Jeremy Gould: Perinnöllistä sivistymättömyyttä

Kepa/Jeremy Gould: Perinnöllistä sivistymättömyyttä 22.3.2010

Ajauduin älykisaan valtsikkalaisen professorituttavan kanssa. Aiheena geenit ja käytös. Väittelimme suomalaisen väkivaltaisuuden lähteistä: perimä vaiko kulttuuri ajaa suomalaisia hakkaamaan, puukottamaan ja ampumaan toisiaan?

Ouluun asettunut skottiantropologi Edward Dutton oli Hesarin vieraskynässään löytävinään syitä suomalaiseen väkivaltaan geeneistä. Tulin radiossa luonnehtineeksi Duttonin väitteitä "potaskaksi" (sananvalinta, josta en ole jälkeenpäin erityisen ylpeää). Ihmisgeenien tutkijoiden tuloksiin vedoten totesin, ettei millään erityisen käytöksen muodolla ole kyetty osoittamaan geneettistä perustaa.

Professorituttava piti omaa puhettani potaskana, sillä hänestä "oikeastaan mistään muusta ei ole todellista kausaalista näyttöä kuin geenien vaikutuksesta käytökseen".

***

Ihmisten käyttäytymisen selittäminen biologisilla tekijöillä on kokenut vahvaa renessanssia viime vuosina. Pitkään vain pääministerin isän Tatu Vanhasen hairahduksina pidetyt väittämät eri kansojen älyllisistä eroista ovat laajentunut varsinaiseksi bio-sosiologiseksi virtaukseksi.

Bio-sosiologit eivät välttämättä ole rasisteja, mutta käytöksen biologisointi näyttää kulkevan käsi kädessä suomalaisen julkirasismin voimistumisen kanssa.

Mikään asia ei ole tehnyt minua niin surulliseksi viime aikoina kuin median ja populististen poliitikkojen into kaivaa esiin häpeällisen 30-luvun koteloitunut perinne ruokkimalla vierasvihaa suomalaisuuden puolustamisen nimissä.

Siinäpä epäkohteliaan kiihtymykseni taustaa.

***

Ihminen - kuten kaikki elollinen luonto - on aminohappoketjujen, siis DNAn, sisältämän informaation tuote. Tästä näkökulmasta on selvää, että kaikki mitä ihminen tekee pohjautuu perimään. Ihmisten väestöryhmien välillä voidaan myös todeta olevan (häviävän pieniä) eroja perimässä, muum muassa ihon väriä säätelevät geenit vaihtelevat väestöryhmästä toiseen.

Geneetikot selittävät nämä erot pitkäaikaisena evolutiivisena sopeutumisena väestön elinympäristöön. Tästä tosiasiasta on kuitenkin valtava spekulatiivinen harppaus siihen, että havaittavat erot eri väestöryhmien käyttäytymisessä johtuisivat geneettisistä eroavuuksista.

On tietysti täysin mahdollista, että esimerkiksi kyvyllä hallita alkoholin vaikutuksia on biologisia perusteita (on tieteellistä näyttöä siitä, että geenit voivat vaikuttaa yksilön taipumukseen kehittää alkoholiriippuvuutta). Mikään tutkimus ei ole kuitenkin pystynyt osoittamaan geeniä, joka altistaisi ihmisen väkivaltaan kännissä saatikka selvin päin.

Paljon todennäköisempi selitys täkäläiseen väkivaltaan löytyy niistä sosiaalisista instituutioista, jotka vakiintuivat metsäläisessä yhteiskunnassa ja jota ohut urbaanin sivistyksen pinta ei ole vielä onnistunut kesyttämään.

Humalahakuinen juominen ja känninen riehunta ase kädessä eivät ole geneettisesti ohjattua käytöstä. Ne ovat osoitus sisäistetyn sosiaalisen kontrollin - toisin sanoen sivistyksen - puutteesta.

Väkivaltaisella käytöksellä on ilmeisen pitkät perinteet metsäläisessä äijäkulttuurissa, jossa viina, aseet ja rohkeudenhulluus muodostavat pyhän miehuuden kolminaisuuden. Meneekin varmaan useampi sukupolvi, ennen kuin urbaanin elämämuodon vaatimukset saavat sen kitkettyä kulttuurisesta repertuaaristamme.

***

Bio-sosiologian tapa etsiä geneettisiä selityksiä yhteiskunnan ongelmiin on eräänlaista determinismiä, eli vastuun luovuttamista. Eihän ihminen pysty luonnolleen mitään?

Genetiikan viimeaikaiset saavutukset ovat loistava osoitus ihmisen kekseliäisyydestä. Mutta vaikka genetiikka tuottaisi mitä tahansa oivalluksia ihmisen perimästä, vastuu yhteiskunnan epäkohtien oikaisemisesta on ihmisen käsissä.

Geenien taakse ei ole piiloutuminen.

Kirjoittaja on Helsingin yliopisto kehitysmaatutkimuksen laitoksen yliopistonlehtori. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.