torstai 27. lokakuuta 2011

HS: Viharikosten määrä laski viime vuonna

Helsingin Sanomat: Viharikosten määrä laski viime vuonna 27.10.2011
YLE TV1: Viharikosten määrä on vähentynyt (video, 2:13 min)

Etelä-Suomen Sanomat/STT: Ennakkoluulot lietsovat parikymppisiä miehiä pahoinpitelyihin 28.10.

Itä-Savo: Tilastot eivät kerro todellisuutta rasismista 31.10.2011

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2010 -raportti (pdf)

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä laski viime vuonna 15 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Poliisiammattikorkeakoulussa tehty selvitys kertoo, että poliisi kirjasi vuonna 2010 ilmoituksen yhteensä 860 sellaisesta epäillystä rikoksesta, jota voidaan pitää viharikoksena.

Vuonna 2009 tapauksia oli 1 007.

Suurimmassa osassa viharikosilmoituksista (86 prosentissa) tapaus sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli edellisvuosien tapaan pahoinpitely. Useimmiten tapauksissa oli kyse kantaväestöön kuuluvien etnisiin tai vähemmistöihin kohdistamasta rasismista.

Tapahtumapaikkana oli useimmiten julkinen tila, kuten tie, katu tai tori sekä ravintolat ja niiden edustat.

Raportin mukaan Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrään suhteutettuna yleisimmin rasististen rikosten kohteeksi joutuivat somalit.

Uhrin uskonnolliseen taustaan perustuvien viharikosepäilyjen määrä oli kuusi prosenttia, seksuaaliseen suuntautumiseen viisi ja vammaisuuteen 2,4.

Uskontoon liittyvistä viharikostapauksista valtaosa kohdistui kristinuskoa kohtaan. Valtaosassa oli kyse sanallisista loukkauksista tai uhkauksista.

Uhrin oletettuun tai todelliseen seksualiseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvien viharikosten määrä kasvoi hieman.

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan vuodesta 2008 alkaen. Kirjaamiskäytäntö on pysynyt samana vuonna 2009 ja 2010.

Rasistisesta rikollisuudesta, joka sisältyy viharikoksiin, on tilastoja jo yli kymmenen vuoden ajalta.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna poliisin tietoon tulleiden rasististen rikostapausten määrä on kasvanut.

"Viharikosten tilastointi perustuu poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustietoihin. Tilaston lukuihin vaikuttaa esimerkiksi se, missä määrin tapauksista ilmoitetaan poliisille. Aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon", sanoo raportin tehnyt tutkija Jenni Niemi Poliisiammattikorkeakoulusta.

Viharikoksella tarkoitetaan tekoa, jonka motiivina pidetään ennakkoluuloa tai vihamielisyyttä uhrin edustamaa ryhmää kohtaan.
____________________________________________


Helsingin Sanomat: Decline in hate crimes in Finland

Somalis, Turks, and Iraqis most frequent victims of racist attacks


Racist crime and other hate crimes appear to have declined in Finland. The Police College of Finland released a study on Thursday according to which the number of hate crimes coming to the attention of Finnish police was 15 per cent lower last year than in the year before.
Nearly nine out of ten hate crimes had a racist motive. In six per cent of hate crimes, the motive was the victim’s religion, and in four per cent of cases, it was the sexual orientation of the victim. Most frequently the crime involved assault.

The decline in hate crimes seems to have continued this year, at least with respect to those with a racist motive.
According to a fresh report received by Helsingin Sanomat, police have received about 20 per cent fewer reports of racist crime in the January-September period than over the same nine months last year.

However, complaints received by the police do not necessarily mean that actual hate crimes would have declined in the manner indicated by the Police College study.
“One factor affecting the figures is the extent to which such cases are reported to the police. Studies on the matter indicate that just a small proportion of hate crimes are ever reported”, says Police College researcher Jenni Niemi.
Interior Ministry Chief of Staff Ritva Viljanen says that she had heard from sources on the Consultative Committee on Ethnic Relations that there had actually been an increase in hate crimes.
“Hopefully this does not mean that everyday racism has become normal, and that people are no longer reacting to it.”

The Police College study indicates that racist crime often targeted people who differ from the majority population in their appearance and culture.
Proportionally the most frequent victims of hate crimes last year were Somalis, Turks, and Iraqis.
Meanwhile, the largest groups of foreigners - Russians, Estonians, and Swedes - were much less likely to suffer attacks.

In more than 80 per cent of cases, the perpetrator of a racist crime was a member of the majority population, and the victim was a member of a minority.
In only one per cent of cases was the perpetrator the member of a minority, and the victim an ethnic Finn.
In the rest of the cases, either both victim and perpetrator were members of minorities, or the perpetrator’s background was not ascertained.

____________________________________

YLE Uutiset: Viharikokset vähentyivät, mutta kaikki ei näy tilastoissa

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on kääntynyt laskuun. Viharikoksia kirjattiin viime vuonna 860 tapausta, joka on 15 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Vain pieni osa rikoksista kuitenkin ilmoitetaan poliisille. Tyypillisin viharikos on rasistinen, joista vain kolmasosan arvioidaan olevan poliisin tiedossa.

- Kävelin kadulla kaverin kanssa ja joku tuli ja yhtäkkiä löi minua suoraan. Ilmoitimme asiasta poliisille, mutta mitään ei tapahtunut sen jälkeen, kertoo nykyisin Helsingissä asuva, Keniasta kotoisin oleva Lukman Olaniran.

Poliisiammattikorkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan poliisin tietoon tulleet viharikokset ovat vähentyneet vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2010 aikana kirjattiin yhteensä 860 rikosilmoitusta, kun vuonna 2009 niitä kirjattiin hieman yli tuhat.

Somaleiden pahoinpitely yleisintä

Yli 80 prosenttia viharikoksista on rasistisia eli ne tehdään etniseen tai kansalliseen taustaan kuulumisen takia. Tyypillisimmässä viharikoksessa valtaväestöön kuuluva pahoinpitelee somalitaustaisen maahanmuuttajan kadulla yöllä tai illalla. Yleisin rikosnimike onkin pahoinpitely.

Uskonnolliseen taustaan liittyi 6 prosenttia tapauksista, seksuaaliseen suuntautumiseen 5 ja vammaisuuteen 2,4 prosenttia. Vain yhdessä prosentissa viharikoksen tekee vähemmistön edustaja valtaväestöä kohtaan. Vaikka raportti kertoo rikosten vähentyneen, todellisuus voi olla toinen.

- Piilorikollisuuden määrä voi olla suuri. On arvioitu, että rasistisista rikoksista vain noin kolmasosasta ilmoitetaan poliisille, sanoo raportin tehnyt tutkija Jenni Niemi Poliisiammattikorkeakoulusta.

Kaikki ovat vastuussa

Viharikos on nykyisin rangaistusta koventava tekijä Suomessa. Hallituksella on tekeillä myös monia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten yhdenvertaisuuslain uudistaminen.

Sisäasiainministeriön mukaan ennaltaehkäisy onkin tehokkaampaa ja halvempaa kuin rangasitusten koventaminen.

- Ennaltaehkäisy ilman muuta. On tärkeää, että asenteisiin vaikutetaan. Olemme myös kaikkia vastuussa tästä. Kaikki julkiset henkilöt, virkamiehet, opettajat kuin myös vanhemmat, jotka näyttävät lapsille mallia, sanoo sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen.

Oppia Varissuolta

Turun Varissuo on Suomen monikulttuurisin lähiö, jonka kouluissa maahanmuuttajia on jopa yli puolet koko luokasta. Opettaja tietää mistä suurin osa yhteenotoista saa alkunsa.

- Tiedän, että moni rikos tapahtuu väärinymmärryksestä. On olemassa esimerkiksi sanoja, joita suomalaiset sanovat, jotka eivät tarkoita pahaa, mutta kun ne sanotaan maahanmuuttajille, he suuttuvat, selittää Turun normaalikoulun opettaja Abdisalam Ismail.

Rasismi lisääntyy

Rasistisia rikoksia on tilastoitu vuodesta 1998 alkaen ja kaikkia viharikoksia vuodesta 2008 alkaen. Pitkällä aikavälillä rikostapausten määrä on kasvanut.

Selkeimmin viharikosten määrä kasvoi vuosina 2008 ja 2009, vaikkakin vertailua vaikeuttaa se, että kolme vuotta sitten lukuihin otettiin mukaan kaikki viharikokset. Nyt kirjattu määrä laski vuoden 2008 tasolle. Rasististen rikosten määrä on kuitenkin kasvanut koko ajan.

- Viharikosten tilastointi perustuu poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustietoihin. Tilaston lukuihin vaikuttaa esimerkiksi se, missä määrin tapauksista ilmoitetaan poliisille. Aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon, sanoo raportin tehnyt tutkija Jenni Niemi Poliisiammattikorkeakoulusta.

Viharikoksiksi määritellään rikokset, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta, elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.

Itse on, joka muita haukkuu

Helsinkiläisen Sambiasta kotoisin olevan Immanuel Mkukan mukaan paljon riippuu myös siitä miten esimerkiksi solvauksiin ja huuteluun vastaa.

- Jos minua haukutaan mustaksi tai apinaksi, vastaan huutelijoille, että vain toinen apina voi puhua apinalle. Jos sinä sanot minua apinaksi, se tekee myös sinusta apinan, Mkuka sanoo.

____________________________________

Iltalehti/STT: Viharikosten määrä laski reippaasti

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä laski viime vuonna selvästi.

Viharikoksia tuli tietoon 860 kappaletta, mikä on 15 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Yleisin epäilty viharikos oli pahoinpitely. Suurin osa tapauksista luokiteltiin viharikoksiksi rasististen piirteiden takia.

Viharikoksilla tarkoitetaan muun muassa tekoja, joiden motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin taustaa, vakaumusta, seksuaalista suuntautumista tai vammaisuutta kohtaan.

Poliisin tietoon tulleita viharikoksia on tilastoitu vuodesta 2008 alkaen. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijan mukaan vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon ja päätyy tilastoihin.

Puhtaasti rasistisista rikoksista sen sijaan on tilastoja jo kymmenen vuoden ajalta. Niiden määrä on pitkällä aikavälillä kasvanut.
____________________________________

Suomen Kuvalehti: Mitä viharikosraportti kertoo - ja mitä ei

Tekojen kohteet ja tekijät ovat voittopuolisesti 15-24-vuotiaita miehiä. Tyypillisesti miesuhreja pahoinpidellään, naiset saavat kokea kunnianloukkauksia. Kyse ei kuitenkaan ole tuomioista vaan rikosepäilyistä.

Viharikoksia ei Suomessa siedetä, sanoo sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen.

Sisäministeriön poliisiosasto on seurannut vuosittain viharikosepäilyjen määrää Suomessa vuodesta 1998. Aluksi tutkittiin vain rasistisen eli ihmisen etniseen tai kansalliseen taustaan kohdistuvan rikollisuuden määrää. Vuonna 2009 mukaan liitettiin viharikoksia, joiden motiivina voi olla uskonnollinen vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolinen identiteetti, sukupuolen ilmaisu tai vammaisuus.

Yhteistä viharikoksille on se, että ne kohdistuvat yksittäisen uhrin kautta koko tämän edustamaan ryhmään. Ne lähettävät koko viiteryhmään kohdistuvan viestin epäluuloista ja vihamielisyydestä. Samalla ne luovat ja ylläpitivät yhteiskunnassa ennakkoluuloja, pelkoja ja vihamielisyyttä eri ihmisryhmien välillä.

Uusimman tutkimuksen on tehnyt Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenni Niemi. Se pohjaa vuoden 2010 aineistoon. Hän sanoo, että merkittävin ero edelliseen vuoteen verrattua on viharikosten määrän 15 prosentin lasku.

”Tästä ei valitettavasti vielä voi tehdä johtopäätöstä, että suunta on pysyvästi kääntynyt”, Niemi sanoo. Kyse voi olla myös tilapäisestä kuopasta. Pitkällä aikavälillä rasististen rikosepäilyjen määrä on ollut kasvussa.

Tähän suuntaan viittaa myös Ritva Viljasen havainto siitä, että erilaisten etnisten neuvostojen kautta kantautuu toisenlaista tietoa: viharikosten määrä tuntuu lisääntyvän.

Viharikosraporttiin sisältyy monenlaista tietoa, joka tarkentaa kuvaa asian luonteesta.

Vaikka puhutaan viharikoksista, tosiasiassa aineistona on ollut poliisien raportteihinsa kirjoittama havainto ja epäilys rikoksen motiivista. Jo kymmenen vuotta poliisia on ohjeistettu kirjaamaan rasismiepäilyt. Kyse ei siis ole tuomioista vaan rikosepäilyistä. Tuomioista ei ole tutkimusta. Tiedetään kuitenkin, että vain pieni osa rikosepäilyistä päätyy syyteharkintaan ja murto-osa tuomioihin.

Uusi asia on lakiin tänä vuonna tehty muutos, joka mahdollistaa tuomion koventamisen viharikoksissa.

Kaikista viharikoksista suuri osa eli 87 prosenttia on rasistisia. Näistä kolmasosa sisälsi sanallisia loukkauksia ja uhkauksia ja suunnilleen sama määrä myös fyysistä väkivaltaa. Suurin osa oli kantaväestön vähemmistöihin kohdistamaa rasismia. Vain muutamassa tapauksessa etniseen vähemmistöön kuuluva oli osoittanut rasistista vihaa kantaväestöön kuuluvalle.

Sekä tekojen kohteet että tekijät ovat voittopuolisesti 15-24-vuotiaita miehiä. Tyypillisesti miesuhreja pahoinpidellään, naiset saavat kokea kunnianloukkauksia.

Kuten aikaisempinakin vuosina, suurin osa viharikoksista tapahtuu illalla tai yöllä, usein kaduilla, toreilla tai ravintoloissa tai niiden edustoilla. Tutkimus ei kerro, mikä osuus alkoholilla ja päihteillä on tapahtumissa.

Suurin osa rikosepäilyistä kirjattiin Helsingissä, rasistisista vihanilmauksista peräti 42 prosenttia.

Suomessa asuvista ulkomaan kansalaisista eniten vihanilmauksia saivat kokea somalit, turkkilaiset ja afgaanit. Kun uhrien määrä suhteutetaan Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrään, yleisimmin rasistisen rikoksen kohteeksi joutuivat somalit. Myös vuonna 2008 Euroopan perusoikeusviraston tekemä kyselytutkimus kertoo somalien huonosta asemasta. Tutkimuksen mukaan Suomessa asuvat somalit ovat yksi eniten syrjintää ja rasistista väkivaltaa kohtaavista väestöryhmistä Euroopassa.

”Somalit ovat Suomessa suuri ja näkyvästi erottuva pakolaistaustainen ryhmä. Muutkin selvemmin erottuvat vähemmistöt joutuvat kokemaan enemmän rasistista rikollisuutta kuin esimerkiksi ruotsalaiset tai venäläiset”, arvioi Jenni Niemi.

Niemi painottaa, että tutkimustuloksia arvioitaessa on otettava huomioon myös tutkimuksen puutteet. On osin sattumanvaraista, miten rikosilmoitukseen on kirjattu tieto tai epäily teon motiiveista. On myös vaikea arvioida, missä määrin uhrit kertovat epäilemistään motiiveista poliiseille. Esimerkiksi seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva rikoksen uhri voi jättää epäilynsä mainitsematta, koska ei halua julkisesti paljastaa omaa suuntautuneisuuttaan.

____________________________________

Vihreä Lanka: Virkamies: Rasistisen rikollisuuden yleistyminen huolestuttaa

Poliisiammattikorkeakoulun tuoreen selvityksen mukaan kaikkien viharikosten määrä on kääntynyt laskuun.

”Hyvää on se, että viharikosten kokonaismäärä näyttää nyt kääntyvän laskuun. Huolestuttavaa sen sijaan on, että rasististen rikosten määrä pitkällä aikavälillä tarkasteltuna on kasvanut”, kommentoi sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen asiasta annetussa tiedotteessa.

Ilmoituksia viharikoksista kirjattiin viime vuonna 860 ja näistä 741:een liittyi rasistisia piirteitä. Kaikkien viharikosten määrä laski viime vuonna noin 15 prosenttia. Yleisin rikosnimike on edelleen pahoinpitely.

Rasismikoodi merkittiin 312 ilmoitukseen, mikä oli useammin kuin vuosina 2008 tai 2009. Sitä aiempia vuosia koskevat luvut eivät ole vertailukelpoisia, koska kirjaamisperusteluja on muutettu. Rasismikoodia käytetään, kun ”asianomistaja on joutunut rikoksen uhriksi sen vuoksi, että hän ihonväriltään, rodultaan tai etniseltä alkuperältään poikkeaa rikoksen tekijästä”.

Viharikoksiksi määritellään ”henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehdyt rikokset, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan”.
____________________________________

Itä-Savo: Savonlinna ei ole pakolaiselle aina lintukoto

Savonlinnaan tulleet pakolaiset kohtaavat toisinaan vihamielistä ja uhkaavaa käyttäytymistä kantaväestön puolelta. Kaupungin pakolaissihteerin Varpu Vaarnamon mukaan rinnakkaiselo sujuu pääsääntöisesti rauhanomaisesti, mutta yksittäisiä vihanilmauksia kohdataan tasaisin väliajoin.

Uhkaava käytös voi ilmetä nimittelynä, sylkemisenä – joskus jopa käsiksi käymisenä.

Vaarnamo kertoo jo selvitetystä tapauksesta, jossa pakolaisäiti ja -tytär joutuivat nuorten uhkaamaksi Savonlinnassa.

– Joukko nuoria ajoi autolla heidän ohitseen ja kyytiläiset ”ampuivat” sormipyssyllä äitiä lapsineen. He ajoivat ohi vielä toistamiseen, tekivät saman ampumiseleen ja heittivät naista ja lasta kaljatölkillä.

Vaarnamo on työskennellyt Savonlinnan pakolaissihteerinä kuusi vuotta, ja tuona aikana ei ole ollut havaittavissa tapausten kasvua, jos ei vähenemistäkään. Tällä hetkellä Savonlinnaan pakolaisena tulleita asuu kaupungissa noin 140 henkilöä.

Valtakunnallisesti poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on viime vuonna selvästi laskenut.

LIsää aiheesta perjantain Itä-Savossa!

_____________________________________


Länsi-Savo: Rasistista rikosta ei pidä peitellä

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä laski viime vuonna 15 prosenttia. Poliisiammattikorkeakoulussa tehty selvitys kertoo, että poliisi kirjasi vuonna 2010 ilmoituksen yhteensä 860 sellaisesta epäillystä rikoksesta, jota voidaan pitää viharikoksena. Vuonna 2009 tapauksia oli 1 007.

Rikoskomisario Tarmo Lamminaho Etelä-Savon poliisista kertoo, että Etelä-Savossa viharikoksia tulee poliisin tietoon harvakseltaan.

– Lukumäärät vuositasolla ovat niin vähäisiä, että niistä ei voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä.

Lue lisää perjantain Länsi-Savosta
_____________________________________



Kotimaa24: Uskonnollisia viharikoksia ilmoitettiin poliisille vähemmän

Poliisiammattikorkeakoulun tuoreen tutkimuksen mukaan poliisi sai viime vuonna tietoonsa viharikoksia edellisvuotta vähemmän. Myös uskonnollisista viharikoksista tehdyt rikosilmoitukset vähenivät.

Viharikoksina pidetään rikoksia, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin etnistä taustaa, uskonnollista vakaumusta, seksuaalista suuntautumista tai vammaisuutta kohtaan.

Poliisi kirjasi vuonna 2010 viharikoksia 860 kappaletta, kun vuonna 2009 luku oli 1007. Näistä uskonnollisista viharikoksia oli viime vuonna 52 tapausta ja edellisenä vuonna 83 kappaletta.

– Uskonnollisuuteen perustuvista tapauksista suurin osa on sanallisia rikoksia, kuten loukkauksia, uhkauksia ja häirintää, kertoo tutkija Jenni Niemi.

Niemen mukaan kahden tai kolmen vuoden päästä tiedetään paremmin, onko viharikosten määrä todella lähtenyt laskuun vai onko kyse yhden vuoden luvuista. Lukuihin vaikuttaa se, kuinka hanakasti tapauksista ilmoitetaan poliisille – kaikki viharikokset eivät tule poliisin tietoon koskaan.

______________________________________

Nelonen: Maahanmuuttajan arki Suomessa: Naapurit huutavat päin naamaa

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus on vähentynyt Suomessa. Viime vuonna poliisi kirjasi 860 viharikoksiin liittyvää ilmoitusta. Määrä on 15 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkijan mukaan kuitenkin vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon ja päätyy tilastoihin. Suhteellisesti useimmin viharikosten kohteeksi joutuvat somalitaustaiset ihmiset.

- Siellä, missä nyt asun, niin naapurit huusivat aluksi päin naamaa, että lähde pois, kertoo Turun Normaalikoulun opettaja Abdisalam Ismail.

Abdisalam Ismail muutti Suomeen 90-luvun alussa.

- Kerroin heille, että olen töissä, vaimonikin on. Kerroin myös, että olen ollut työttömänä Suomessa yhteensä kuusi kuukautta. Tämän jälkeen he pyysivät anteeksi.

Ismail uskookin vihan kohdistumisen juuri somaleihin johtuvan vain ennakkoluuloista.

- Kun mediassakin viljellään kuvaa, että tulemme vain käyttämään teidän rahanne, niin ihmisten viha kasvaa. Eivät suomalaiset luonnostaan vihaa somaleita. He ovat vain tietämättömiä.

_______________________________________

Etelä-Suomen Sanomat/STT: Ennakkoluulot lietsovat parikymppisiä miehiä pahoinpitelyihin

Poliisin tietoon tulleiden rasististen rikosten määrä kääntyi viime vuonna laskuun. Tilastot eivät kuitenkaan yllä kevään eduskuntavaaleihin, joissa moni ehdokas kosiskeli äänestäjiä maahanmuuttajia leimaavilla puheilla. Samalla vihapuhe sai netissä uudet mittasuhteet.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenni Niemen mukaan vielä on mahdotonta ennakoida, miten ilmapiirin muutos tulee näkymään rasististen rikosten määrässä. Turun normaalikoulun opettaja Abdisalam Ismail on kuitenkin huolissaan. Hän kritisoi poliitikkoja, jotka ennakkoluulojen värittämillä kampanjapuheillaan vain vahvistivat suomalaisten asenteita.

-Nyt kun eduskunnassakin sanotaan ja puhutaan mitä vain, Ismail huokaa ja jatkaa:

-Se on antanut ennakkoluuloisille ihmisille ikään kuin luvan sanoa kadulla ja kaupassa mitä vain, kun aikaisemmin he eivät uskaltaneet.

Ismail toisi työpaikoille monikulttuurisuuskoulutuksen aikuisten ennakkoluulojen kitkemiseksi.

Huolestuttavia havaintoja rasismin noususta on tullut myös sisäministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen tietoon alueellisilta etnisten suhteiden neuvottelukunnilta.

Prosentissa uhri kantaväestöä

Tutkija Niemen mukaan poliisin tietoon tulleissa rasistisissa rikoksissa tyypillisin epäilty on 15-24-vuotias suomalaismies.
-Suurin osa uhreista on vastaavan ikäisiä miehiä.

Heillä on useimmiten joko somalialais-, turkkilais- tai irakilaistausta. Tapahtumapaikkana on yleensä katu, tori tai ravintola ilta- tai yöaikaan.

Niemen mukaan seitsemässä prosentissa tapauksista sekä uhri että epäilty tekijä ovat ulkomaalaistaustaisia. Vielä harvinaisempaa on, että epäillyn rasistisen rikoksen kohteena on kantaväestöön kuuluva. Tuolloin Niemen mukaan puhutaan noin yhdestä prosentista tapauksia.

-Kaikki viharikokset ja rasistiset rikokset tilastoidaan riippumatta uhrin kansallisesta taustasta.

Rasistisia rikoksia on tilastoitu kymmenisen vuotta, ja pitkällä aikavälillä niiden määrä on ollut kasvussa.

-Pahoinpitely on ollut yleisin rikosnimike aiempinakin vuosina, kunnianloukkaus toisena ja laiton uhkaus kolmantena.

Pieni osa poliisille, vielä vähemmän käräjille

Kun lukuja suhteutetaan alueella asuvien ulkomaiden kansalaisten määrään, eniten rikosilmoituksia rasistisista rikoksista on tehty Perä-Pohjolan, Koillismaan, Pohjois-Karjalan sekä Etelä-Savon poliisilaitosten alueella.
-Tutkimusten perusteella vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon, Niemi lisää.

Viime vuonna viharikoksista tehtiin poliisille 860 rikosilmoitusta, mikä on noin 150 toissa vuotta vähemmän. Valtaosa poliisin tietoon tulevista viharikoksista on rasistisia rikoksia.

Poliisin näkökulmasta esimerkiksi lievimmissä rasistisissa rikoksissa ongelmaksi voi tulla näyttö. Vanhempi konstaapeli Vesa Jauhiainen Varsinais-Suomen poliisilaitoksesta kertoo, että jos rasistisella huutelulla ei ole ulkopuolista todistajaa, juttu päättyy lopulta syytetyn eduksi.

Torstaina julkaistuissa viharikostilastoissa näkyvät vain poliisin tietoon tulleet epäillyt rikokset. Niemen mukaan siitä on vähän tutkimusta, miten syyteharkinta ylittyy tai koventaako tuomioistuin rangaistusta, kun rikoksen motiivina on rasismi.

-Tästä on yksi tutkimus tehty, ja sen mukaan hyvin harvoin rasistista motiivia otetaan huomioon tuomioistuinvaiheessa.

_____________________________________

Itä-Savo: Tilastot eivät kerro todellisuutta rasismista 31.10.2011

Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan viharikosten määrä olisi laskenut maassamme 15 prosenttia viime vuonna. Laskua voisi pitää huomattavana ja jopa ilahduttavana kehityksenä, jos siihen voisi uskoa aukottomasti.

Tutkimuksen tehnyt Jenni Niemi Poliisiammattikorkeakoulusta muistuttaa myös itse, että viharikosten tilastointi perustuu poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustilastoihin, ja että aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon.

Viharikokset pitävät sisällään monenlaisiin ihmisryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä, mutta rasistisia niistä on reilu 86 prosenttia. Rasismin määrä viharikoksista on järkyttävän suuri jo nyt, mutta pahinta on se, että Kansainvälinen Mikkeli ry:n puheenjohtajan Enrique Tessierin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Tessieri sanoi viime perjantaina Itä-Savon haastattelussa, että ilmapiiri on Suomessa eduskuntavaalien jälkeen muuttunut huonompaan suuntaan.

Ei tarvitse kuin pitää silmänsä ja korvansa auki, kun liki päivittäin saamme kuulla kuinka kansanedustajat tai muut merkittävässä asemassa olevat virkamiehet ovat ”lipsautelleet” blogeissaan tai facebookissaan rasistisia kommentteja. Tekemisistään tilille joutuessaan he puolustavat mielipiteitään sananvapaudella, erehdyksellä tai väärinymmärryksellä. Pahin on kuitenkin jo tapahtunut, ja esikuvana esimerkki annettu.

Enrique Tessieri sanoo, että rasismia kohtaan on otettava nollatoleranssi, mutta niinköhän viharikostilastot ovat kaunistuneet sillä, että vihan ja rasismin kohteeksi joutuneet, eivät enää jaksa tehdä ilmoitusta kaikesta kokemastaan poliisille. Vihakokemukset siis alkavat olla niin jokapäiväisiä, että nollatoleranssikin on saanut uuden merkityksen.

Uutta vihamielisyydessä ja rasismissa on myös se, että tekijät voivat yllättää milloin ja missä vain. Tavatonta ei siis ole, että Etelä-Savossakin rasismin kohteeksi voivat joutua äiti ja lapset jopa keskellä kirkasta päivää. Merkittävää sen sijaan on se, kuinka tapahtumaa todistava kantaväestö tilanteeseen suhtautuu. Katseen pois kääntäminen ja hiljaisuus merkitsee rasisteille hiljaista hyväksyntää.

_____________________________________

Sisäasiainministeriön tiedote: Poliisin tietoon tuli edellisvuotta vähemmän viharikoksia

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä laski viime vuonna 15 prosenttia. Poliisiammattikorkeakoulussa tehty selvitys kertoo, että poliisi kirjasi vuonna 2010 ilmoituksen yhteensä 860 sellaisesta epäillystä rikoksesta, jota voidaan pitää viharikoksena. Edellisenä vuonna tapauksia oli 1 007.

Suurimmassa osassa rikosilmoituksista tapaus sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli edellisvuosien tapaan pahoinpitely.

Pitkällä aikavälillä rasistinen rikollisuus kasvanut

Viharikoksiksi on määritelty henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehdyt rikokset, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan vuodesta 2008 alkaen. Rasistisesta rikollisuudesta, joka sisältyy viharikoksiin, on tilastoja jo yli kymmenen vuoden ajalta.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna poliisin tietoon tulleiden rasististen rikostapausten määrä on kasvanut.

– Viharikosten tilastointi perustuu poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustietoihin. Tilaston lukuihin vaikuttaa esimerkiksi se, missä määrin tapauksista ilmoitetaan poliisille. Aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella vain pieni osa viharikoksista tulee poliisin tietoon, sanoo raportin tehnyt tutkija Jenni Niemi Poliisiammattikorkeakoulusta.

Viranomaiset toimivat rasismia vastaan monin eri tavoin

Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen näkee tuloksissa positiivisia ja negatiivisia signaaleja.

– Hyvää on se, että viharikosten kokonaismäärä näyttää nyt kääntyvän laskuun. Huolestuttavaa sen sijaan on, että rasististen rikosten määrä pitkällä aikavälillä tarkasteltuna on kasvanut, kansliapäällikkö Viljanen toteaa.

– Tärkeää on tilanteessa se, mitä me viranomaiset teemme asialle. Poliisi on usein eri toimin puuttunut tilanteeseen. Ilmoituskynnystä pyritään madaltamaan muun muassa järjestöyhteistyöllä. Poliisien koulutuksessa on kiinnitetty huomiota syrjintä- ja yhdenvertaisuusasioihin. Myös viharikosten tunnistamiseen on annettu koulutusta, kansliapäällikkö sanoo.

– Tärkeää on yhteistyö eri tasoilla vähemmistöryhmien kanssa. Sisäministeriö edistää vuoropuhelua muun muassa etnisten suhteiden neuvottelukunnan työllä.

Kansliapäällikkö Viljasen mielestä viharikokset ovat koko yhteiskuntaa koskeva asia, eivät vain turvallisuusviranomaisten huoli.

– Työtä rasismia vastaan tehdäänkin useilla hallinnonaloilla, hän toteaa.
klo 14.13
Avainsanat: , , , , , , , , ,