Maailman Kuvalehti: Husein Muhammed

Maailman Kuvalehti: Husein Muhammed 27.10.2011

Husein Muhammed: Maahanmuuttajaoppilaille minimikiintiöt

Maailman Kuvalehti, pääkirjoitus: Pelko ja viha

Irakissa syntyneestä Husein Muhammedista on moneksi: hän on lakimies, kirjailija, muslimi, kurdi, isä, suomalainen – ja Tampereella käydessään turkulainen.

Vähemmistövaltuutetun toimistossa ylitarkastajana työskentelevä Husein Muhammed, 30 on vekkuli mies. Täytyy olla, sillä muutoin hän tuskin olisi kampanjoinut viime kevään eduskuntavaaleissa Kalle Kemppaisen tekemillä sarjakuvilla ja Muhammedin vaatimukset -videolla. Mainospätkässä hän istuu epämääräisellä soramontulla puhumassa lähi-itäiseltä kuulostavaa sekakieltä.

Muslimipeloilla itseironisesti leikittelevä video on hilpeä ja häpeämätön nauru päin islamofoobikoiden kasvoja.

Vihreiden ehdokkaana ollut Muhammed sanoo, ettei edes kuvitellut tulevansa valituksi. Lapsesta saakka penkkipolitikoinnista kiinnostunut mies näki ehdokkuudessa kuitenkin mahdollisuuden puhua tärkeäksi kokemistaan asioista.

"Minulla oli kolme tavoitetta: herättää keskustelua, saada maahanmuuttajat kiinnostumaan politiikasta, eikä läpimenokaan olisi ollut pahitteeksi. Ensimmäisen saavuttamista pidin mahdollisena, toisen toivottavana ja kolmannen epä­realistisena."

Reilut tuhat ääntä ei riittänyt parlamenttipaikkaan, mutta osoitti sen, että kannatusta löytyy. Sitä, riittääkö poliittista intohimoa tuleviin vaaleihin, Muhammed ei vielä osaa sanoa. Jotain voinee päätellä siitä, että poliittisesti aktiivinen hän oli jo opiskeluaikanaan, tuolloin tosin demareiden rivissä.

"Kari Rajamäen sisäministerikaudella ymmärsin, että olen väärässä porukassa."

"Elekieltä osasimme itsekin"

Muhammedien kurdiperhe tuli Suomeen, kun Husein oli 13-vuotias. Vuosi oli 1994 ja perhe saanut kehotuksen poistua Turkista, jonne he olivat paenneet Irakista kuusi vuotta aiemmin. Vaihtoehdoiksi annettiin paluu Irakiin tai muutto kolmanteen maahan.

Irakiin perhe ei voinut palata, sen esti kurdien keskinäinen sotiminen. Toivemaa olisi ollut Syyria tai joku muu lähi­alueen maista. Tai vaikka Kanada, jossa asui sukua. Mutta pakolaisilla ei ole oi­keutta valita. Muhammedien turvapaikaksi osoitettiin Suomi – kaukainen maa, josta kukaan heistä ei tiennyt mitään.

"Istanbulin kentällä, joku kertoi, että Suomessa voi olla jopa kymmenen astetta pakkasta. Emme uskoneet häntä."

Perhe päätyi maaliskuiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle t-paidoissa. Usko pakkasiin ei horjunut enää siinä vaiheessa, kun lopulliseksi sijoituspaikaksi osoittautui pohjoinen Kemi.

"Kieltä emme tietenkään osanneet, joten meille tilattiin tulkki sadan kilometrin päästä Oulusta. Tulkin äidinkieli oli arabia, kurdia hän osasi heikosti ja suomea vielä heikommin. Nopeasti ymmärsimme, että elekieltä osaamme itsekin."

Mittarina mämmitesti

Muutama vuosi pohjoista pikkukaupunkia riitti Muhammedeille. Kuten suurin osa muistakin Kemiin sijoitetuista kurdi­perheistä he muuttivat Turkuun, jossa Husein Muhammed suoritti ensin lukion loppuun ja opiskeli sen jälkeen juristiksi.

"Vielä ylioppilaskeväänä mietin, lähtisinkö opiskelemaan kirjallisuutta, historiaa vai maantiedettä."
Sujuva suomen kieli kuitenkin johti siihen, että ammatti valitsi miehen.

"Muut kurdit ja maahanmuuttajat toivat luettavakseni papereita, lupia ja päätöksiä, joiden laatijoita olivat Kela, sossu, poliisi tai muut viranomaiset. Huomasin, että kaikki perustuu lainsäädäntöön ja että lakiteksti on yhtä vieras kaikille."

Lukutoukalle lain opiskelu sopi hyvin, vaikkei verotuksen tai kaavoituksen teoreettinen pänttääminen aina ollut mielenkiintoisinta mahdollista puuhaa.

"Työ on kuitenkin osoittautunut paljon käytännöllisemmäksi kuin osasin kuvitella. Ei tätä nyt pihdit kädessä tehdä, mutta vaikutukset ihmisten elämään ovat hyvin konkreettisia."

Suomen kansalaisuuden Husein Muhammed sai 2002. Viiden vuoden pakollisen maassa asumisen jälkeen kansalaisuushakemuksen käsittely vei vielä kolme ja puoli vuotta.

"Asia oli onneksi selvä. Jos olisi ollut jotain häiriöitä, aikaa olisi voinut mennä enemmänkin", hän hymähtää.

Varsinaiseen "kansalaisuustestiin" Muhammed heittäytyi ystäviensä yllyttämänä.

"He sanoivat, ettei suomalaiseksi tule, jollei syö 250 grammaa mämmiä. Ja minähän söin."

Mämminmätön jälkeen samaiset kaverit myönsivät, että vastaavaan urotyöhön ei keskimääräinen suomalainen kyllä kykene.

Muun muassa muslimi

Husein Muhammed sanoo olevansa suomettunut kurdi. Useammin kuin kerran häneltä on kysytty, onko hän enemmän suomalainen vai kurdi.

"Vastaan kysyjille, että olen maksimimäärän molempia ja vielä lisää päälle. En koe, että identiteetit sulkisivat toisensa pois."

Myös British Councilin nuorille lupauksille järjestämässä tilaisuudessa Muhammedilta kysyttiin, onko osallistuja omasta mielestään eniten helsinkiläinen, suomalainen, eurooppalainen vai maailman kansalainen.

"Silloinkaan en painanut mitään nappia, sillä koen olevani noita kaikkea, mutta lista ei ole tyhjentävä."

Yksi Husein Muhammedin identiteeteistä on olla muslimi. Muslimina olemisesta ja muslimeista hän kertoo kirjassaan Yhtä erilaiset Islam ja suomalainen kulttuuri (Teos 2011).

Kirja on käytännönläheinen esitys monista julkisuudessa epämääräisesti käsitellyistä kysymyksistä rukoilusta ruoka­valioon, pukeutumisesta naisten asemaan. Kirja sai alkunsa, kun kustannusosakeyhtiö Teos kiinnostui Muhammedin Uuden Suomen bloggauksista.

Tieteellinen esitys kirja ei ole, mutta tietokirja ilman muuta.

"Islamista, sen opeista ja opinkappaleista löytyi suomeksi ennestäänkin tietoa, mutta ei muslimeista, eikä mahdollisista konfliktitilanteista", hän kuvaa kirjan kirjoittamisen motiivejaan.

"En pelkästään kuvaa asioita, vaan esitän myös ratkaisuja. Otan kantaa, enkä ole pyrkinyt välttämään kaikkea, mistä joku voi loukkaantua."

Suurin osa muslimeista asuu Suomessa ilman ongelmia, ärhäkimmät kannanotot ja vaatimukset tuppaavat nekin tulemaan suomalaisilta käännynnäisiltä. Kirjassaan Muhammed tekee eri tilanteisiin toimintaehdotuksia, joihin esimerkiksi työnantajat – tai muslimit itse – voivat joko suostua tai jättää suostumatta.

Asiantuntemattomuus ärsyttää

Myös Jari Tervo julkaisi hiljakkoin kirjan, joka käsittelee muslimeja. Tervon Laylan (WSOY 2011) juoni kietoutuu kunniaväkivallan ympärille. Suomalaiskansalliseen tapaan kaunokirjailijaa alettiin saman tien haastatella asiantuntijana, ja yhtä suomalaiskansalliseen tapaan kirjailija alkoi sellaisen tavoin kysymyksiin vastailla.

Husein Muhammedin kuvio sai ärsyyntymään. Etenkin häntä kismittää se, että Tervon teksti ei kestä asiantuntevaa lähilukua.

"Tervo pätee sijoittamalla turkinkielisiä sanoja ja lauseita kurdien suuhun eli hän käyttää väärää kieltä. Sama virheellisyys koskee nimiä; miksi antaa naisille miesten nimiä? Tai sijoittaa rutiköyhä tyttö turistialueen basaariin?"

Muhammed itse on kääntänyt kurdiksi esimerkiksi Kalevalaa, Eino Leinoa ja Katri Valaa, eikä kaunokirjallisuus ole aktiiviselle lukijalle muutoinkaan vieras taiteenala. Hän painottaa, että jos kirjailija pyrkii antamaan totuudenmukaisen käsityksen kuvaamastaan todellisuudesta, ei perusasioissa pitäisi lipsua.

"Vaikka todellisuus kuinka antaisi periksi fiktiolle, en keksi yhtään syytä, miksi suomalaisista kirjoittava ulkomaalainen antaisi naisen nimeksi Pekka ja miehen Katja."

Ehkä vieläkin enemmän kuin kieli- ja nimivirheet Muhammedia ärsyttää kuitenkin Tervon tapa kuvata kurdeja.

"Häneltä riittää ymmärrystä niin turkkilaisille kuin suomalaisillekin, aina parittajaa myöten, mutta kurdit hän kuvaa tahdottomina oman kulttuurinsa toteuttajina", hän tuhahtaa.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

"Yksi facebook-kaverini kommentoi, että onneksi Suomikaan ei enää ole sellainen maa, jossa voi kirjoittaa mitä tahansa jäämättä kiinni."

Toimittajia pelotellaan

Blogistina Husein Muhammed saa jatkuvasti törkeää palautetta "maahanmuutto­hysteerikoilta", joille älykäs ja viileästi keskusteleva muslimi on kuin punainen vaate.

"En ehdi enkä jaksa vastata, enkä usein viitsi edes lukea niitä. Ja toisaalta, jos keskustelusta karsisi laaduttomat, se näyttäisi laadukkaammalta kuin onkaan."

Kaikenmoiset kylähullut ovat löytäneet netin ilmaisukanavakseen, mutta Muhammedin mielestä se kuuluu sananvapauteen.

"Kunhan eivät löydä vihoineen oi­keaan elämään."

Uutta ovat yritykset pelotella toimittajia. Muhammed kertoo, että moni hänen toimittajaystävistään onkin jo sanonut, että ei halua koskea tikullakaan maahanmuuttoaiheisiin.

"Se on sääli, sillä juuri siihen nämä hysteerikot pyrkivät. Kyseessä on strategia, jolla ihmiset pyritään hiljentämään – parinkymmenen hengen iskuryhmä keskustelupalstoilla on saanut jopa poliitikot uskomaan, että kyseessä on kansan mielipide."

Omissa valinnoissaan Muhammed ei vastaa maahanmuuttokriitikoiden elättämää muslimistereotypiaa – sitä, johon sisältyvät niin sotaisuus kuin naisten alistaminenkin.

Asevelvollisuutensa hän suoritti siviili­palveluksena Ulkopoliittisessa instituutissa, muun muassa työlainsäädäntöä suomesta englannin kielelle kääntäen. "Ruotsinkielisestä käännöksestä oli kyllä apua."

Muhammedin perheeseen kuuluvat vaimo ja 15 kuukauden ikäinen Robin-poika. Sukunimensä Robin on saanut suomalaissyntyiseltä äidiltään.

"Robinin toiset nimet ovat Husein Muhammed eli nimessä on mukana minua ja vaimoa, suomalaista ja kurdia."

Vuodenvaihteen jälkeen Muhammed aikoo jäädä puoleksi vuodeksi vanhempainvapaalle ja keskittyä pienen valon­näkijänsä – Robinin kurdinkielinen merkitys – hoivaamiseen ja kasvatukseen.


_____________________________________________

Maailman Kuvalehti, pääkirjoitus: Pelko ja viha

Ilkka Lehdonmäki pohtii pääkirjoituksessa vihapuheen vaikutusta yhteiskunnassa.

Perussuomalaisten vaalimenestyksen myötä eduskuntaan nousi suuri joukko edustajia, joille kaikenlainen erilaisuus tuntuu olevan uhkaavaa. Erilaisuus pelottaa ja siksi vieraisiin ihmisiin ja erilaista elämäntapaa noudattaviin suhtaudutaan vihamielisesti. Puheissa viljellään loukkaavia ilmauksia, joita ei pitäisi kuulla kansanedustajan suusta.

Onko kansanedustaja alatyylisine ilmaisuineen kansan tulkki, vai tulkitseeko kansa edustajiensa puhetapaa omissa puheissaan? Niin tai näin, vihapuhe ja loukkaava kielenkäyttö ovat viime aikoina yleistyneet.

Vanha sanonta väittää, ettei haukku haavaa tee. Sen lisäksi, että erilaisena eläminen suomalaisessa yhteiskunnassa on välillä aika raskasta, ilkeiden puheiden kohteena oleminen lisää muutenkin pahaa oloa. Ja kun riittävän kauan saa lokaa niskaansa, saattaa kuppi mennä nurin ja paha olo purkautua väkivaltaisesti. Silloin vieraan pelon synnyttämä viha on kylvänyt pelkoa ja satona on viha.

Oman osansa loanheitosta saavat myös erilaisuuden puolustajat. Tulilinjalla ovat varsinkin toimittajat ja tutkijat. Esimerkiksi maahan­muuttoa avoimesti iloisena asiana pitävät ihmiset saavat lukea netin palstoilta mitä törkeintä tekstiä. Eikä seksuaalivähemmistöjen kanssa työskenteleviä ainakaan kauniimmilla lauseilla muisteta. Kasvokkain tuskin kenellekään suolletaan samanlaista huttua, mitä netin keskustelupalstat ovat täynnä.

Osa loanheiton kohteista vetäytyy julkisuudesta. Useat tuttavani sanovat vain yksinkertaisesti väsyneensä likasankona olemiseen. Osa taas sanoo suoraan pelkäävänsä. Yhteiskunnassa on aina jotain pahasti vialla, jos tutkijat ja toimittajat joutuvat vaikenemaan. Eikä yhteiskunta ole kunnossa silloinkaan, jos erilaiset ihmiset joutuvat elämään pelossa. Nuoruu­saikani rintanapin sanoma on yhä ajankohtainen: kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.

Lakimies Husein Muhammed sanoo haastattelussaan, että moni hänen tuntemansa toimittaja ei halua enää kirjoittaa maahanmuuttokysymyksistä, koska pelkää aggressiivista palautetta. Jos sananvapauden varjolla puhutaan, uhotaan ja jopa yllytetään sellaisiin tekoihin, jotka saavat muut pelosta vaikenemaan, ollaan huolestuttavilla poluilla.

Sananvapaus on aivan liian kallisarvoinen asia, jotta sitä saisi tuhlata ilkeämielisiin törkypuheisiin. Vapaassa yhteiskunnassa jokaisella ihmisellä on oikeus sanoa mielipiteensä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eri mieltä olevia voidaan vapaasti solvata ja uhkailla.

Kaikkien puolueiden kansanedustajilla on mahdollisuus näyttää puheillaan ja toimillaan, että he kunnioittavat sanavapautta ja demokraattista yhteiskuntaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa kuuluu oikeus olla eri mieltä ilman, että joutuu pelkäämään mielipiteensä tai erilaisuutensa takia.