkuttelun suhteen pessimistinen. Hän uskoo, että parhaat opiskelijat karkaavat kuitenkin ranking-listan kärkikouluihin, Yhdysvaltoihin tai Britanniaan.

”Suomella ei ole oikein mitään tehtävissä. Tämä on syrjäinen maa, jossa puhutaan omituista kieltä. Suomi ei ole ihmisten ensimmäinen vaihtoehto.”

Lahjakkaita ihmisiä voidaan saada Suomeen vain tunnetuilla, huipputason opinto-ohjelmilla. Jos ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää kasvatetaan itsetarkoituksellisesti, laatua on Nikinmaan mukaan vaikeaa pitää yllä.