Husein Muhammed: Kansainväliset velvoitteet asettavat puitteet Suomen maahanmuuttopolitiikalle

Husein Muhammed: Kansainväliset velvoitteet asettavat puitteet Suomen maahanmuuttopolitiikalle 2.9.2010

Viime aikoina niin kutsuttujen maahanmuuttokriitikot ovat esittäneet, että Suomen tulisi laittaa suunnilleen koko maahanmuuttopolitiikkamme - varsinkin pakolaispolitiikkamme - uusiksi. He vetoavat etenkin siihen, että YK:n pakolaissopimus vuodelta 1951 ei velvoita jäsenmaita myöntämään suojelua sota-alueilta pakeneville siviileille.

Mikään Euroopan maa ei noudata pelkästään Geneven sopimusta. Sopimuksen mukaan henkilöön kohdistuvan vainon syynä tulee olla esimerkiksi etninen alkuperä, poliittinen mielipide tai uskonnollinen vakaumus. Sen sijaan pakolaissopimus ei kata sellaista vainoa, joka kohdistuu siviiliväestöön sodan aikana.

Minkään länsimaan ulkomaisten siviilien suojelu ei kuitenkaan rajoitu pelkästään pakolaissopimukseen. Rajoittaminen pelkästään alkuperäiseen pakolaissopimukseen johtaisi hullunkurisiin ratkaisuihin: Esimerkiksi opposition kannattajaa ei voitaisi lähettää kotimaahansa sen vuoksi, että hän joutuisi vankilaan, mutta tavallinen siviili – myös lapsi, nainen tai vanhus – voitaisiin lähettää keskelle sotaa, vaikka hänen kuolemansa olisi siinä tapauksessa todennäköinen. Siitäkin huolimatta, että periaatteessa opposition kannattajalla olisi ainakin teoriassa mahdollisuus muuttaa mielipiteensä välttääkseen vankilatuomion, kun taas siivilillä olisi keskellä sotaa tuskin mahdollisuutta vaikuttaa omaan kohtaloonsa.

Suomi on muun muassa Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. Näiden järjestöjen puitteissa solmitut sopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet estävät Suomea päättämästä, että sota-alueille (kuten Etelä-Somaliaan) palautettaisiin ihmisiä.

Esimerksiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muuttaisi todennäköisesti käytännössä jokaisen käännytyspäätöksestä tehdyssä valituksessa näin. Myös YK ja EU puuttuisivat asiaan.

Mikäli esimerkiksi Perussuomalaiset haluavat, että Suomi eroaa EU:sta, Euroopan neuvostosta ja YK:sta voidakseen harjoittaa toivomaansa maahanmuuttopolitiikkaa, se heidän pitäisi myöntää ja kertoa äänestäjille rehellisesti. Muu on populismia. Nykyinen perusbrysseliläinen Timo Soini vastustikin EU:ta, kunnes pääsi sai sieltä hyväpalkkaisen duunin.

Ja yksinkertainen kysymys: mikä muu länsimaa palauttaa ihmisiä sota-alueille (kuten Etelä-Somaliaan), niin, että Suomi voisi ottaa mallia?

Toki Suomi voi - ja sen pitääkin - puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin. Etenkin todellisten pakolaisten kannalta on tärkeää, että väärinkäytökset estetään, jotta todella suojelua tarvitsevien suojelemiseen on mahdollisimman laaja kannatus myös kantaväestön keskuudessa. Sen sijaan ketään ei tule käännyttää sota-alueille niin kauan kuin, sota alueella jatkuu.

Kuten kaikissa asioissa, myös maahanmuuttoasioissa lainsäädäntö on hidasta ja laahaa joskus perässä. Mutta väärinkäytöksiin puuttumiseen löytyy tahtoa todennäköisesti jokaisessa puolueessa.

Sen sijaan Perussuomalaiset eivät todennäköisesti vaalien jälkeen ole halukkaita seuraavaan hallitukseen tai eivät ainakaan halua maahanmuutosta vastaavan ministerin paikkaa. Siellä ei nimittäin voisi toteuttaa lähimainkaan Perussuomalaisten maahanmuuttohysteerikkojen toiveita.