Verkkouutiset: Erivärisen lapsen taustaa ei sovi udella

Verkkouutiset: Erivärisen lapsen taustaa ei sovi udella 3.7.2011

Adoptioperheiden rasismikokemukset ovat yksilöllisiä.

Kansainvälisen adoption kautta muodostuneet perheet kokevat rasismin eri tavoin. Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Anu Uhtio uskoo käsitteistön puuttumisen olevan yksi syy kokemusten erilaisuudelle.

– Adoptioperheissä on niin lapsen, vanhempien kuin muiden läheisten näkökulma. Jotkut kokevat loukkaavaksi utelut lapsen taustasta, toiset pitävät rasismia lähinnä äärimmäisenä pahuutena, eivätkä kohtaa sitä koskaan.

Tosielämässä ennakkoluulot voivat yllättää. Uhtio on kuullut tarinoita sukujuhlista, joissa kesken sivistyneen kahvikeskustelun törmääkin rasismiin.

– Lasten tekemät kysymykset ovat viattomia, mutta aikuisten kysymyksissä voi olla negatiivinen sävy.

"Eräänä päivänä lapsi kysyi minulta, eikö hän oikeastaan saisi olla täällä. Kysymys kolmevuotiaalta iski vasten kasvoja. Tajusin, että viattoman vilpittömät Mistäs sinä olet tänne tullut -kysymykset olivat tehneet tehtävänsä."

Adoptoitukin on oma

Kymmenen viikon ikäisenä Intiasta Lappeenrantaan adoptoitu Sunita Saarinen haluaa muistuttaa, että adoptiolapset ovat yhtä omia kuin biologiset lapset.

– Joskus isältämme kysyttiin, eikö teillä ole omia lapsia ollenkaan. Isä vastasi siihen, että kenenkäs nämä kaksi sitten ovat, Saarinen kuvailee.

"Välillä syntyy hauskoja tilanteita, koska lapsemme ei itse koe oloaan erilaiseksi. Sosiaalisena persoonana hän on esimerkiksi morjestellut iloisesti skiniporukalle."
Saarinen ei koe, että hänellä olisi toisia vanhempia synnyinmaassa.

– Toki jossain on nainen, joka minut synnytti. Silti minulla on vain yhdet vanhemmat. Olen kokenut hyvänä asiana, että sisko on samasta maasta. Vertaistuki oli lapsena lähellä.

Rasismi huolestuttaa

"Muutama vuosi sitten ilmapiiri oli huomattavasti positiivisempi. Toisinaan mietin, oliko virhe tuoda etnisesti erinäköinen lapsi tällaiseen kasvuympäristöön."
Rasismin pelossa pienten lasten adoptiovanhemmat eivät halua antaa haastatteluja. Saarinen on kuitenkin kokenut julkisuuden hyvänä asiana.

– Olin Lappeenrannan ensimmäinen ulkomailta adoptoitu lapsi, ja lähes kaikki tiesivät taustani perheemme julkisuuden ansiosta. Usein ennakkoluulot syntyvät tietämättömyydestä, Saarinen pohtii.

"Jos joku erehtyy kysymään lapseltani puhuukos hän suomea, napakka vastaus kuuluu: En, vaan tanskaa ja hollantia!"

– Aikuisena törmään usein oletukseen, etten puhu suomea. Kun avaan suuni, tajutaan heti, että olen ollut täällä kauan, Saarinen kertoo.

Adoptoidut hyväksytään helpommin

Uhtio uskoo, että adoptiolapsiin kohdistuvia ennakkoluuloja vähätellään perheissä osittain siksi, että niitä verrataan maahanmuuttajien kohtaamaan rasismiin. Uhtion mukaan lapset eivät välttämättä kerro vanhemmilleen negatiivisesta kohtelusta.

– Tutkimuksissa on ilmennyt, että nuoret saattavat käyttää adoptiotaustaansa positiivisena keinona herättää huomiota. Kielitaito ja kulttuurin tunteminen katsotaan eduksi esimerkiksi työnhaussa.

"Ollessani tyttäreni kanssa yksin liikenteessä, minulta on jopa suoraan kysytty, oletko tehnyt tuon mustan miehen kanssa."

– Vaikka erilaisuuden huomaaminen ei sinänsä ole rasismia, usein toistuvina viattomatkin kysymykset alleviivaavat lapsen erilaisuutta, Uhtio huomauttaa.

Sitaattien tarinat ovat ulkomailta lapsensa adoptoineiden vanhempien kertomia.