YLE: Homopakolaisen ahdinko voi jatkua Suomessa 22.10.2010
Vain muutama homopakolainen hakee vuosittain turvapaikkaa Suomesta. Seksuaalisuutta ei tilastoida, olot eivät parane ja usein homopakolainen päättääkin olla viimeiseen asti kertomatta seksuaalisuudestaan, välttääkseen uutta syrjintää.
Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöille suunnattu elokuvafestivaali Vinokino käynnistyi perjantaina 22. lokakuuta Turussa. Festivaalin teemana on identiteetit, mutta tapahtuman poliittista luonnetta puhtaimmillaan edustaa muun muassa dokumentti homopakolaisista.
Homopakolaisten ongelmana turvapaikkajärjestelmä
Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -järjestöstä pitää Suomen maahanmuuttovirastoa ja turvapaikkajärjestelmää kehittymättömänä käsittelemään homopakolaisuutta.
– Maahanmuuttovirastossa ei ole tarpeeksi tietoa homojen asemasta turvapaikanhakijoina. Ei myöskään heidän lähtötilanteistaan kotimaissaan tai homojen vaikeudesta puhua seksuaalisuudestaan vieraanmaan viranomaisille, toteaa 10 vuotta järjestössä vaikuttanut Katja Tuominen.
Suomessa pakolaisten syitä ei rekisteröidä, joten järjestelmää on vaikeaa tutkia ja kehittää. Erityisen vaikeaa homopakolaisille on todistaa homoutensa.
– Maahanmuuttovirastolla on tapana tulkita asioita hakijaa vastaan tai esittää hakija siinä valossa, että hän puhuu palturia, Tuominen toteaa.
Homouden myöntäminen voi johtaa uuteen syrjintään
Homopakolainen ei aina halua heti paljastaa seksuaalisuuttaan. Tuomisen mukaan tämä johtuu siitä, että usein käytännönasiat, kuten tulkkauspalvelut, pyörivät pienen porukan, maan miesten tai naisten voimin. Näin oman seksuaalisuuden paljastaminen voi johtaa uuteen syrjintään.
Homopakolainen voi olla hetero
Homopakolainen voi olla henkilö, jota kotimaassaan luullaan homoksi tai lesboksi, ja näin hän on joutunut syrjityksi. Tuomisen mukaan tapauksiin liittyy usein laajamittainen syrjintä. He eivät ole saaneet töitä tai asuntoa ja ovat joutuneet eristyksiin omissa yhteisöissään. Syrjinnän äärimuotoja ovat vankeus, kidutus ja rangaistukset, kuten kuolemantuomio.
Suomessa turvapaikkakäytäntöön kuuluu muun muassa sormenjälkien ottaminen, kuulustelu ja mahdollisesti putkaan tai säilytyskeskuksiin joutuminen.
– Ulkomaalaisella ei koskaan ole samanlaisia oikeuksia kuin oman valtion kansalaisella. Se näkyy turvapaikkajärjestelmässä aika selvällä tavalla, lakitoimistossa työskennellyt Tuominen toteaa.