Pohjalainen: Maahanmuuttajalasten koulukiintiöt eivät iskisi ongelmien ytimeen

Pohjalainen, pääkirjoitus: Maahanmuuttajalasten koulukiintiöt eivät iskisi ongelmien ytimeen 21.10.2011

Helsingin Sanomat: Kiintiöt eivät innosta opettajia

Ei ole mikään suuren ihmetyksen aihe, että maahanmuuttajalasten suuri määrä puhuttaa jatkuvasti erityisesti pääkaupunkiseudun koulumaailmaa. Joidenkin koulujen oppilaista jopa viidennes voi olla maahanmuuttajalapsia.

Sekin on melko luonnollista, että aika nopeasti ratkaisuksi on alettu tarjota maahanmuuttajille omaa kiintiötä. Asiaa kannattaa miettiä myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla, sillä maahanmuuttajien määrä kasvaa jatkuvasti ympäri Suomea. Päivittelyn sijaan maakunnissa kannattaisi mieluumminkin ottaa oppia niistä seurauksista, jotka pääkaupunkiseudulla ovat olleet näkyvissä jo pitkään. Kiintiöillä on tutkimuksen mukaan yllättävän suuri kannatus. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa oppilaiden vanhemmista peräti 57 prosenttia on sitä mieltä, että kiintiöt voitaisiin ottaa käyttöön.

Helsingin Sanomien teettämän mielipidekyselyn mukaan vain alle kolmannes vanhemmista vastustaa niitä. Tulos kertoo selvää kieltä siitä, että vanhemmat ovat ilmiöstä huolissaan, on siihen tosiasiassa aihetta tai ei. Tuskin noin suuri huoli kuitenkaan syntyy aivan tyhjästä kuten esimerkiksi pelkistä ennakkoluuloista.

Pikemminkin tulos kertoo kahdesta seikasta. Maahanmuuttajalasten myötä opetukseen tulee väkisinkin lisää vaikeusasteita. Toinen johtopäätös on, että maahanmuuttajien kotoutus ei ole Suomessa tässäkään kohdin parasta mahdollista tasoa. Noille asioille täytyisi ryhtyä nopeasti tekemään jotakin, sillä samat seikat ovat pinnalla ympäri maata mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Valtakunnan virallinen kanta on, että Suomeen tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän maahanmuuttajia.

Se tarkoittaa, että sopeutuminen pitää aloittaa kielen opiskelusta. Sitä kautta aikuiset pääsevät parhaiten työn syrjään kiinni ja lapset vauhtiin opintiellä. Mitä pienempi paikkakunta, sitä valmistautumattomampina koulut ja opettajat joutuvat todennäköisesti ottamaan vastaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Käytännössä usein maahanmuuttajalapsi vain tulla tupsahtaa kouluun. Valmistautumisaika voi jäädä sekä koululla että oppilaalla varsin lyhyeksi.

Koulujen puutteellisesta valmiudesta kertoo sekin, että usein maahanmuuttajalapsille ei ole tarjota selkeätä suunnitelmaa, jolla tuettaisiin hänen oppimistaan ja laajemminkin sopeutumistaan uuteen maahan ja ympäristöön. Kouluavustajiakin kouluissa on yleensä niin niukasti, että opettajan huomiosta liian suuri määrä voi suuntautua maahanmuuttajalapsiin. Se arvattavasti aiheuttaa huolta lasten vanhemmissa.

He voivat ajatella, että opettajan huomio on pois muilta lapsilta ja ehkä heikentää näiden oppimistuloksia. Kiintiöt johtaisivat yhteen selvään käytännön epäkohtaan. Peruskoulu perustuu siihen ajatukseen, että jokaiselle lapselle on paikka siinä koulussa, joka on lähimpänä. Kiintiöt pakottaisivat luopumaan tuosta periaatteesta. Kyse on myös oppilaiden yhdenvertaisuudesta.

__________________________________________________

Helsingin Sanomat: Kiintiöt eivät innosta opettajia

Vantaalaisopettajat kaipaavat lisää resursseja, mutta eivät halua rajoittaa maahanmuuttajien määrää luokissa.

Luokanopettaja Marika Rodgerson piti torstaina äidinkielen tuntia 2A-luokalle Kytöpuiston koulussa Vantaan Havukoskella.
"Kuka tietää, mitä tarkoittaa kekkerit?" opettaja Marika Rodgerson kysyy vantaalaisen Kytöpuiston koulun 2A-luokalta. Yhdeksän kättä nousee.
"No entä miten sanotaan juhlat afgaaniksi? Tai makedoniaksi?"

[...]

HS uutisoi eilen torstaina, että valtaosa vanhemmista haluaisi rajoittaa maahanmuuttajalasten osuutta luokissa.

Kytöpuiston koulun opettajainhuoneessa kahvi porisee parillekymmenelle opettajalle. Ilmassa leijuu ärtymystä. Opettajat muistuttavat, että kyselyyn vastanneet vanhemmat eivät yleensä ole läsnä päivittäisessä koulutyössä.
"Me tunnemme todellisen arjen", sanoo Kytöpuistossa yli 30 vuotta työskennellyt luokanopettaja Raili Ojalehto.

Kiintiöille nousee jokunen käsi, mutta opettajat vaativat kunnon määrittelyä siitä, mitä tarkoitetaan maahanmuuttajalapsella. Taustoja kun on yhtä paljon kuin oppilaitakin.
"Yhtä hyvin voisi sitten laittaa kiintiöt suomalaistenkin oppilaiden tasoerojen perusteella", sanoo suomea toisena kielenä opettava Tiina Aalto.

Pääkaupunkiseudun opetusviranomaisetkaan eivät lämpene kiintiöille.

"Maahanmuuttajaoppilas ei ole selkeä käsite, siksi Vantaalla puhutaan mieluummin vieraskielisistä oppilaista", sanoo Vantaan opetuspäällikkö Eero Väätäinen. Hänestä olisi tosi hassua, jos luokan ovelle pitäisi kiinnittää lappu: "Täällä on jo tarpeeksi vieraskielisiä, menkää seuraavalle ovelle!"
Luokkia ei myöskään voisi koota etnisin tai uskontoon nojaavin perustein. "Se on ehdoton lähtökohta."
Kotikielikään ei Väätäisestä ratkaise kaikkea. Joku voi puhua kotona norjaa, mutta pääsee silti kielitaitonsa perusteella äidinkielisten ryhmään.

"Aika kinkkinen kysymys, voidaanko oppilaita lajitella taustan perusteella. Vieraskielinen voi olla vaikka luokan paras oppilas", sanoo Espoon opetusviraston kieli- ja kulttuuriryhmien vastuualuepäällikkö Raija Övermark.
Hänestä suomenkieliset eivät kärsi, vaikka luokassa on runsaasti maahanmuuttajataustaisia. Ratkaisevaa on, miten hyvin tuki on organisoitu.

Kytöpuiston opettajien mukaan pelkkä maahanmuuttajien määrä ei vaikeuta suomen oppimista. Saman kielen puhujat pitää vain sijoittaa eri luokille. Erikieliset lapset puhuvat yleensä keskenään suomea.

Opettajat eivät kiistä sitä, että erilaiset kielitaustat tuovat opetukseen haasteita.
"Lisää resursseja ja kouluavustajia tarvittaisiin", Raili Ojalehto sanoo.

Kiintiöt eivät silti opettajista ole ratkaisu. Lähtökohtaisesti maahanmuuttajien pitäisi sijoittua laajemmin eri alueille asumaan.
"Kannatan lähikouluperiaatetta, mutta olisi kaikkien etu, että maahanmuuttajalapset jakautuisivat tasaisemmin eri kouluihin. Nykyään valtaosa suomalaislapsista jää paitsi monikulttuurisuuden eduista", Rodgerson pohtii.