HS: Kouluihin ei valita syntyperän perusteella

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Kouluihin ei valita syntyperän perusteella 24.10.2011

Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan yli puolet pääkaupunkiseudun koululaisten vanhemmista haluaisi rajan sille, kuinka suurella osalla luokan oppilaista saa olla maahanmuuttajatausta (HS 20. 10.).

Eniten kiintiöitä kannatettiin Kauniaisissa, ja suopeimmin maahanmuuttajiin suhtaudutaan Helsingissä. Tosin Helsingissäkin puolet vanhemmista haluaisi rajoittaa maahanmuuttajien osuutta luokissa.

Kyselyn tulos hätkähdyttää. Se antaa oppilaiden vanhemmista varsin maahanmuuttovastaisen kuvan. Vastaukset kertovat, että suuri osa vanhemmista haluaisi ohjata lasten sijoittumista kouluihin syntyperän mukaan.

Tulos ei ehkä ole aivan niin mustavalkoinen kuin vastauksista voi lukea. Toivottavasti osa maahanmuuttajien kiintiöitä kannattavista vanhemmista tarkoittaa sitä, ettei kielitaidottomia tai puutteellisesti opetuskieltä osaavia lapsia koottaisi liikaa samaan luokkaan – syntyperästä riippumatta.

Suomen lain mukaan kaikilla lapsilla on oikeus käydä koulua omassa lähikoulussaan. Lapsi voidaan vanhempien toivomuksesta siirtää toiseen kouluun, jos vastaanottavan koulun opetusryhmässä on tilaa. Mikään rotuun, ihonväriin, syntyperään tai kodin varakkuuteen liittyvä asia ei saa määrätä koulun valintaa.

Oppilaita itseään maahanmuuttajien suuri osuus ei haittaa. Päinvastoin: monikulttuurisissa kouluissa ilmapiiriä pidetään avoimena. Oppilaat tuntevat olonsa turvalliseksi, sillä kiusaamista ja syrjintää on vain vähän.

Myös osa opettajista oli viime talvena tehdyssä kyselyssä huolestuneita maahanmuuttajien kerääntymisestä muutamiin kaupunginosiin ja niiden kouluihin. Opettajat tuntevat, ettei heillä ole tarpeeksi koulutusta maahanmuuttajien opettamiseen.

Tampereen yliopistossa meneillään oleva Metrop-tutkimus on jo ehtinyt osoittaa, että alueellinen eriarvoistuminen johtaa suurissa kaupungeissa tilanteeseen, jossa hyväkään koulujärjestelmä ei pysty kuromaan umpeen oppilaiden lähtökohtien erilaisuudesta syntyviä oppimistulosten eroja.

Oppimistuloksia voidaan ennustaa melko hyvin selvittämällä koulun oppilaaksiottamisalueen aikuisväestön koulutustaso, asumismuoto, työllisyysaste ja omistusasuntojen osuus asuntokannasta. Myös maahanmuuttajien suuri osuus väestöstä vaikuttaa. Ennustetekijöillä on merkitystä etenkin yli 100 000 asukkaan kaupungeissa.

Ei ole maahanmuuttajien vika, että Helsinkiin ja Espooseen on syntynyt alueita, joiden rakennetta on hyvin vaikeaa muuttaa. Se ei saa johtaa oppilasvalintoihin, jotka tehtäisiin oppilaan syntyperän mukaan.

Suurissa kaupungeissa on aina ollut kouluja, joiden oppilailla on erilaiset kotitaustat. Rikkaiden alueiden vastapainona on aina ollut työläiskaupunginosia ja alueita, joissa on paljon kaupungin vuokra-asuntoja.

Vuokra-asuntoalueilla asuu tutkimusten mukaan vähemmän koulutettuja ja pienituloisempia ihmisiä kuin omistusasuntojen alueilla.

Kaupungit ovat jo ottaneet käyttöön keinoja tasoittaakseen oppilaiden kotitaustoista aiheutuvia eroja. Niille kouluille, joiden oppilaiden vanhemmat kuuluvat keskimääräistä alempiin sosioekonomisiin luokkiin, suunnataan enemmän rahaa kuin vauraiden alueiden kouluille.

Lisärahan turvin kouluihin voidaan perustaa pienempiä opetusryhmiä ja järjestää tukiopetusta sitä tarvitseville.

Kielitaito on yksi oppimisen perusedellytyksistä. Maahanmuuttajalasten kielitaitoa voidaan kohentaa jo ennen koulua päiväkodeissa ja esikoulussa. Myös koulunsa aloittavien lasten kielitaitoa voidaan parantaa tarjoamalla heille tarpeen vaatiessa lisäopetusta.

Martin Luther King sanoi vuonna 1963 kuuluisassa "I have a dream" -puheessaan: "Minulla on unelma, että jonain päivänä neljä pientä lastani voivat elää maassa, jossa heitä ei arvioida heidän ihonvärinsä perusteella vaan sen perusteella, mitä he ovat."

Tuosta puheesta on kulunut lähes viisikymmentä vuotta, ja elämme maassa, jossa ei koskaan ole varsinaista rotusortoa ollutkaan. Silti puheen sanoma on yhä ajankohtainen – myös Suomessa.