Itä-Savo: Tilastot eivät kerro todellisuutta rasismista

Itä-Savo: Tilastot eivät kerro todellisuutta rasismista 31.10.2011

Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan viharikosten määrä olisi laskenut maassamme 15 prosenttia viime vuonna. Laskua voisi pitää huomattavana ja jopa ilahduttavana kehityksenä, jos siihen voisi uskoa aukottomasti.

Tutkimuksen tehnyt Jenni Niemi Poliisiammattikorkeakoulusta muistuttaa myös itse, että viharikosten tilastointi perustuu poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustilastoihin, ja että aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon.

Viharikokset pitävät sisällään monenlaisiin ihmisryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä, mutta rasistisia niistä on reilu 86 prosenttia. Rasismin määrä viharikoksista on järkyttävän suuri jo nyt, mutta pahinta on se, että Kansainvälinen Mikkeli ry:n puheenjohtajan Enrique Tessierin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Tessieri sanoi viime perjantaina Itä-Savon haastattelussa, että ilmapiiri on Suomessa eduskuntavaalien jälkeen muuttunut huonompaan suuntaan.

Ei tarvitse kuin pitää silmänsä ja korvansa auki, kun liki päivittäin saamme kuulla kuinka kansanedustajat tai muut merkittävässä asemassa olevat virkamiehet ovat ”lipsautelleet” blogeissaan tai facebookissaan rasistisia kommentteja. Tekemisistään tilille joutuessaan he puolustavat mielipiteitään sananvapaudella, erehdyksellä tai väärinymmärryksellä. Pahin on kuitenkin jo tapahtunut, ja esikuvana esimerkki annettu.

Enrique Tessieri sanoo, että rasismia kohtaan on otettava nollatoleranssi, mutta niinköhän viharikostilastot ovat kaunistuneet sillä, että vihan ja rasismin kohteeksi joutuneet, eivät enää jaksa tehdä ilmoitusta kaikesta kokemastaan poliisille. Vihakokemukset siis alkavat olla niin jokapäiväisiä, että nollatoleranssikin on saanut uuden merkityksen.

Uutta vihamielisyydessä ja rasismissa on myös se, että tekijät voivat yllättää milloin ja missä vain. Tavatonta ei siis ole, että Etelä-Savossakin rasismin kohteeksi voivat joutua äiti ja lapset jopa keskellä kirkasta päivää. Merkittävää sen sijaan on se, kuinka tapahtumaa todistava kantaväestö tilanteeseen suhtautuu. Katseen pois kääntäminen ja hiljaisuus merkitsee rasisteille hiljaista hyväksyntää.