Etelä-Suomen Sanomat: Pakolainen jää liian usein odottamaan

Etelä-Suomen Sanomat, pääkirjoitus: Pakolainen jää liian usein odottamaan 25.10.2011

Pakolaisen on edelleen vaikea löytää sitä ensimmäistä kotikuntaansa Suomessa. Ongelma on tuttu vuosien takaa, ja onnettominta onkin, että sitä ei ole saatu edes kohtuullisesti ratkaistuksi.

Vain pieni osa Suomeen saapuneista ulkomaalaisista on pakolaisia. Tällä vuosisadalla Suomeen on tullut 1 500-4 000 turvapaikanhakijaa vuosittain. Kiintiöpakolaisia on viime vuosina otettu 750 vuodessa. Lisäksi saapuu joitakin satoja pakolaisten perheenjäseniä.

Suomeen saapuu vain prosentti-pari EU-alueen turvapaikanhakijoiden virrasta. Tämän vuoden ensipuoliskon aikana teollistuneissa maissa jätettiin miltei 200 000 turvapaikkahakemusta. Arabimaiden kansannousut näkyvät luvuissa.
Suomessa pakolaisten vastaanotto on kunnille vapaaehtoista, ja moni kunta sanoo ei.

Vuoden 1992 ja tämän vuoden elokuun välillä on kuntiin muuttanut kaikkiaan 34 000 pakolaista (Helsingin Sanomat 24.10.). Viime vuonna kuntiin sijoitettiin 3 700 pakolaista.

Kun kuntapaikat eivät riitä, pakolaiset jäävät välitilaan odottamaan. Keväällä jonotti kuntapaikkaa 500-600 pakolaista. Osa oli jo valittuja kiintiöpakolaisia leireillä, osa odotti keskuksissa Suomessa.

Satojen ihmisten jono on aivan liian pitkä, ja odotus turhauttavaa. Se myös viivästyttää pakolaisen kotoutumista maahan. On ymmärrettävää, että vastaanottokeskukset ovat alkaneet kannustaa oleskeluluvan saaneita muuttamaan omaehtoisesti pois keskuksista.

Suomen kuntien ja alueiden välillä on hämmästyttävän isoja eroja pakolaisten vastaanottamisessa. Jokin Satakunta on miltei valkoinen läiskä kartalla, kun taas Helsinki on tehoimuri; kaupungissa on sitä osaamista, mitä ison joukon vastaanotto vaatii. Maahanmuuttajat myös asuvat mieluusti lähellä toisiaan. Viime vuosina ovat syrjä-Suomen kunnat kasvattaneet pakolaisten vastaanottoa.

Kunnat kieltäytyvät pakolaisten vastaanottamista yleensä samoin perusteluin: taloudelliset resurssit eivät riitä, henkilöresurssit eivät riitä ja valtion 3-4 vuodelle maksama korvaus vastaanotosta ei riitä.

Kaikki ovat päteviä perusteluita, mutta eivät yksin selitä alueiden suuria eroja. Ääneen sanomattomia syitä ovat todennäköisesti ennakkoluulot ja epäilyt pakolaisten tulon kielteisistä vaikutuksista.

Pakolainen ei ole vain menoerä; kotoutuessaan ja työllistyessään hän on lisätaitoa kuntaan tuova veronmaksaja.

Uusi kotoutumislaki lisää yleisesti kuntien vastuuta maahanmuuttajien kotoutuksesta. Kuntia on patisteltu paimenkirjein myötämielisemmiksi pakolaisten vastaanottoon, ja edellinen maahanmuuttoministeri jopa väläytti vastaanottopakkoa.

Pakko on huono ratkaisu, mutta hallituksen lupailu kuntakorvausten nostamisesta on järkevää - sitten kun se taloudellisesti voi toteutua.