Kaleva: Miten vierastyöläisistä ja maahanmuuttajista tuli ongelma

Kaleva: Terttu Utriainen: Miten vierastyöläisistä ja maahanmuuttajista tuli ongelma 29.10.2010

Samaan aikaan, kun Kiinassa kymmenet miljoonat muuttavat vierastyöläisinä kaupunkeihin, huomattavasti vaatimattomampi muuttoliike on Euroopassa saanut poliitikot hermostumaan.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy halusi nostaa paitsi kansalaistensa eläkeikää myös lähettää kerjäävät ja epämääräisissä leireissä asuvat romanit takaisin Romanian syrjäseuduille.

Saksan liittokansleri Angela Merkel puolestaan julisti, että Saksan yritys rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta on totaalisesti epäonnistunut ja ilmoitti, että maassa olevien muslimeiden on noudatettava Saksan perustuslakia eikä mitään sharia -lakia.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen ilmaisi saman asian julistamalla, että maassa maan tavalla. Pohjoismaisen demokratian mallimaassa Ruotsissakin ulkomaalaisvastaisesti suhtautuvat ruotsidemokraatit voittivat ja Suomessa perussuomalaiset näyttävät kulkevan kohti vaalivoittoa.

Mikä on muuttunut, kun vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten saksalaiset värväsivät Turkista pari miljoonaa siirtotyöläistä vauhdittamaan talouskasvua ja Ruotsi 60- ja 70-luvuilla kolmisensataatuhatta suomalaista Volvon ja Saabin liukuhihnoille?

Suomessa vastaperustetut asutustilat tyhjenivät, kun väki lähti parempien palkkojen ja työolojen perässä Ruotsiin. Sallalaisiakin syntyi silloin enemmän Göteborgissa kuin Sallassa. Göteborgista tuli Sallan suurin kylä.

Suomi on kuulunut niihin maihin yli sadan vuoden ajan, joka on luovuttanut suuren osan, yli miljoona kansalaistaan, muihin maihin, eikä sinne ole lähdetty aina suinkaan vapaaehtoisesti, vaan työn perässä puolipakolla parempaa elämää etsimään.

Tässä suhteessa suomalaiset ovat olleet samassa asemassa kuin esimerkiksi kreikkalaiset, italialaiset ja irlantilaiset. Myös kiinalaisia löytyy miljoonittain muista maista, joiden china townit ovat jo vuosia olleet luontevia kaupunginosia niin Pariisissa, New Yorkissa kuin monissa muissakin kaupungeissa.

Sellaista työtä, johon vähän koulutetut ihmiset nykypäivänä miljoonittain kelpaisivat, ei näytä länsimaista enää juuri mistään löytyvän. Jos sitä on, sitä täytyy lähteä etsimään Aasian alipalkatuista pajoista, joissa ammattiyhdistykset, demokratia tai ihmisoikeudet eivät aseta turhia kapuloita alhaiselle palkkatasolle. Mutta siellä on tällä hetkellä väkeä omastakin takaa niin, että sitä ei tarvitse ulkomailta hakea.

Uutta Amerikkaa tai Australiaa ei ole näköpiirissä, jonne yritteliäät ja parempaa elämää hakevat ihmiset voisivat siirtyä.

Päinvastoin Suomessakin näytetään unohdetun se monikulttuurinen ja monikielinen menneisyys, joka ajallisesti kuitenkin on ollut aivan nurkan takana.

Helsingissä vielä 20- ja 30-luvuilla puhuttiin suomen ja ruotsin lisäksi venäjää ja saksaa, eikä viipurilaisissa perheissä nähty mitään ongelmaa siinä, että kotikieliäkin saattoi olla kolme. Kauppa- ja sosiaalisten suhteiden hoitamisessa tarvittiin kielitaitoa ja olivathan 1800-luvulla Suomeen saapuneet niin Fazerit, Gutzeitit kuin Finlaysonitkin teollistamaan maata. Ruotsin-, venäjän- ja saksankielisen väestön laajuus näkyy tällä hetkellä konkreettisesti enää Helsingin hautakivissä.

Viime sodan seurauksena Suomi sulkeutui monella tavalla, kun luontaiset kauppasuhteet katkesivat niin Venäjälle kuin Baltian maihinkin. Tallinnaan, johon tällä hetkellä suomalaiset päivittäin matkustavat kymmenillä laivoilla, ei päässyt ollenkaan. Ja kauniista Pietarista tuli Leningrad ja kauppasuhteet räätälöitiin massiivisiksi valtioiden välisiksi kauppasopimuksiksi.

Ja nyt, kun Euroopassa on vihdoin päästy jonkinlaiseen ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen, keskiluokka näyttää tässä taloudellisessa epävarmuudessa hermostuneen.

Eikä ihme, kun tulevaisuuden ennustaminen on suurelta osin täysin irrationaalisesti kuvitelmien varassa.

Sitoutumista ja luovuutta työpaikoissa edellytetään samaan aikaan, kun yt-neuvottelut ja irtisanomiset seuraavat toinen toisiaan ja yritysten johto kuorii optioillaan kermat päältä. Samalla edellytetään, että yliopistojen tulisi vääntäytyä näiden monikansallisten yritysten ammattikouluiksi.

Yhteisöllisyyden ja luottamuksen tilalle näyttää tulleen tribalismi eli heimoajattelu, jossa ei enää tarvitse välittää muista, vaan turvata omat ja lähipiirin edut. Totuus, välittäminen ja solidaarisuus koskee vain meitä ja meidän intressejämme, mutta muille voidaan valehdella ja muita voidaan pettää ja käyttää hyväksi.

Jotta yltiönatioalismi ei saisi ylivaltaa olisi keskiluokankin hyvä muistaa Ranskan vallankumouksen suuret ajatukset vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Ja Ranskan vallankumoushan oli nimenomaan porvariston vallankumous. Eikä Karl Marxkaan julistaessaan kaikkien maiden proletariaatin solidaarisuutta tarkoittanut vain Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n jäseniä.

Myös kristinusko julistaa universaalia sanomaa ja muistuttaa siitä, että ihmiset ovat aina liikkuneet, muuttaneet asuinpaikkaa ja olleet niitä toisia eli ulkomaalaisia. 2. Mooseksen kirjan 23. luvussa muistutetaan tästä sanomalla, että: "Älä sorra muukalaista, olettehan itsekin olleet muukalaisia Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena".

Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.