Kansan Uutiset: Tuula-Liina Varis: Hyviä huonoja uutisia 27.10.2010
Hyvä huono uutinen on myös Mari Kiviniemen ”selkäydinreaktio” kerjäämisen kieltävää lakia vastaan. Pääministerin kannanoton jälkeen uskaltaa toivoa, että köyhyyttä ei kriminalisoida Suomen eduskunnassa.
Kerjäämisen kieltävä lakiesitys on erittäin huono uutinen, mutta hyvä uutinen on sen herättämä vastustus kokoomusta humaanimmissa puolueissa ja eri kansalaispiireissä. Onko lain puuhaajien peli menetetty, kun touhusta tehdään niin hurjaa satiiria kuin viime lauantain Presidentin kansliassa tehtiin? Yritys todistella, ettei rasistinen lakiesitys ole rasistinen, on mennyt mönkään, niin ilmiselvästi sen päämääränä on nimenomaan romanikerjäläisten karkottaminen maasta. Kotoperäinen pummaaminen ja organisoitu kerjääminen saisivat jatkua niin kuin ennenkin.
Eikö muka kerjääminen kuulu suomalaiseen työ- ja muuhun kulttuuriin tai katukuvaan? Kerjäläisiä on Suomessa ollut aina. 1800-luvun suuret katovuodet ja kelvottomasti hoidettu viljavaranto saivat pohjoisen ja idän nälkiintyneet laumoina vaeltamaan etelän rintamaille. Kymmenet tuhannet kuolivat nälkään, sillä parempiosaiset olivat silloinkin kitsaita antamaan omastaan. Kansalaissodan jälkeen vaelsivat punalesket ja punavankien vaimot ja lapset kerjuulla niin maalla kuin kaupungissa. Kohtelu oli tylyä. Korpikirjailija Ilmari Kianto kirjoitti, että nämä naarassudet ja heidän penikkansa pitäisi joka ikinen tappaa pilaamasta kansan tervettä verta.
Seuraava suuri kerjäläisaalto lähti liikkeelle 30-luvun alun suuren laman aikana. Työttömyys oli valtavaa ja Suomen sosiaalilainsäädäntö täysin kehittymätön. Porvarillinen media julisti painokkaasti, ettei pyytäjille pidä antaa penniäkään. Samaa ohjetta toitotetaan nytkin, jopa korkealta poliittiselta tasolta, joten traditioon liitytään tässäkin suhteessa.
Mihinkähän kokoomuksen kovaluontoiset seuraavaksi ryhtyvät? Puuhaamaan lakia keskitysleireistä? Ainakin loppuisi nykyinen lainvastainen leiriytyminen kerta kaikkiaan.
Ei pidä unohtaa, että meillä on perinteitä myös tällä saralla. Euroopan ensimmäiset keskitysleirit perustettiin Suomeen kansalaissodan jälkeen. Traditiota jatkettiin miehitetyssä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Köyhyyden kriminalisointia harrastettiin oman käden oikeutena myös 30-luvulla, kun huonoon osaansa tyytymättömiä ”aineksia” muilutettiin ja tapettiinkin.
[...]
Kristilliset ja perussuomalaiset kosiskelevat vaalimenestyksen toivossa kilvan äärioikeistolaista, epähumaania kansanosaa, pelivälineenään ihmisten tietämättömyys ja sivistymättömyys.
[...]
Kirjoittaja on Joensuussa asuva kirjailija.