Leena-Kaisa Åberg: Pakolaisilla on oikeus perheen yhdistämiseen

Helsingin Sanomat, mielipide: Leena-Kaisa Åberg: Pakolaisilla on oikeus perheen yhdistämiseen 29.10.2011

Keskustelussa on vaadittu kansainvälistä suojelua Suomesta saaneiden henkilöiden perheenyhdistämisoikeuden kaventamista. Tätä vaatii myös sisäministeri Päivi Räsänen (kd) (HS Kotimaa 25. 10.).

Vaikka ulkomaalaislaki erottelee tarkasti eri statukset, joilla kansainvälistä suojelua voi Suomessa saada, on kyse käytännössä pakolaisista. Suojelua saavat henkilöt, jotka eivät turvallisesti voi palata kotimaahansa esimerkiksi vainon, aseellisen konfliktin tai muiden vakavien ihmisoikeusloukkausten uhkan takia.

Käytännössä perheet usein hajoavat pakolaistilanteissa. Siitä syystä pakolaisten perheenyhdistäminen on keskeinen osa suojelujärjestelmää. Myös mielenterveyden ja kotoutumisen kannalta mahdollisuus elää oman perheen kanssa on olennaista kenelle tahansa, joka muuttaa toiseen maahan.

Suomen perheenyhdistämislainsäädäntöä on pakolaisten osalta kiristetty edellisen hallituksen aikana. Matkakorvauksia on supistettu, kasvattilapsen määritelmää on tiukennettu ja 18 vuotta perheenyhdistämisprosessin aikana täyttävät ilman huoltajaa saapuneet pakolaisnuoret eivät enää ole oikeutettuja perheenyhdistämiseen.

Ensi vuoden alussa tulee voimaan muutos, jonka jälkeen perheenyhdistämistä ei voi enää hakea Suomessa asuva perheenjäsen. Hakemuksen jättäminen edellyttää ulkomailla oleskelevien perheenjäsenten matkustamista lähimpään Suomen edustustoon. Jopa vuosia kestävä perheenyhdistämisprosessi haastatteluineen ja dna-testeineen tarkoittaa muutenkin käyntejä edustustossa hyvin pitkien ja usein myös vaarallisten matkojen takaa. Samaan aikaan on myös hallintomaksuja ja vaatimuksia asiakirjojen osalta lisätty.

Muutokset näkyvät jo nyt perheenyhdistämispäätösten kiristymisenä. Esimerkiksi somalialaisten kohdalla yli puolet päätöksistä on kielteisiä. Tuijottaminen hakijamääriin ei siten kerro koko totuutta siitä, kuinka moni hakija lopulta päätyy Suomeen. Pitkät käsittelyajat jo sinänsä vaikuttavat siihen, että perheenjäsenten elämäntilanteet muuttuvat, ikärajat ylittyvät ja osa hakijoista menehtyy ennen Suomen viranomaisten päätöstä.

Poliittisessa keskustelussa on vedottu siihen, että Suomen perheenyhdistämispolitiikkaa tulisi yhdenmukaistaa muiden Pohjoismaiden kanssa esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaneiden asunto- ja toimeentuloedellytyksen osalta. Edellisen eduskunnan hallintovaliokunnan helmikuussa 2011 antamasta perheenyhdistämislausunnosta voi lukea, että näitä edellytyksiä ei muissa Pohjoismaissa juurikaan sovelleta kansainvälistä suojelua saaneihin henkilöihin.

Ylipäätään voidaan pitää kohtuuttomana asettaa pakolaisena maahan tulleelle henkilölle vaatimus saavuttaa lyhyessä ajassa sellainen tulotaso, että se ylittäisi työntekijöinäkin Suomeen saapuneille ulkomaalaisille asetetut varsin korkeiksi osoittautuneet tulorajat.

Eri maita vertailtaessa voidaan nostaa esille erilaisia yksittäisiä esimerkkejä, jotka ovat toiseen maahan verrattuna joko hakijoiden kannalta parempia tai tiukempia. Nyt on syytä arvioida, miten Suomessa tehdyt toimenpiteet ovat käytännössä vaikuttaneet perheenyhdistämisoikeuden toteutumiseen. Monella tapaa pakolaisten asemaa on jo vaikeutettu, joten lisäkiristyksille on vaikea löytää ihmisoikeuksien kannalta kestävät perusteet. Oikeus perhe-elämään on keskeinen ihmisoikeus.

Leena-Kaisa Åberg
pakolais- ja maahanmuuttotyön päällikkö
Suomen Punainen Risti