Ilkka: Ajatusten maahantuoja

Ilkka, kolumni: Päätoimittaja Matti Kalliokoski: Ajatusten maahantuoja 18.9.2011

Kouvolan Sanomat, kolumni: Janne Rönkkö: Väärin ymmärretty

Pohjolan Sanomat, pääkirjoitus: Soinilla on pitelemistä eduskuntaryhmässään

Lapin Kansa, pääkirjoitus: Hajaannuksen lyhyt oppimäärä

Iisalmen Sanomat, Vasen suora: Jarkko Ambrusin: Mölyt mahaan

Ryhdyin seuraamaan Jussi Halla-ahon blogikirjoituksia vuoden 2006 paikkeilla. Olin kuullut hänestä mutkan kautta ja joskus uteliaisuudessani löytänyt verkosta hänen tekemänsä kirkkoslaavin kieliopin. Kun sitten päädyin blogisivulle, löysin kommentoijista yllättäviä ikätovereitani, joiden en tiennyt pohtivan lainkaan yhteiskunnallisia asioita.

Sen jälkeen seurantani on ollut satunnaista. Kaksi asiaa on kuitenkin selvinnyt.

Ensinnäkin Halla-aho on terävä kirjoittaja, joka ilmeisesti kokee vimmaisimmat hetkensä iltaisin tietokoneen ääressä. Hän pelkistää ja provosoi.

Toinen havainto on, että Halla-aho verkostoineen on enemmän ajatusten maahantuoja ja soveltaja kuin niiden kehittäjä. Näin Suomeen on tuotu monta keskustelua, joita Keski-Euroopassa on käyty jo 1990-luvulta lähtien.

Hän on omalta osaltaan tehnyt suomalaisesta politiikasta eurooppalaista ja toimimalla perussuomalaisissa tehnyt siitä yhden lajityypin eurooppalaisen puolueen.

Hyvä esimerkki halla-aholaisten tuontiajatuksista on puhe minareettikiellosta. Suomessa on yksi varsinainen moskeija, tataarimiesten 1940-luvun alussa Järvenpäähän rakentama. Puinen minareetti kohoaa muutaman metrin maanpinnasta. Siinä ei ole kelloja, kaiuttimia, eikä sieltä kuuluteta rukouksiin. Keski-Euroopasta kopioitujen ajatusten mukaan tuo torni on uhka suomalaisuudelle.

Perussuomalaisten vaalivoitto sai monet antamaan puolueelle Halla-ahon kasvot. Se on liioittelua.

Oma arvaukseni on, että neljä viideosaa perussuomalaisten kannatuksesta perustui herravihaan, jota Suomessa on esiintynyt kaikissa vaaleissa. "Herroja pittää aina eppäillä", sanoivat karjalaiset pienviljelijäpopulistit jo ennen itsenäistymistä.

Ehkä viidesosa kannatuksesta tuli Halla-ahon edustaman vertaisvihan perusteella. Siinä katse ei ollutkaan herroissa vaan muualta tulleissa. Parhaat äänisaaliit teemalla sai suurissa asutuskeskuksissa. Näillä main se oli kevään vaaleissa aivan sivuosassa.

Timo Soini on joutunut koko ajan tasapainoilemaan tämän puolueensa itsetietoisen vähemmistön kanssa. Moni ulkopuolinen ehti jo innostua, että Halla-ahon määräaikainen erottaminen eduskuntaryhmästä olisi pysyvämpi irtisanoutuminen hänen linjastaan.

Siltä ei kuitenkaan näytä. Soini valitsi tarkkaan kohdan, jossa hän yritti alleviivata johtajuuttaan ja määritellä rajat. Hän ei puuttunut Halla-ahon maahanmuutto- tai islampuheisiin vaan paljon vähemmän rivejä repivään sotilasjunttahaikailuun.

On siis tärkeämpää huomata, mitä rajoja Halla-aholle ei haluttu piirtää. Soinin tasapainoilu jatkuu.

On hyvä, että Halla-aho ja hänen verkostonsa ovat nostaneet suomalaiseen keskusteluun monia teemoja, joita on tähän mennessä puitu Suomen rajojen ulkopuolella.

Siksi osa häneen kohdistuneesta kritiikistä ei osu maaliinsa. Moni tuntuu nimittäin toivovan, että halla-aholaisia ei olisi eduskunnassa lainkaan tai että he olisivat oma ryhmänsä.

Yleisen edun kannalta on parempi, että heidän edustamansa mielipiteet ovat osa järjestäytynyttä poliittista keskustelua. Keskustelijoilla on nimi, kasvot ja henkilökohtainen vastuu toisin kuin verkkokeskusteluissa. Ison puolueen vähemmistönä ryhmä ei pääse eristäytymään vain samanmielisten joukoksi.

_________________________________

Kouvolan Sanomat, kolumni: Janne Rönkkö: Väärin ymmärretty

— Kansanedustaja Jussi Halla-aho, olette sanonut, että sotilasjuntta Kreikkaan ja panssarit kadulle. Oletteko todella tätä mieltä?

— Oletko Aamulehdestä? Jos olet, niin voit poistua saman tien.

— Ensinnäkään minä en ole sanonut yhtään mitään, olen korkeintaan kirjoittanut. Toiseksi, vaikka olen ehkä kirjoittanut, en ole missään tapauksessa ollut mitään, varsinkaan sitä, mieltä.

— Kolmanneksi, jos olenkin ehkä ollut jotain mieltä, niin en tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin oikeasti tällä kannalla. Ymmärrätkö, vai meneekö kontekstuaalinen artikulaationi yli hilseesi?

— Tässä ei ole kyse siitä, mitä minä olen sanonut vaan siitä, että kaiken maailman moukat lukevat sanomisiani täsmälleen niin kuin olen sanonut. Olen valitettavasti oppinut kontekstuaalisen kantapääni kautta, että ymmärtämättömät eivät osaa ottaa sanomisiani oikeassa valossa, Halla-aho jatkaa.

— Eli kun esimerkiksi sanotte, että maahanmuuttajia ei Suomeen sovi ottaa, olettekin täysin päinvastaista mieltä?

— Suksi kuuseen.

— Miksi väitätte, että sanomisianne on vääristelty? Olette kuitenkin kirjoittanut, että sotilasjuntta Kreikkaan ja panssarit kadulle.

— Sinulla näyttää nyt olevan ymmärtämisvaikeuksia. Etkö tajua, että voin sanoa ihan mitä hyvänsä, koska minä tiedän, etten tarkoita sillä mitään sellaista, mitä te luulette minun tarkoittaneen.

— Eli jos te sanotte jotain, mitä ette tarkoita, ette sanokaan sitä niin kuin tarkoitatte?

— Eipäs aleta näsäviisastella, sillä se on vain minun etuoikeuteni. Minä voin vaikka julistaa sodan Venäjälle ilman että minä kysyn Timo Soinilta tai Aamulehdeltä yhtään mitään. Olen nimittäin kielellisesti sen verran lahjakas kontekstualisti, että te ette ymmärrä näistä asioista yhtään mitään. Minä voin pyöritellä sanomisillani mustan valkoiseksi ennen kuin te muut ehditte kissaa sanoa.

— Eikö näkemyksenne ala mennä ylimielisyyden puolelle?

— Pure sinä vain ananasta.

— Mistä suuri yleisö voi sitten tietää, oletteko todella sitä mieltä mitä sanotte vai onko tarkoituksenne sanoa aina sellaista, mitä mieltä ette ole?

— Jos joudun sanomisistani kuseen, en ole koskaan tarkoittanut sitä, mitä olen sanonut. Jokaisen esikoululaisenkin pitäisi tämä tietää.

— Katsotteko olevanne sopiva jatkamaan hallintovaliokunnan puheenjohtajana?

— En katso. Parempi ja pätevämpi kansanedustaja pitäisi saada tilalle.

— Tämä oli nyt sitä Pahkasika-huumoria, jota haluan viljellä arkipäivän politiikassa. Kun minut erotettiin ryhmästä, aion perustaa opetuslapsieni kanssa Pahkasika-ryhmän.

— Eikö tällainen syö kansanedustajan arvovaltaa?

— Syöksy sementtiin.

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.

________________________________

Pohjolan Sanomat, pääkirjoitus: Soinilla on pitelemistä eduskuntaryhmässään

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon nettikirjoittelu, jossa hän suositteli Kreikkaan sotilasjunttaa ratkaisemaan maan talousongelmia, raivostutti puolueen puheenjohtajan Timo Soinin mittaamaan jöön pitämisen voimansa puolueen eduskuntaryhmässä.

Eduskuntaryhmä päätti yksimielisesti erottaa Halla-ahon ryhmästä kahdeksi viikoksi.

Halla-aho siis sai rangaistuksensa ja hyväksyi sen. Soini halusi erottamisen pituudeksi kuukauden, mutta taipui esittämään lyhyempää rangaistusta.

Soini siis pitää puoluettaan näpeissään. Ja ei pidä.

Ison jytkyn myötä perussuomalaiset elävät yhä vaalivoiton euforiassa, joka kiteytyy Halla-ahon puheissa. Kansanedustaja puhuu mitä ajattelee, eikä ajattele mitä puhuu.

Tällaista porukkaa Soini koettaa ohjastaa täyttämään hänen oman määritelmänsä mukaan ne suuret odotukset, joita äänestäjät ovat heihin asettaneet. Soini tähtää vakavasti otettavaksi poliittiseksi voimaksi. Ei ole niin sanottua, että kaikki puolueen kansanedustajat ja puoluetta äänestäneet pyrkivät samaan. Kaikkien asioiden hämmentäminen saattaa monelle olla riittävä päämäärä.

Tällaisten joukkojen kanssa toimivan Soinin päätös jättäytyä hallituksen ulkopuolelle tulee ymmärrettäväksi. Hallitusasemaan kun liittyy vastuun ottaminen ikävistäkin päätöksistä.

Kun oman ryhmän ruodussa pitämisessä on tekemistä, on oppositiossa ilman muuta helpompaa.

Junttakirjoituksesta nousseesta kohusta Halla-aho syyttää mediaa. Tietenkin. Kiusallisia kysymyksiä esittäviä tiedotusvälineitä Halla-aho ei voi sietää. Halla-ahon oma media on netissä, jossa vastaväitteitä ei esitetä, vaan kaikki ovat samaa mieltä ja yllyttävät toisiaan vielä hurjempaan laukkaan.

Hämmentävää onkin kuinka Jussi Halla-aho katsoo tapahtuneen jälkeen, että hänen itsensäkin on selvitettävä itselleen nettikirjoittelu ja kansanedustajan työ.

Huolestuttavaa on, jos Halla-aho ymmärtää - kuten ainakin tähän saakka on näyttänyt -, että nettimaailma on toinen maailma, jossa käyttäytymistä eivät säätele reaalimaailman tavat ja sosiaalisen kanssakäymisen säännöt.

Ei kuitenkaan ole olemassa vaihtoehtoista keinoelämää, vaikka siellä kuinka tuntisi viihtyvänsä ja pätevänsä.

Jussi Halla-aho on leijona omassa nettimaailmassaan, jossa samanmieliset yllyttävät toisiaan. Arkadianmäellä vallitsevat toisenlaiset olot, joissa kansanedustaja on asemassaan vuorokauden ympäri ja valiokunnan puheenjohtaja ministeriin verrattavassa tehtävässä, jossa hän edustaa koko Suomea, kaikkialla ja aina.

Timo Soinin ongelma puolueessaan ei ole vain Jussi Halla-aho, vaan monta halla-ahoa.

Jussi Halla-aholla on oma puolue puolueen sisällä, siksi hän kykeni niin tyynesti ottamaan Soinin moitteet vastaan.

Timo Soini ei välttämättä saa halla-aholaisia kuriin. Siitä tuleekin jatkossa ilman muuta ongelma, eikä edes tarvitse muistuttaa perussuomalaisten edeltäjäpuolueen SMP kohtalosta.

Junttakirjoitus tarjosi Soinille tilaisuuden - vaikka ei sellaista kaipaisikaan - ottaa mittaa Halla-ahosta. Ainakaan vielä hänen ei tarvinnut mitata halla-aholaisuuden kovinta ydintä. Se on maahanmuuttokritiikin kaapuun puettu ihmishalveksunta.
________________________________

Lapin Kansa, pääkirjoitus: Hajaannuksen lyhyt oppimäärä

Perussuomalaisten vaalijytkyn ja kuusikkohallituksen muodostamisen jälkeen se alkoi. Arvuuttelu siitä, kumpi hajoaa ensin: aatteellisesti laajakirjoinen hallitus vai perussuomalaisten eduskuntaryhmä.

Perussuomalaisia veikanneet ovat nyt vahvoilla. Hallitus runttasi budjetin kasaan pikavauhtia, mutta persuryhmä natisee liitoksissaan.

Jussi Halla-aho erotettiin perussuomalaisten ryhmästä kahdeksi viikoksi varomattomien Kreikan sotilasjunttapuheiden vuoksi. Venäjältä väsyneen näköisenä palannut Timo Soini kuohahti Halla-aholle aidon tuntuisesti.

Sotilasjunttapuheet ovat jäävuoren huippu. Perussuomalaisten ryhmään on ehtinyt syntyä jännite, joka purkautui nyt näin.

Perussuomalaisten sisällä on käynnissä valtataistelu. Soini testasi valtansa rajoja ja törmäsi niihin. Hän joutui torstaisessa eduskuntaryhmän kokouksessa tinkimään esittämästään Halla-ahon rangaistuksesta puolet pois. Ryhmä näpäytti Halla-ahon lisäksi Soinia.

Jos ennustaa sopii, jatkoa seuraa. Muistellaanpa, mitä tapahtui vuonna 1972.

Perussuomalaisten edeltäjä Suomen Maaseudun Puolue SMP sai eduskuntavaaleissa 1970 suurvoiton ja 18 kansanedustajaa. Puolue uusi paikkamääränsä vuoden 1972 tammikuussa pidetyissä niin sanotuissa hajotusvaaleissa.

Vaalivoittajan eduskuntaryhmän sisällä elämä ei ollut auvoa. Syyskuussa 1972 Veikko Vennamo erotti ryhmästä Mauno Kurpan ja Heikki Kainulaisen kokonaan Sen lisäksi Lauri Linna ja Artturi Niemelä pidätettiin ryhmän työskentelystä määräajaksi.

Kemijärveläisen Niemelän osalta erottaminen ei onnistunut helposti. Vennamon piti erottaa koko SMP:n Lapin piiri puolueesta, jotta Niemelä saatiin ryhmästä ulos.

SMP:n ryhmästä erotettu oppositio perusti jo lokakuussa 1972 uuden puolueen, Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP), johon Niemeläkin liittyi. Puolueloikkareita oli lopulta enemmistö ja SKYP:n eduskuntaryhmästä tuli SMP:tä isompi.

SKYP kuihtui nopeasti lilliputiksi ja kuoli pois vuonna 1983 vaihdettuaan vähän ennen nimensä Kansalaisvallan liitoksi.

SMP sinnitteli 1970-luvun hajaannuksen jälkeen paremmin. Puolue menestyi 1980-luvulla Pekka Vennamon johdolla hyvin. Eduskuntavaaleissa 1983 SMP sai suurvoiton ja 17 kansanedustajaa. Puolue oli pitkään hallituksessakin.

Alamäki alkoi 1990-luvulla Pekka Vennamon väistyttyä. Ihmiset riitelivät ja rahat loppuivat. Puolue ajautui konkurssiin vuonna 1995.

Jo sitä ennen puolueen eduskuntaryhmä hajosi atomeiksi. Heikki Riihijärvi perusti Suomalaisen Rintaman 1993, Hannu Suhonen omaa nimeään kantaneen ryhmän 1994 ja Tina Mäkelä Sitoutumattomat kansanedustajat -ryhmän 1994. Sulo Aittoniemi loikkasi samana vuonna keskustan riveihin.

Perussuomalaiset perustettiin 1995 SMP:n konkurssipesän raunioille. Timo Soini on johtanut puoluetta vuodesta 1997 lähtien ja nostanut sen vuoden 1999 vaalien yhden kansanedustajan lilliputtipuolueesta viime keväänä 39:n kansanedustajan suurpuolueeksi.

Nyt historia näyttää vääjäämättä toistavan itseään.

Kirjoittaja on Lapin Kansan päätoimittaja.

_____________________________________

Iisalmen Sanomat, Vasen suora: Jarkko Ambrusin: Mölyt mahaan

Mielenkiintoista on tämä suomalaisen poliittisen elämän seuraaminen. Loka lentää, laulu soi ja heikompia hirvittää.

Samaan aikaan kun käsillä olevat ongelmat vaikeutuvat, myös retoriikka kiristyy. On ymmärrettävää, että vaalitaistelun tuoksinassa heitellään välillä rankkojakin kommentteja vastapuolesta. Mutta nyt kaikenlaiset heitot ja herjat näyttävät olevan päivänpolitiikan arkitodellisuutta viikoittain.

Tämän viikon osoitus poliitikkojen suoranaisesta ajattelemattomuudesta tuli sinänsä aika yllätyksettömästä suunnasta, perussuomalaisten Jussi Halla-ahon suusta. Monta kertaa aiemminkin sanomisillaan hämmentänyt kansanedustaja heitti Facebookissa, että Kreikkaan pitäisi saada sotilasjuntta, joka pistäisi mellakoivan kansan kuriin. Vaikka sitten kaduille vyöryvin panssarivaunuin.

Pakko oli hieraista silmiä, kun asiasta ensimmäisen kerran iltauutisista kuulin. Vielä uskomattomampi oli Halla-ahon selitys: hän ei ole kuulemma tottunut siihen, että media nostaa hänen sarkastisia ja ironisia heittojaan julkisuuteen ja hänellä menee uutena poliitikkona julkisuudenhallinnan totuttelemiseen oma aikansa. Hänhän kun pitää itseään edelleen epäpoliittisena henkilönä.

Höpöhöpö. Halla-aho on itse jo vuosia pyrkinyt tuomaan omia mielipiteitään julki blogissaan ja muilla foorumeilla. Kyllä hän tietää, miten mielipiteet nykymaailmassa leviävät. Hallintovaliokunnan puheenjohtajana hänellä on myös vastuu sanomisistaan aivan toisella tapaa kuin rivikansanedustajalla. Viimeistään nyt on tämä läksy syytä Halla-ahonkin oppia. Ei kaikkia vatsassa velloneita mölyjä pidä julkistaa.

Timo Soini teki aivan oikein ja perustellusti ajaessaan läpi Halla-ahon määräaikaisen erottamisen eduskuntaryhmästä. Tällä toimenpiteellä hän osoitti, että kansanedustajien käytökselle on oltava rajat ja niitä nyt käydään läpi puolueessa.

Osaavat ne muutkin. Ei ole montaa viikkoa siitä, kun entinen pääministeri, keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi totesi suorassa lähetyksessä kesken keskustelun juuri Soinille: "Älä mölise!". Onhan se ymmärrettävää, että kiihkeää on, kun kannatus laskee kuin lehmänhäntä, mutta kaipa ne kansanedustajan käyttäytymissäännöt koskevat puolueiden puheenjohtajiakin.

Vastaavia tapauksia riittää politiikan kentältä jatkuvalla syötöllä ja eri puolueiden edustajien toimesta. Milloin esille nostetaan natsi-kortti, milloin mikäkin eläinvertaus. Ja jokaista möläytystä selitettäessä framille nostetaan yksi syyllinen ylitse muiden: media.

Median syyttäminen on toki helppoa ja sillä voi jopa kerätä irtopisteitä, mutta onhan se vähän hupaisaa. Media kun ei satu näitä möläytyksiä keksimään. Tämän päivän tietotulvassa on kuitenkin selvää, että millä tahansa julkisella foorumilla heitetyt päättäjien "sarkastiset" ja "humoristiset" kommentit nostetaan esille. Se on todellisuutta, eikä paluuta entiseen hyssyttelyyn ole.

Ehkä kansanedustajien ja muidenkin luottamushenkilöiden on syytä katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstään. Niin kuin tasavallan presidentti Tarja Halonen totesikin kommentoidessaan kansanedustajien käyttäytymistä: tyyli pitää säilyttää, vaikka kuinka ollaan tiukkana.