Osmo Soininvaara: Katkerien kanava

Vihreä Lanka, kolumni: Osmo Soininvaara: Katkerien kanava 25.10.2010

Vihreät ovat ottaneet eduskuntavaaleissa perussuomalaiset päävastustajikseen. Tämä on toisaalta outoa, toisaalta ymmärrettävää, mutta myös ongelmallista.

Outoa, koska vihreät jokseenkin ainoana puolueena RKP:n ohella ei sanottavasti kilpaile perussuomalaisten kanssa äänistä. Kaikille muille puolueille vaalien tärkein kysymys on uhka äänten valumisesta perussuomalaisille; määrällisesti paljon tärkeämpi kuin vakiintuneiden puolueiden keskinäinen kilpailu.

Ymmärrettävää, koska perussuomalaisten ja vihreiden ajatukset erityisesti ulkomaalaispolitiikassa kulkevat eri suuntiin. Kun muut ovat alkaneet flirttailla muukalaisvihan kanssa, vihreät tarjoavat mahdollisuuden antaa miinusääni perussuomalaisille. Vihreät ja perussuomalaiset kilpailevat myös keskenään paikasta hallituksessa. Siitä nämä kaksi puoluetta ovat samaa mieltä, etteivät ne mahdu samaan hallitukseen. Onko seuraavassa hallituksessa apupuolueena perussuomalaiset vai vihreät vaikuttaa hallituksen linjaan enemmän kuin se, mitkä kaksi suurta puoluetta siinä istuvat.

Ongelmallista, koska ydinkysymys perussuomalaisten kannatuksen nousussa ei ole neekerin potkiminen vaan se, että puolue edustaa päähän potkittuja ihmisiä. Vihreät eivät voi ottaa päähän potkittuja ihmisiä päävastustajikseen.

Mitataan huono-osaisuutta millä mittarilla hyvänsä, perussuomalaisten kannattajakunta edustaa huomattavan huono-osaista joukkoa verrattuna minkä muun puolueen kannattajakuntaan hyvänsä. Tätä joukkoa puolusti aikanaan vasemmisto kaupungeissa ja Maalaisliitto maaseudulla. Kumpaankaan päähän potkitut eivät enää luota. Vasemmistolla ei ole enää mitään realistista tarjottavaa syrjäytyville eikä keskusta voi yhtikäs mitään syrjäseutujen näivettymiselle .

Ei perussuomalaisillakaan ole tarjota päähän potkituille mitään muuta kuin kanava purkaa katkeruuttaan. Poliittisessa populismissa raivostuttavinta on petos. Ihmisten oikeutettu katkeruus käännetään omaksi hyödyksi vaivautumatta kertomaan, etteivät hekään tiedä mitä tehdä.

Jos joka kahdeksas tarrautuu perussuomalaisiin kuin hukkuva oljenkorteen, se kertoo lähinnä, että joka kahdeksas tuntee olevansa hukkumassa. Tehoyhteiskunta tarjoaa liian monelle pelkkää häviäjän osaa. Protesti sitä vastaan on otettava vakavasti.

Muut puolueet yrittävät kilpailla perussuomalaisten kanssa muukalaisvihalla. Entä jos vihreät alkaisivat vakavissaan kaavailla yhteiskuntaa, joka tarjoaisi häviäjille muutakin kuin lohduttomuutta.

Vähän rennommin ottavassa yhteiskunnassa, joka ei tähtää maksimaaliseen taloudelliseen tehokkuuteen, olisi sijaa ja osaa myös niille, jotka eivät tehoyhteiskunnassa menesty.