Husein Muhammed: Pakolaisilla ei ole aina suojaa lähialueilla

Ydin 3/2010: Husein Muhammed: Pakolaisilla ei ole aina suojaa lähialueilla 21.10.2010

Monesti kuulee vaadittavan, että pakolaisia pitäisi auttaa lähialueilla. Tämä onkin periaatteessa kannatettava idea. Näin varmistetaan, että pakolaisten ei tarvitsisi joutua kauas omaisistaan, kotimaastaan, kielestään ja kulttuuristaan. Tilanteen rauhoituttua kotimaassa pakolainen voisi näin palata helpommin myös takaisin kotiseudulleen jatkamaan elämäänsä.

Todellisuudessa valtaosa pakolaisista jääkin naapurimaihin. Niin Afganistanin, Irakin kuin Somaliankin sotia on paennut ja jäänyt naapurimaihin kaikkiaan useita miljoonia siviilejä. Näin siitä huolimatta, että myös näissä naapurimaissa turvallisuustilanne ei ole kovin hyvä, samoin köyhyyttä on valtavasti.

Jotta pakolaiset voisivat jäädä naapurimaihin eivätkä jatkaisi pakoaan eteenpäin länsimaihin, rikkaiden maiden tulisi tukea näitä pakolaisia vastaanottavia naapurimaita huomattavasti. Kuitenkin juuri samat tahot, jotka vaativat yhä tiukempaa pakolaispolitiikkaa länsimaissa, suhtautuvat samalla erittäin kielteisesti humanitaarisiin avustuksiin ja kehitysyhteistyöhön.

Apua ei pelkästään kritisoida sen vuoksi, että sitä ei monesti ole hoidettu kunnolla. Tähän itsekin esitän kritiikkiä. Kehitysapu halutaan lakkauttaa kokonaan, kuten Suomessa useampi perussuomalainen poliitikko on vaatinut.

Pakolaisten lähtömaiden naapurimaissa, jotka monesti itsekin kärsivät konflikteista, ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia tarjota apua ainakaan kaikille pakolaisille. Kun välttämätöntä apua ei ole tarjolla läheltä, pakolaisten on pakko hakea sitä yhä kauempaa.

Pakolaisten pakottaminen pysymään kotimaidensa naapurimaissa ei ole muutenkaan aina mahdollista. Naapurimaat luovuttavat toisilleen myös todellisia pakolaisia kovaa valuuttaa vastaan. Mitä korkeampi poliittinen tai yhteiskunnallinen profiili pakolaisella on, eli mitä todennäköisimmin hän on vaarassa palatessaan kotimaahansa, sitä todennäköisempää on, että hänen kotimaansa hallitus maksaa hänen luovutuksestaan huomattavia summia.

Naapurimaat eivät muutenkaan uskalla tarjota esimerkiksi vainotuille opposition tai vähemmistön edustajille suojelua, sillä tämä voi nopeasti johtaa konfliktiin vastaanotettujen pakolaisten kotimaan hallituksen kanssa. Sen sijaan mikään kaukainen maa ei lähde katkaisemaan diplomaattisia suhteitaan vaikkapa Pohjoismaihin saati ryhtymään sotaan näiden kanssa vain sen vuoksi, että nämä ovat ottaneet vastaan pakolaisia.

Vaikka kaikki pakolaiset eivät olisikaan vaarassa joutua palautetuiksi lähialueilta kotimaahansa, lähialueilla ei ole mahdollista tarjota miljoonille tai sadoilletuhansille pakolaisille uutta alkua elämälle. Lähialueet eivät monesti yksinkertaisesti kestä noin suurta väestön muuttoa alueelle. Lähialueilta ei löydy kaikille maata, töitä tai edes puhdasta vettä.

Kuten Afganistanin, Irakin ja Somalian konfliktit ovat osoittaneet, nykyajan sodat ja epävakaudet voivat hyvinkin kestää jopa vuosikymmeniä. Tällaisessa tilanteessa ei ole kohtuullista sulloa satojatuhansia sodan uhreja epämääräisiksi ajoiksi ankeisiin pakolaisleireihin. Ongelmana ei ole ainoastaan se, että pakolaisleirit eivät tarjoa niihin asutetuille mitään tulevaisuutta. Ne ovat myös hedelmällinen maaperä varsinkin nuorten radikalisoitumiseen niin poliittisesti kuin uskonnollisesti, mikä puolestaan voi pitkittää tai kiihdyttää konflikteja.

Kansainvälisen yhteisön hyvinvoinnin kannalta on vain kohtuullista, että mahdollisimman moni maa ottaa vastuuta konfliktien uhreista, vaikka joka tapauksessa suurin vastuu jää aina konfliktin lähialueiden valtioiden vastuulle. Pakolaisten suuntautuminen eri puolille maailmaa varmistaa, että mikään maa ei joudu ottamaan sietämätöntä taakkaa. Näin myös pakolaisten sopeutuminen ja sopeuttaminen uuteen kotimaahan onnistuu helpoiten.

Pakolaisaseman tarjoaminen sodan uhreille ulkomailla pitäisi olla kansainvälisoikeudellisesti viimesijainen keino siviilien suojelemisessa. Kansainvälisen yhteisön tulisi aina pyrkiä ensisijaisesti konfliktien ennaltaehkäisyyn ja toissijaisesti niiden ratkaisemiseen.

Sodan uhrien suuntautuminen pakolaisina länsimaihin herättää toivottavasti kansainvälistä kiinnostusta ratkaista konflikteja. Muuten kansainvälinen yhteisö joutuu ottamaan vastuuta yhä suuremmista määristä pakolaisia.

Husein Muhammed

OTM, Helsinki