Nykypäivä: Suvaitsemattomuutta ei pidä peesailla

Nykypäivä: Suvaitsemattomuutta ei pidä peesailla 22.10.2010

Maahanmuuttokriitikot kärjessä on sukellettu keskusteluun, jossa suvaitsevaisuus ei ole ollut hyve. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kalastelee näillä vesillä yhä hurjemmin tavoittein, joista viimeisimpänä esimerkkinä oli abortin kieltäminen. Tätä menoa kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten välille kehkeytyy ikävän näköinen ja tuima taisto.

Keskustelua voi toki pilkkoa asiakysymyksiin, mutta järkevällä argumentoinnilla ei nyt näytä olevan voimaa. Juuri maahanmuuttokeskustelussa on noussut oikeitakin ongelmia, joita hallitus onkin ratkonut.

Asiaperustein ja päätöksin tämä keskustelu ei näytä loppuvan. Sen tietää ainakin jokainen netin keskustelupalstojen ylläpitäjä. Maahanmuuttokriitikoiden joukossa on sabotöörejä, jotka eivät toisella tavalla ajattelevien kommentteja ryhdy edes puntaroimaan.

Yllättäen politiikan agendalle nousivat myös kerjäläiskeskustelu, keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta ja ruotsin kielen asemasta. Politiikan agenda on varmasti aivan toisentyyppinen kuin keväällä kukaan osasi odottaa.


Runsaan viikon kestäneessä homokeskustelussa pintaan nostetut fobiat ovat olleet aivan oma ikävä lukunsa. Niillä ei olisi pitänyt olla nyky-Suomessa enää mitään sijaa.

Paradoksaalisti tämä käpertävä keskustelu näyttää olevan globaalia. Oikeistolainen populismi kukoistaa Yhdysvalloissa, missä uusi teema toisensa jälkeen nousee edellisen rinnalle. Samaan tyyliin mennään tietysti myös Euroopassa.

TV:n homoilta näyttää vihdoin herätelleen suvaitsevaisempia piirejä keskusteluun. Protestierot kirkosta ovat myös tällainen mielenilmaus. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että moralistisimpien mielipiteiden peesailu on loppumassa. Kirkossa se taitaa tosin tapahtua jälkijunassa.

Asennetutkimukset ovat kertoneet, miten World Trade Centerin tuhonneiden terrori-iskujen jälkeen suvaitsevaisuus katosi Euroopasta. Tästä alhosta muu Eurooppa ehti jo ennen taantumaa nousta ylöspäin, mutta Suomi juuttui suvaitsemattomampaan ilmapiiriin.

Se ei sinänsä ole ihme, sillä suvaitsemattomuus lisääntyy, kun taloudellinen turvallisuuden tunne heikkenee. Suomen talous on ollut riippuvainen vientiteollisuudesta, joka on kohdannut globaalin kilpailun ja erityisesti metsäteollisuudesta, joka käy taistelua olemassaolostaan.


Kovat saneeraukset koittelivat suomalaisia yrityksiä myös hyvinä talouden aikoina.

Nyt pitäisi katseen suuntautua eteenpäin. Eväät siihen ovat periaatteessa hyvät. Finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta Suomi selviytyi kunnialla. Epäilijät voivat tehdä sellaisen harjoituksen, että pohtivat mielessään viisi merkittävintä konkurssia, jotka ovat tästä lamasta aiheutuneet.

Yritykset olivat valmiimpia vaikeisiin aikoihin, mutta tuskin näin olisi selvitty ilman hallituksen talouspoliittisia toimia.

Rakennusliike Henry Katajan konkurssin jälkeen ei otsikoihin ole rakennusalan merkittäviä konkursseja noussut. Varmasti olisi, ellei julkista rahaa rakentamiseen olisi ohjattu.

Tuloverojen kevennykset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että suomalaiset kuluttajat eivät vaipuneet taantuman aikana kovin syvälle synkkyyteen.
Uusi nousu edellyttää pieneltä maalta luovuutta, eikä sitä synny ilman suvaitsevaisuutta. Tämän muutoksen pitäisi tapahtua ennen ensi kevättä.

Tapani Mäkinen