HS: Helsingin Sanomat: Jussi Halla-aho pyrkii Euroopan parlamenttiin hidastamaan maahanmuuttoa

Helsingin Sanomat: Jussi Halla-aho pyrkii Euroopan parlamenttiin hidastamaan maahanmuuttoa 5.4.2014
Helsingin Sanomat: Unto Hämäläinen: Tuleeko maahanmuutosta iso vaalikysymys? (blogi)
Jussi Förbom: Parahin Jussi (blogi)

Kansanedustaja Jussi Halla-aho tulee haastatteluun näppärästi polkupyörällä, sillä ajomatka Eirasta hänen kotoaan Musiikkitaloon ei ole pitkä.

Ikäisekseen – hän täyttää pian 43 vuotta – Halla-aho vaikuttaa poikamaiselta. Hän on pukeutunut konservatiivisesti mustaan pukuun ja valkoiseen paitaan, mutta hänellä ei ole solmiota.

Kättelemme ja istumme kahvilan pöytään. Halla-aho on varautunut mutta kohtelias. Huomaavaisesti hän kysyy, miten eläkepäivät ovat sujuneet. Kun kerron, että en ole vielä eläkkeellä, hän häkeltyy ja pyytää anteeksi.

Kohteliaasti hän tiedustelee, saako hän lukea suorat sitaattinsa ennen haastattelun julkaisemista. Se sopii.

[...]


___________________________________

Helsingin Sanomat: Unto Hämäläinen: Tuleeko maahanmuutosta iso vaalikysymys? (blogi)

Hyvää Päivää.

Kun lopetin Perässähiihtäjän lokakuussa 2012, ajattelin, että tämä on nyt tässä.

Olin siihen mennessä pitänyt vaaliblogia seitsemän kertaa: presidentinvaaleissa 2006, eduskuntavaaleissa 2007, kuntavaaleissa 2008, EU-vaaleissa 2009, eduskuntavaaleissa 2011, presidentinvaaleissa 2012 ja kuntavaaleissa 2012, yhteensä pari vuotta. Ne olivat olleet mielenkiintoisia – toimittajanurani parhaita – aikoja. Silti ajattelin, että keskittyisin työurani loppuvuodet muihin töihin. Tämän vuoden alkupuolella mieleni on hiljalleen muuttunut. Rupesin miettimään asiaa toisesta näkövinkkelistä. Entäpä jos ryhtyisin pitämään blogia hieman toisella tavalla? Ja niin päätin palata.

[...]

Perussuomalaiset ovat näiden mielenkiintoisin puolue sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansallisessa politiikassa mitataan nyt, pysyykö Soinin puolue ”vanhojen” suurten puolueiden kanssa samassa sarjassa. Sillä on merkitystä myös seuraaviin eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa.

Koko unionia ajatellen on kiinnostavaa nähdä, miten kaikkien EU-maiden ”perussuomalaiset”, siis kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset puolueet, menestyvät. Jos ne pärjäävät vaaleissa, saavat parlamenttipaikkoja ja vielä kykenevät vaalien jälkeen muodostamaan yhtenäisen parlamenttiryhmän, muutos voisi järkyttää EU-parlamentin vanhoja voimasuhteita. Mene ja tiedä.

Viime kerralla Timo Soinin ehdokkuus siivitti perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vaaliliiton vaalivoittoon. Soini oli silloin ääniharava. Nyt Soini ei ole ehdolla. Se on muuten ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun perussuomalaiset joutuvat käymään vaalit ilman ehdokas Soinia. Hän on ollut puolueensa johtotähti niin presidentin-, eduskunta-, kunta- kuin EU-vaaleissakin. Kukaan toinen ei ole tehnyt yhtä pitkää vaaliputkea.

Näissä vaaleissa perussuomalaisten näkyvin ehdokas on kansanedustaja Jussi Halla-aho. Hänen asemansa on muuttunut ratkaisevasti. Viisi vuotta sitten pidetyissä EU-vaaleissa puolue ei kelpuuttanut häntä ehdokkaakseen, nyt hän on listan kärjessä.

Niin – toki pitkään harkittuani – otin yhteyttä Halla-ahoon ja pyysin haastattelua. Hän ystävällisesti suostui haastateltavaksi.

Haastattelu julkaistaan tässä viikonvaihteessa ilmestyvässä HS:n Kuukausiliitteessä. ( Mukana myös lyhyet haastattelut muiden eduskuntapuolueiden ehdokkailta. Marjatta Rasi (kok), Timo Harakka (sd), Sanna Lehtinen (kesk), Li Andersson (vas), Ozan Yanar (vihr), Niklas Mannfolk (rkp) ja Sari Essayah (kd) kertovat, miten heidän kampanjansa ovat lähteneet liikkeelle.)

(Jutun voi lukea lauantaina myös Kuukausiliitteen nettisivulta www.hs.fi/kuukausiliite

Halla-ahon viesti haastattelussa on selvä.

“Minä näen ehdokkuuteni merkittävänä, koska minä olen voimakkaasti profiloitunut ihmisten mielissä tietyillä aihepiireillä”, Halla-aho sanoo haastattelussa ja tarkoittaa “tietyillä aihepiireillä” maahanmuuttokeskustelua, jota hän on käynyt julkisuudessa jo kymmenen vuotta.

Ja maahanmuuttoasioiden parissa Halla-aho haluaa jatkaa, jos hänet valitaan Euroopan parlamentin jäseneksi.

“Maahanmuutto-ongelmat koskevat kaikkia jäsenmaita. Meillä on yhteinen ulkorajavalvonta. Sillä pyritään kontrolloimaan maahanmuuttoa, jotta siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa eurooppalaisille yhteiskunnille.”

Halla-aho haluaa myös rajoittaa EU:n sisäistä liikkumisvapautta.

“Vapaata liikkuvuutta nykyisessä muodossaan ei voi pitää pyhänä arvona EU:ssa, jos se tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on voitava kyseenalaistaa.”

Jussi Halla-aho johdattaa meidät aivan Euroopan unionin peruskysymysten äärelle. Toivon, että tästä päästäisiin keskustelussa liikkeelle.

Siksi Päivän hyvä kysymys kuuluu: Tuleeko maahanmuutosta EU-vaalien iso kysymys?

__________________________________________

Jussi Förbom: Parahin Jussi (blogi)

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Rohkenen sinutella sinua, koska olemme kaimoja. Kovin paljon muuta yhteistä meillä ei kuitenkaan ole. Minä olen sinusta punavihreä, ihmisoikeusharhaan haksahtanut kouhottaja, sinä minusta ksenofobinen, yhteen yksittäiseen mielipiteeseen takertuva poliitikko. Haluan kuitenkin kirjoittaa sinulle tänään muutaman rivin vastatakseni Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa esittämiisi näkemyksiin.

Unto Hämäläisen sinusta kirjoittama juttu oli taitavasti tehty. Sen suurin ansio oli, että se oli – kuten otsikossakin ilmoitettiin – ”aivan tavallinen haastattelu”. Tavallisuus merkitsee tässä yhteydessä sitä, että sinä et voi, kuten niin usein aiemmin, vedota median ajojahtiin tai vääristelevään kirjoitustapaan. On tehty asiallinen haastattelu, jossa on tasapainoisella tavalla kerrottu sinusta sekä ihmisenä että poliitikkona ja jossa työsi ja ehdokkuutesi on tuotu avoimella ja riippumattomalla tavalla esiin.

Samalla Hämäläisen juttu on kuitenkin myös taitavaa metajournalismia. On epätavallista, että jutun otsikkona on paljon puhuva määritelmä siitä, mitä juttu on ja mitä se ei ole. Tämän ovelan koukun ansiosta lukija ei kuitenkaan lue juttua ”tavallisena”, vaan nimenomaan epätavallisena haastatteluna. Mukana on koko ajan Hämäläisen hykerryttävä metadiskurssi: tällä tavoin minä, kokenut politiikan toimittaja, nyt kirjoitan tässä jutussa, joka on aivan tavallinen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kirjoittajan taitavuuden ansiosta Kuukausiliitteen juttu on ehdottomasti yksi epätavallisimmista haastatteluista, joka sinusta Jussi on tehty. Lienetkö tästä samaa mieltä?

Hämäläinen juttu on taidokas myös siksi, että se käsittelee sinua nimenomaan eurovaaliehdokkaana. Tämän ansiosta kannanottosi maahanmuuttoon – tai siirtolaisuuteen, kuten itse mieluummin sanon – nousee pohjoiskarjalaisen pikkukaupungin nurkkakuntaisuudesta koko EU:n laajoille aloille. Eurooppa-ulottuvuuden ansiosta Hämäläinen saa sinut esittämään teesisi siitä, mikä lopulta on myös suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa kaikkein olennaisinta – EU:n ulkorajaproblematiikasta. En tiedä, oletko koskaan aiemmin näin selvästi haastattelussa noussut pienestä kotoperäisestä kontekstistamme kohti sitä, mikä on oikeasti tärkeää. Minä en ole tällaiseen juttuun törmännyt ja pidän Hämäläisen haastattelua myös siksi hyvin epätavallisena. Toki minulla ei ole myöskään ole ollut mitään tarvetta juurikaan etsiä käsiini juuri sinusta tehtyjä haastatteluja.

Sanot haastattelussa, että maahanmuutto-ongelmat koskevat kaikkia jäsenmaita. En tiedä, mistä ongelmista puhut, mutta aiempien kommenttiesi perusteella uskon, että pidät ongelmallisena ensisijaisesti Eurooppaan saapuvia islaminuskoisia ihmisiä. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että tämä on pikemminkin sinun kuin Euroopan ongelma, mutta annetaan sen nyt olla.

Sanot, että EU:n yhteisellä ulkorajavalvonnalla pyritään kontrolloimaan maahanmuuttoa, jotta siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa eurooppalaisille yhteiskunnille. Olet valvonnan tasoon tyytymätön etkä näe sen täyttävän tehtäväänsä. En edelleenkään tiedä, mihin haittoihin varsinaisesti viittaat, mutta otaksun, että näet humanitääristen siirtolaisten uhkaavan eurooppalaisten yhteiskuntien turvallisuutta ja vakautta sekä jotain sellaista yhtenäiseksi kuvittelemaasi yksikulttuurisuutta, jonka olemassaoloon olet päättänyt uskoa.

Tässä kohtaa haluan välittää sinulle sen lopulta varsin yksinkertaisen viestin, jonka tähden tähän kirjoitukseen alunperin ryhdyin. Kuvittelet kenties, että olet näkemyksinesi jotenkin suurenmoisen rohkea, omaperäinen ja pioneerimäinen. Valitettavasti joudun ilmoittamaan sinulla, että et sitä ole. EU:ssa vaalitaan aivan politiikan valtavirtatasolla agendaa, jonka tavoitteena on rajoittaa ilman asianmukaisia asiakirjoja saapuvien humanitääristen siirtolaisten pääsyä unionin alueelle. Tavoitteessa on onnistuttu vain osittain. Eurooppalaisten rajojen ylittäminen niin unionin reunoilla kuin sen sisäpuolellakin on kyllä tehty poikkeuksellisen vaikeaksi. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut toivotulla tavalla: hyvin monet ihmiset, joiden on ollut pakko lähteä liikkeelle kotimaastaan tai sen lähialueilta, matkustavat edelleen kohti Eurooppaa. Rajojen voimistamisen myötä matkanteosta on kuitenkin tullut hengenvaarallista arpapeliä, josta hyötyvät vain rikolliset matkanjärjestäjät ja eteläeurooppalaiset ruumisarkunvalmistajat.

Olet tästä varmasti kanssani radikaalisti eri mieltä, mutta minusta EU:n epäinhimillinen turvapaikkapolitiikka on yksi Euroopan vakavimpia ihmisoikeusongelmia ja häpeällinen tahra ihmisoikeusprojektiksi itseään kehuvan EU:n kilvessä. Valtiojärjestelmä, jonka rajoilla on poliittisten päätösten seurauksena kuollut 19 524 siirtolaista viimeisen 26 vuoden aikana, ei ansaitse esimerkiksi Nobelin rauhanpalkintoa.

Nyt tietenkin älähdät, että eihän EU kuolemista ole vastuussa, vaan ihmissalakuljettajat, jotka pakottavat ihmiset merikelvottomiin aluksiin ja sysäävät heidät meren armoille. Minun on pakko vastata tähän, että ongelma on juuri se, että poliittisista päätöksistä johtuen rikolliset ovat löytäneet oivallisen markkinaraon – ihmiset eivät lakkaa liikkumasta, käytetään heitä siis hyväksi. Kuka silloin lopulta on syyllinen?

Vielä muutama kommentti, sitten siirryn tästä koneen äärestä ulos viettämään kaunista viikonlopun kevätpäivää. Sanot haastattelussa, että EU:n ulkorajavalvonta on kutistunut pelkiksi meripelastusoperaatioiksi. Tulkitsen tätä niin, että sinun mielestäsi pelastustoimia ei tulisi tehdä, vaan olisi keskityttävä vain rajojen sulkemiseen ja vartiointiin riippumatta siitä, miten suuressa hädässä ihmiset merellä ovat. Ikävä velvollisuuteni on ilmoittaa sinulle, ettet tässäkään näkemyksessäsi erotu mitenkään eurooppalaisista valtavirran poliitikoista tai niistä viranomaisista, jotka käytännön toimia rajoilla suorittavat.

On aivan liian monia esimerkkejä tapauksista, joissa viranomaiset ovat kyllä havainneet merihädässä olleen siirtolaisten aluksen, mutta eivät ole tehneet mitään. Muun muassa Italia on EU:n tukemana myös solminut useita ”ystävyyssopimuksia” muun muassa Libyan kanssa, joiden perusteella mereltä tavoitetut siirtolaiset on voitu käännyttää välittömästi takaisin lähtösatamaansa. Libyassa siirtolaisten olot ja oikeusasema taas ovat niin surkeita, että Italiaa voi syyttää toimintansa vuoksi muun muassa palautuskiellon loukkaamisesta. Aivan ehdottomasti kyse on vähintäänkin hädässä olevien ihmisten heitteillejätöstä ja heidän ihmisoikeuksiensa loukkaamisesta. Muistathan Jussi nimittäin, että turvapaikan hakeminen toisesta maasta on ihmisoikeus, eikä velvollisuutta ottaa hakemus vastaan ja käsitellä se asianmukaisesti voi noin vain ulkoistaa toiselle valtiolle.

Haastattelussa esittämissäsi näkemyksissä – kuten toki myös kaikessa siinä, mitä olet tähän mennessä muuten julkisuudessa lausunut – olisi toki paljonkin kommentoitavaa. Tyydyn kuitenkin toteamaan enää lyhyesti seuraavaa, sillä tuo auringonpaiste alkaa toden teolla houkuttaa. Sanot, että meillä ei varaa muuttoliikkeeseen. Yksinkertainen, joskin sinusta varmasti naurettava ja harhainen vastaukseni tähän on, että meillä ei ole varaa olla noudattamatta kansainvälisiä sitoumuksiamme.

Jos maailmassa on noin 40 miljoonaa pakolaista, joista noin 25 miljoonaa asuu kotimaissaan ja reilut 14 miljoonaa lähinnä naapurimaiden pakolaisleireillä, se tarkoittaa, että alle miljoona ihmistä on lähtenyt selvästi kauemmas hakeakseen turvapaikkaa esimerkiksi Euroopasta. Tai toisin päin: maailman pakolaisista 80 prosenttia asuu kehitysmaissa ja vain 20 prosenttia Euroopassa, Amerikoissa, Oseaniassa tai Japanissa. Vain 3,6 prosenttia pakolaisista asuu Euroopassa, ja häviävän pieni osuus, 0,02 prosenttia, Suomessa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ahdistua siten kuin sinä Jussi ahdistut siitä, että meillä on velvollisuus antaa ihmisille suojelua, jos ja kun he ovat sen tarpeessa ja jos ja kun he sitä meiltä pyytävät.

Pidät haastattelussa myös itsestään selvänä tosiasiana, että ne humanitääriset siirtolaiset, joilta yksinteoin haluat Euroopan rajat sulkea, ovat vaikeasti työllistettäviä kouluttamattomia ihmisiä. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mihin perustat väitteesi. Jos maassa on kriisi, konflikti tai nälänhätä, maan kaikki asukkaat joutuvat arvioimaan tilannettaan uudestaan. Liikkeelle kohti turvallisempia elinolosuhteita lähtevät myös ne, jotka jo ovat koulunsa käyneet ja työkokemuksensa hankkineet.

Haluat Jussi tukea ja voimistaa merkittävästi sitä valtavirran eurooppalaista politiikkaa – olen pahoillani, että joudun jälleen osoittamaan, että et ole lainkaan omintakeinen tai kapinallinen poliitikko – jossa humanitäärisistä syistä Eurooppaan pyrkivät ihmiset halutaan rikollistaa ja julistaa ”laittomiksi” maahantulijoiksi. Olet tässä pyrkimyksessäsi mielestäni kohtuuton ja ennen kaikkea muukalaiskammoinen. On silti minusta häkellyttävää, että haluat tämän lisäksi leimata Euroopan ulkopuolella syntyneet ihmiset kouluttamattomiksi ja kelvottomiksi elämään täkäläisessä yhteiskunnassa.

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa on myös Minna Nalbantoglun ansiokas juttu jordanialaisella pakolaisleirillä elävästä syyrialaisesta Ismailin perheestä. Perheen vanhemmat Shafiq ja Nisreen sanovat jutussa, että pakolaisuudessa pahinta on, että tuntee muuttuneensa yhteiskuntaa hyödyttävistä ja tärkeistä jäsenistä taakaksi. “Ihmisen pitäisi olla tuottava”, Shafiq Ismail sanoo. “Emme me halua hyväntekeväisyyttä. Haluamme elämämme takaisin.”

Toivoisin Jussi, että lukisit tuon jutun ja tutkiskelisit Shafiqin ja Nisreenin sanoja sydämessäsi. Sen jälkeen voisit pohtia, miten ne sopivat sinun pyrkimykseesi ilmoittaa, että muualla kuin Euroopassa syntyneet ihmiset, jotka eivät tajua pysyä kotonaan, voidaan suoralta kädeltä leimata pelkäksi taakaksi täkäläisille yhteiskunnille. Minä en ainakaan aio lopettaa omaa työtäni näiden asioiden parissa, ennen kuin voin olla varma, että saan edes osan tästä ajatusprosessista käyntiin toisin ajattelevien mielissä. Siksi kirjoitin sinulle tänään.

Mutta nyt kuitenkin julkaisen tämän tekstin blogissani, nousen tämän pöydän äärestä, syön ja menen ulos. Näin tehdessäni unohdan eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan ainakin hetkeksi. Kunnes sinä ehkä vastaat minulle…