Pohjolan Sanomat, pääkirjoitus: Terrorismi ei ole Suomen suurin uhka 20.10.2011
Suomi on säästynyt terrorismilta, eikä ennuste eteenpäinkään ole kovin huono. Suomi on koko sotien jälkeisen ajan tarjonnut käytännössä rajoittamattomat oikeudet lailliseen poliittiseen toimintaan. Laittomuuksista tai vielä vähemmän väkivallasta ei ole ollut saatavilla mitään ”lisäarvoa”.
Kuvaavaa Suomen vakaudelle on, että Supolla on menossa oikeastaan ensimmäinen terrorismiin liittyvä esitutkinta. Siinäkin on kyse terrorismin mahdollisesta rahoittamisesta Suomesta käsin Somaliassa.
Jutun tutkittavien joukko on ainakin toistaiseksi pieni ja esiin tulleet taloudelliset arvot tiettävästä vähäiset. Mutta ääri-islamilaisen toiminnan uhkaan on syytä varautua meilläkin.
Suomi on itse asiassa Pohjoismaista ainoa, jossa ei ole vielä poliittisten terroritekojen kautta havahduttu siihen, että skandinaavinen sijainti tai yhteiskunnallisesti vakaat olot eivät ole enää mikään tae lintukodon koskemattomuudesta.
Tiistaina julkaistussa Suomi, terrorismi, Supo -kirjassa tutkija Thomas Jokinen piirtää tavallaan yksinkertaisen mutta uskottavan kuvan siitä, miksi kotimaiset ääriliikkeet ovat sotien jälkeen jääneet niin vaarattomiksi ja voimattomiksi.
Merkittävin syy on, että pienet ympyrät eivät kertakaikkiaan mahdollista lähtöä laittomuuksien tielle. Käry käy nopeasti ja tuloksia on turha odottaa.
Poliittista väkivaltaa meillä ei ole esiintynyt käytännössä lainkaan. Eläinaktivistit ovat tarhaiskuillaan aiheuttaneet elinkeinolle ja yksittäisille tarhaajille suuria taloudellisia vahinkoja, mutta nämäkin iskut näyttäisivät ainakin toistaiseksi jääneet pois ohjelmasta.
Suomi ei silti ole entisellään. Ilmapiiri on muuttunut nopeasti. Poliittinen keskustelu on kärjistynyt. Netissä vihapuheesta on tullut aivan arkea.
Kuvaavaa uudelle ilmiölle on, että nyt haetaan ja hahmotellaan rajoja sille, mitä kaikkea on lupa sano netissä. Se on jo käynyt selväksi, että perinteisillä tahdikkuus- tai kohteliaisuusrajoilla ei ole mitään virkaa tai pidäkettä verkossa.
Jokisen mielestä olisi silti paha virhe kieltää kaikki vihapuhe nettipalstoilla. Pahimmassa tapauksessa kielletyt sanat voisivat korvautua väkivallalla.
Toisaalta vihapuheen yleistyminen auraa koko ajan tilaa entistä jyrkemmille asenteille. Jotain on jo menetetty, jos huonoa vaihtoehtoa siedetään vain vielä huonomman pelossa.
Suomen sisäinen vakaus ja rauha on osaltaan sen ansiota, että kaikista kansalaisista on pidetty huolta. Pian sotien jälkeen käynnistetty menestysapparaatti on muutaman kerran yskähdellyt, mutta pysähtynyt se ei ole oikeastaan kertaakaan.
Nyt taas ollaan epävarman tilanteen edessä. Poikkeukselliseksi ja erittäin hankalaksi näkymän eteenpäin tekee se, että nyt Suomenkaan kohtalo ei ole vain meidän omissa käsissä. Tähän saakka on yleensä ollut ja se selittää menestyksen.