HS: Pakolaiset ovat uusi Nokia

Helsingin Sanomat, kolumni: Pakolaiset ovat uusi Nokia 10.9.2015

Elintaso syntyy työn määrästä ja työn tuottavuudesta. Jos toinen tai molemmat hyytyvät, maahanmuutolla voidaan kasvattaa kumpaakin.

Ruotsi ja Saksa pitävät aina huolta, että maassa on runsaasti työikäistä väestöä. Yhdysvallat on esimerkki maasta, jonka huipputuottavia innovaatiokeskittymiä ruokitaan koulutettujen maahanmuutolla.

Suomi ei ole käyttänyt kumpaakaan keinoa. Työntekijöiden määrä ja työn tuottavuus laskevat.

Miksi näin on käynyt? On paikallaan pieni historiikki maahanmuuton vastustamiseen 2000-luvun Suomessa.

Työperäinen maahanmuutto ilmestyi Suomessa vasta pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan 2003. Suomi vanheni, ja siihen herättiin. Sen jälkeen ulkomaisen työvoiman rekrytointitarve on mainittu jokaisessa hallitusohjelmassa.

Vanhasen ensimmäisellä hallituskaudella myös nykyaikainen digirasismi alkoi voimistua. Suomen Sisun aktivisti Jussi Halla-aho nousi maahanmuuttajavastaisilla blogeilla Helsingin kaupunginvaltuustoon 2008. Uutisten kommenttipalstoilla ja Hommafoorumissa verhotuista ja suorista kehotuksista väkivaltaan tuli arkea.

Halla-ahon suosio oli osa eurooppalaista rasistisen populismin nousua. Suomessa sen vaikutus valtavirran politiikkaan oli nopea. Maahanmuutosta alettiin puhua ongelmana. Täytyihän sen olla ongelma, koska ministeritkin niin sanoivat! Vuoden 2011 eduskuntavaaleja lähestyttäessä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen alkoivat kampanjoissaan myötäillä perussuomalaisten rasistisiiven retoriikkaa.

Se oli outoa, koska myös Kataisen hallitus oli kirjannut ohjelmaansa, että huoltosuhteen heikentyessä työvoimaa on haettava ulkomailta. Juuri siinä syverissä oltiin. Suomen suurlähetystöihin maailmalla suunniteltiin perustettavan rekrytointipisteitä tulijoille.

Edustakunvaaleissa 2011 perussuomalaisista tuli kolmanneksi suurin puolue. Arkadianmäelle nousi seitsemän rasistien verkkosivuilla kannatusta kerännyttä edustajaa.

Laajamittaista työvoiman rekrytointia ei koskaan toteutettu. Idea vaiettiin kuoliaaksi. Syy oli talouskasvun heikkeneminen ja poliitikkojen pelko kansan tuomiosta.

Kesä 2015 muutti kaiken. Sosiaalisessa mediassa leviävät nyt tavallisten kansalaisten jakamat uutiskuvat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan pakolaisista. Digitaalinen media, joka kymmenen vuotta sitten oli harvojen käyttämä kanava etnisille stereotypioille, on nyt kansalaisten enemmistön hyödynnettävissä.

Rannalle hukkuneen pakolaislapsen kuvasta on tullut jaettu todellisuus, jota maahanmuuton vastustajilla ja suomalaisten enemmistöllä ei aiemmin ole ollut.

Maahanmuuttajilla on nyt kasvot, tarinat ja taustat, jotka kilpailivat perussuomalaisten luoman uhkakuvan kanssa. Monet poliitikot ja uskonnolliset johtajat, kuten Suomen pääministeri Juha Sipilä, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja paavi Fransiskus liittyivät muuttajille tukensa antavien joukkoon.

Peli Suomi vastaan rasistit on nyt tilanteessa 1–1. Kamppailu on nyt tasaisempi ja reilumpi kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten. Maaleja on yhden sijasta kaksi, ja kumpikin verkko on tötteröllä.

Tähän tultiin ajopuuna. Mutta tilanteesta on otettava realistisesti hyöty irti. Maahan virtaa nyt työvoimaa, jolle muutaman prosenttiyksikön sisäinen devalvaatio ei ole peruste olla tarttumatta työhön. Työmarkkinoiden rakenteet murtuvat tämän virran tieltä kuin tulitikkupato. Sen jälkeen myös osaavan työvoiman rekrytointiin on luontevaa palata.

Kun uudet työmarkkinoille pääsevät ihmiset alkavat kasvattaa taloutta, ymmärrämme: uusi Nokia annettiin meille lahjana ulkomailta. On lottovoitto saada Suomeen lisää synnyttäjiä.

Perussuomalaisten rasistisiipi on nyt hallitusvallassa ensimmäisiä kuukausiaan. Historian ivaa on, että tulijoille sympatiaa osoittava kansanliike syntyi juuri silloin. Maahanmuuton merkitys elintason kasvattajana ymmärretään kovan realismin kautta, niin kuin suomalainen on aina lopulta osannut tehdä.

Taneli Heikka

Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.