HS: Maahanmuuttokeskustelukin kaipaisi räsästä

Helsingin Sanomat, Merkintöjä: Paavo Rautio: Maahanmuuttokeskustelukin kaipaisi räsästä 22.10.2010

Kirkkohallitus poikkesi viime vuonna perinteestään eikä jakanut kirkon tiedonvälityspalkintoa. Vuoden 2010 ansioista palkinto kannattaisi jakaa, koska tarjolla olisi vahva ehdokas: kansanedustaja Päivi Räsänen.

Varhaisteinien kasvatus on viime aikoina saanut vahvoja eksegeettisiä ja hermeneuttisia sävyjä.

Lapsia kiinnostaa muun muassa, mitä on synti ja missä yhteydessä se on rikokseen. Saunassa askarrutti seuraava: "Mitä sillä ensimmäisen kiven heittämisellä tarkoitettiin?" Ja: "Mitä se kivien heittely on nykypäivänä?"

Ennen illallista lasten kanssa pohdittiin, voiko ei-uskova yleensäkään mitata tekojen synnillisyyttä, koska koko käsite "synti" on uskonnollinen.

Vastauksissa on joutunut ammentamaan kaukaa: omasta entisaikojen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta, rippikouluajoista, lapsuuden jumalanpalveluksista.

Käsitys uskonnosta ja evankelisluterilaisesta kirkosta on syventynyt niin kasvattajilla kuin kasvatettavillakin. Vanhempien muisti virkistyy, ja lasten ilmeistä voi päätellä, että he oppivat hetkessä enemmän kuin koulujen uskonnontunneilla – on jokin aito ja nykyhetkeen liittyvä syy miettiä Raamatun opetuksia.

Tosin keskustelut näyttävät vievän näkemyksiä toisinaan ihan eri suuntaan kuin kirkon vanhoilliset luultavasti toivoisivat: "Jos minä sen Räsäsen näkisin, niin sanoisin sille, että WTF!"

Viime päivien kohu saattaa johtaa siihen, että tulevaisuuden Suomeen kasvaa hyvin uskontokriittinen sukupolvi. Kirkolle vahinko ei siis ole vain tässä päivässä – kirkosta eroavissa ja menetetyissä veroeuroissa – vaan myös tulevaisuudessa. Lasten näkemyksistä päätellen luterilaisen uskonnon suvaitsevaisuutta korostavat näkemykset kelpaavat, kun taas uskonnon kuoret, kuten kirkko, eivät.

Kasvatuskeskustelut ovat varmaan menneet näinä viikkoina joissain perheissä toiseenkin suuntaan. Mutta se ei tulevaisuuden kirkkoa pelasta, jos sisään jää "kova ydin".

Kasvattaja on joutunut laajentamaan pohdintoja uskonnosta myös demokratian perusperiaatteisiin: vapaassa yhteiskunnassa on saatava sanoa kaikki mielipiteet, tyhmätkin.

Keskusteluissa on käyty läpi totalitarismia, sananvapautta, ristiriitojen hedelmällisyyttä, yleisiä inhimillisiä perusoikeuksia ja tasa-arvoa.

Joka tapauksessa viime päivät ovat saaneet Suomessa aikaan melkoisen herätysliikkeen.

Jos Räsäsen näkemykset ovat luoneet uutta kiinnostusta uskontoon ja demokratiaan, suomalainen ilmapiiri saattaa kehittyä hieman vapaamielisempään suuntaan. Jotta prosessi virittäisi kaivattua suvaitsevaisuuden vastaiskua, teeman pitäisi laajentua.

Jos homoasia on ollut vaikea kirkolle, niin maahanmuuttoteema on ollut vaikea politiikalle. Jos kirkko on vuosikymmeniä myöhässä seksuaali- ja tasa-arvokeskustelussa, puolueet ovat yhtä myöhässä maahanmuuttokeskustelussa. Kirkko on vältellyt avointa keskustelua suhteestaan homoseksuaaleihin, puolueet keskustelua suhteestaan maahanmuuttoon.

Esimerkiksi Sdp on viime aikoina antanut ymmärtää, että maahanmuuttajat voidaan hyväksyä tietyin ehdoin mutta ihan aidoiksi tämän yhteiskunnan jäseniksi heitä ei voi vihkiä.

Vaikka nämä kaksi teemaa mittaavatkin suomalaisten asenteita, ne ovat kovin erilaisia: on vaikea kuvitella, että jostain nousisi ulkomaalais-, pakolais- ja maahanmuuttokeskustelun räsänen.

Suomalaisessa ulkomaalaisia koskevassa asennemaailmassa ei ehkä ole sellaista sopivuuden rajaa, jonka ylittäjä saisi suomalaiset miettimään, millaisia arvoja he suuremmin pohtimatta kantavat.

Silloin ei voi olla räsästä, joka sanoisi jotain niin rasistista, että hän saisi sanomisillaan suomalaiset hylkäämään äänestämisen. Silloin ei voi olla sellaista puolueen näkyvää jäsentä, jonka maahanmuuttajista käyttämät puheet saisivat jäsenet eroamaan puolueesta. Silloin tästä teemasta voi sanoa melkein mitä tahansa pelkäämättä vastaiskua.

Onko meidän uussuvaitsevaisuutemme takaraja sittenkin yhdenmukaisuuteen ja taloudelliseen ajatteluun perustuva? Homo näyttää yleensä heterolta, eikä meillä ole mitään syytä olettaa, että hän tarvitsisi yhteiskunnan apua sen enempää kuin heterokaan.