Kaleva, pääkirjoitus: Paremman elämän toivo on aina ajanut liikkeelle 11.10.2012
On hyvä muistaa, että toivo paremmasta elämästä on aina ajanut ihmisiä liikkeelle. Yli miljoona suomalaistakin on lähtenyt maasta; eniten Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin.
Viimeisin laaja muuttoaalto koettiin 1960- ja 1970-luvuilla Ruotsiin.
Muutto on ollut useimmille eloonjäämisen ja toimeentulon ehto. Tänä päivänä se liittyy myös kansainvälistymiseen, jossa rajat ja etäisyydet ovat menettäneet merkitystään. Työpaikka voi olla yhtä lailla Oulussa, Oslossa kuin Osakassakin, samoin puoliso ja muut ihmisiä liikuttavat tekijät.
Edelleen työ ja toimeentulo ovat keskeinen liikkeellepaneva voima, samaten sota ja väkivalta omassa maassa.
Tapahtuu muutto mistä syystä tahansa, se on hyppy tuntemattomaan, eri kieli- ja kulttuurimaailmaan.
Kaikki eivät selviä kulttuurisokista ehjin nahoin. Mitä enemmän heitä on, sitä suuremmat heijastusvaikutukset sillä on. Siitä kärsivät paitsi muuttajat ja heidän läheisensä myös vastaanottavan maan kansalaiset.
Maahanmuutto Suomeen on nuori ilmiö verrattuna suomalaisten joukkomittaiseen muuttoon muualle. Niinpä maahanmuuton ongelmat ovat valjenneet pikkuhiljaa.
On tullut todistetuksi jo, ettei ongelmista selvitä ilman, että asialle tehdään jotain.
Maahanmuuttajat tarvitsevat tukea voidakseen osallistua yhteiskuntaan ja tunteakseen uuden maan kodikseen.
Tämän vuoksi ensi vuoden alussa syntyvän uuden Oulun valtuusto saa hyväksyttäväkseen maahanmuuttajien kotouttamisohjelman. Sen onnistumisen kannalta on oleellista, että tänne tulleita ei koeta vain toimenpiteiden kohteina, vaan heidät saadaan vedetyiksi mukaan kotouttamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen.