Svenska YLE: Jonna Nupponen: Låter vi intoleransen vinna

Svenska YLE: Jonna Nupponen: Låter vi intoleransen vinna 18.10.2010

Ett obehagligt eko av stöveltramp ekar över Europa just nu. Det sveper ett hat över också våra egna länder… kolla Sverige … kolla Finland… I land efter land vinner högerpopulisterna politisk mark. Frågan är hur de etablerade politiska partierna hanterar situationen?

Vi tar nästan inte alls emot några invandrare till Finland. Bara 3 % av vår befolkning kommer från andra länder och då är de främsta länderna så exotiska som: Sverige, Estland och Ryssland. Det har man märkt också utanför Finlands gränser, den svenska journalisten Lena Sundström konstaterar i sin senaste bok: ”Att invandrarfientligheten är något som skulle uppstå på grund av någon slags massinvandring till ett land verkar således vara en sanning med modifikation. Det kommer alltid att finnas de som upplever några enstaka båtflyktingar som flyktinghorder som strömmar in över landets gränser.”

Det måste tillåtas folk att anse det, så länge vi vill mena att vi lever i en demokrati, ska också människors mest xenofoba åsikter tillåtas. Men det får inte bli etablerade sanningar när de inte är det. När de stora etablerade partiernas politiska ledare börjar prata främlingsfientlighetens språk blir jag på riktigt lite rädd. Vilken är den politiska elitens egna stora vision för hur invandringen skall hanteras? Är det Paavo Väyrynens idé om att minska den årliga humanitära flyktingkvoten (nu ligger den på 750 personer), för att kommunerna knorrar att staten betalar för lite? Ja men, betala mer då! Är det Jutta Urpilainens redan rikskända: ”Man ska ta seden dit man kommer”? Eller Sannfinländarnas senaste lån av Danskt Folkeparti att invandrarna inte ska få flytta fritt inom landet? Om inte det är apartheid så vad är?

Rädslan har kommit upp till ytan, rädslan för det främmande. Men det har också fött en annan rädsla, rädslan för de krafter fientligheten väckt. Vi går mot ett samhälle som accepterar ett politiskt klimat av intolerans om vi inte redan är där. Varför är det så? Attityder och ekonomi säger de som vet – båda styrs av– eller har en möjlighet att styras av våra politiker. När hände det senast att någon av våra inflytelserika politiker lyfte blicken från sina budjetkalkyler ut över världen – eller landet för den delen heller – och använde sig av ett av de vackraste orden i båda våra nationalspråk: solidaritet?

Invandringen borde granskas som ett givet fenomen i stället för den hätska debatten om den är bra eller dåligt. Det är ett tecken på ett framgångsrikt samhälle att det sker invandring. Jag önskar verkligen att de internationella konventionerna om mänskliga rättigheter ska gälla i Finland också i framtiden.

Men då måste vi – men framförallt våra politiker - börja ställa frågan: Ska vi tillåta populismen och intoleransen seger? Att odemokratiska värderingar får bli en naturlig del av vårt debattklimat. Det kommer med ett högt pris. Är vi beredda att betala det priset?

__________________________________________________

Jonna Nupponen: Annammeko suvaitsemattomuuden voittaa (käännös)

Marssisaappaiden epämiellyttävä kaiku kajahtaa juuri nyt yli Euroopan. Se pyyhkii vihaa myös omien maidemme ylle...katsokaa Ruotsia...katsokaa Suomea... Maassa maan jälkeen ääripopulistit saavat poliittista jalansijaa. Kysymys kuuluukin, kuinka vakiintuneet poliittiset puolueet hoitavat tilanteen?

Emme ota lähes lainkaan maahanmuuttajia Suomeen. Vain 3 % väestöstämme on tullut toisista maista ja silloinkin suurimmat maat ovat niin eksoottisia kuin: Ruotsi, Viro ja Venäjä. Tämä on huomattu myös Suomen rajojen ulkopuolella, ruotsalainen toimittaja Lena Sundström huomauttaa viimeisimmässä kirjassaan: "Se, että maahanmuuttajavihamielisyys johtuisi jonkinlaisesta maahan suuntautuvasta massamaahanmuutosta, vaikuttaa siis olevan muunneltua totuutta. Aina tulee olemaan niitä, jotka kokevat muutamat yksittäiset venepakolaiset pakolaislaumana, joka virtaa yli maan rajojen."

Ihmisten on sallittava ajatella näin, niin kauan kuin aiomme elää demokratiassa, täytyy myös ihmisten muukalaisvihamielisimmät näkemykset sallia. Mutta niistä ei saa tulla hyväksyttyjä totuuksia, kun ne eivät sellaisia ole. Kun suurten puolueiden poliittiset johtajat alkavat puhua muukalaisvihamielistä kieltä, tulen minä oikeasti vähän pelokkaaksi. Mikä on poliittisen eliitin oma suuri visio siitä, kuinka maahanmuutto tulisi hoitaa? Onko sellainen Paavo Väyrysen ajatus pienentää vuosittaista humanitaaristen pakolaisten kiintiötä (nykyään 750 henkeä), koska kunnat nurisevat valtion maksavan liian vähän? No, maksakaa sitten enemmän! Onko sellainen Jutta Urpilaisen jo maankuulu: "Maassa maan tavalla"? Tai Perussuomalaisten viimeisin laina Tanskan Kansanpuolueelta, että maahanmuuttajat eivät saisi matkustaa vapaasti maan sisällä? Jos se ei ole apartheidia, niin mitä se sitten on?

Pelko on tullut pintaan, tuntemattoman pelko. Mutta se on synnyttänyt myös toisen pelon, pelon vihamielisten voimien heräämisestä. Olemme menossa kohti yhteiskuntaa, joka hyväksyy poliittisen ilmaston suvaitsemattomuuden, jos emme jo ole siinä. Miksi näin on? Poliitikkojemme sanotaan ohjaavan - tai ainakin heillä on mahdollisuus ohjata - sekä mielipiteitä että taloutta. Milloin viimeksi kävi niin, että joku vaikutusvaltaisimmista poliitikoistamme nosti katseensa budjettilaskelmista ylös maailmaan - tai maahamme, jos niikseen tulee - ja käytti yhtä molempien kansalliskieltemme kauneimmista sanoista: solidaarisuus?

Maahanmuuttoa tulisi tutkia ilmiönä, eikä kiihtyneenä keskusteluna siitä, onko se hyvää vai huonoa. Maahanmuutto on menestyvän yhteiskunnan merkki. Minä todellakin toivon, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset pätevät Suomessa myös tulevaisuudessa.

Mutta meidän on - ennen kaikkea meidän poliitikkojemme - asetettava kysymys: Sallimmeko populismin ja suvaitsemattomuuden voiton? Että epädemokraattiset arvot saavat tulla luonnolliseksi osaksi keskusteluilmastoamme? Se tulee kalliilla hinnalla. Olemmeko valmiita maksamaan tämän hinnan?