Keskisuomalainen: Kansanedustaja syyttää: Kerjäämiskiellon puoltajat kriminalisoivat köyhyyden

Keskisuomalainen: Kansanedustaja syyttää: Kerjäämiskiellon puoltajat kriminalisoivat köyhyyden 11.10.2012
Täysistunnon pöytäkirja PTK 95/2012 vp

Kerjäämisen kieltävästä lakialoitteesta väännettiin torstaina eduskunnassa.

- Vaikka kerjäläisille annetaan rahaa hyviin tarkoitusperiin, ei apu todella tavoita heitä vaan päätyy rikollispomojen pussiin, aloitetta valmistellut Tom Packalén (ps.) totesi esittelypuheenvuorossaan.

Kerjäämisestä voitaisiin aloitteen mukaan tuomita järjestyslain mukainen sakkorangaistus.

Muun muassa keskisuomalainen kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.) vastusti lakialoitetta.

- Minusta aloitteen allekirjoittajat lähtevät ratkaisemaan kerjäämisongelmaa väärästä päästä eli he ovat kriminalisoimassa köyhyyden. Minusta se ei ole oikea tapa. Ei se poista köyhyyttä eikä se poista edes kerjäämisen ongelmaa, Paloniemi totesi.

Lähetekeskustelussa ollut asia lähetettiin torstaina hallintovaliokuntaan.

Lakialoitteen kerjäämisen kieltävästä laista jätti kolme perussuomalaista kansanedustajaa kesäkuussa. Aloitteen on allekirjoittanut 54 kansanedustajaa. Allekirjoittaneiden joukossa on useita keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajia sekä yksi rkp:n edustaja.

___________________________

Täysistunnon pöytäkirja PTK 95/2012 vp

Laki järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta

Lakialoite

Keskustelu

Tom Packalén /ps (esittelypuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Ulkomailta Suomeen tulevien kerjäläisten määrä on kymmenkertaistunut viime vuosina. Sisäministeriön kerjäämisen kieltämistä selvittämään asettaman työryhmän raporttien mukaan kerjääminen on saanut aggressiivisempia piirteitä. Myös poliisi on joutunut puuttumaan häiritsevään kerjäämiseen muun muassa Helsingissä.

Kerjäläisistä suurin osa kuuluu Keski-Euroopan romanivähemmistöihin. Maiden tultua EU-jäseniksi Suomi ei monista EU-maista poiketen päättänyt käyttää niin sanottuja turvalausekkeita rajoittamaan näiden maiden kansalaisten maahantuloa. Suomesta on siten tullut houkutteleva kohde romanikerjäläisille. Esimerkiksi Romaniassahan kerjääminen on ankarasti sanktioitu.

Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaisperäinen kerjääminen on suurelta osin organisoitua toimintaa. Rikollisliigat lainaavat romaneille korkeakorkoista matkarahaa, mikä pakottaa heidät Suomessa katusoittajiksi, kerjäläisiksi, metallin kerääjiksi ja pikkurikollisiksi. Sisäasiainministeriön mukaan näin saadut rahat valuvat rikollisjärjestöille. Kerjäämisen organisointi sisältää hyväksikäytön ja ihmiskaupan piirteitä. Samaan lopputulemaan päätyi myös vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet tänä kesänä.

Järjestäytyneen kerjäämisen oheisrikollisuudesta kertoo, että poliisin mukaan romanialaisia jäi kiinni rikoksista epäiltyinä vuosittain noin 2 500 rikoksesta: varkauksista, pahoinpitelyistä ja seksuaalirikoksista. Kerjäämiseen liittyy myös asumisolosuhteiltaan ihmisarvon vastaisten leirien syntyminen. Maahamme saapuvilla romanikerjäläisillä on siten huomattavan kielteinen vaikutus kaupunkiemme turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Lisäksi ilmiö työllistää muutenkin niukoin resurssein toimivaa poliisia.

Kerjääminen ei kuulu suomalaiseen elämänmuotoon, ja sen lieveilmiöistä on runsaasti huonoja esimerkkejä myös muualta maailmasta. Kerjäämisen salliminen Suomessa ei millään tavoin vähennä romanivähemmistöjen ongelmia, köyhyyttä ja syrjintää lähtömaissa. Päinvastoin, se pikemmin lisää niitä altistamalla köyhät ihmiset monenlaiselle hyväksikäytölle.

Keskieurooppalaisten romanien oleskelu Suomessa jättää nämä ihmiset kaikkien maiden viranomaisjärjestelmien ulkopuolelle ja vapauttaa lähtömaiden kansalliset hallinnot vastuistaan. Olisi lähtömaiden ja viime kädessä romanien itsensä tehtävä huolehtia itsestään. Tämän velvollisuuden hoitamista ei millään tavoin helpota se, että sallimme kerjäämiseksi naamioidun järjestäytyneen rikollisuuden Suomessa. Tässä tapauksessa vain tukisimme romanivähemmistöjen syrjimistä Suomen maaperällä.

Arvoisa herra puhemies! Järjestyslain tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla. Aikaisemmin kuntakohtaisissa järjestyssäännöissä kerjääminen pystyttiin yksiselitteisesti kieltämään. Nykyinen, vuonna 2003 voimaan astunut järjestyslaki mahdollistaa vain häiritsevään kerjäämiseen puuttumisen. Järjestyslain 2 luvun 3 § kieltää yleisellä paikalla muun muassa metelöimällä, toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä ja suullisesti esitetyillä uhkailuilla tapahtuvan yleisen järjestyksen häiritsemisen ja turvallisuuden vaarantamisen.

Sisäasiainministeriön kerjäämisen kieltämistä selvittäneen työryhmän yksi toimenpide-ehdotus oli, että kerjääminen julkisella paikalla itseään elättääkseen tulisi kieltää järjestyslailla. Tätä ehdotusta täsmentäisimme kuitenkin siten, että kerjääminen julkisella paikalla myös muiden, tässä tapauksessa lähtömaan rikollisliigojen, elättämiseksi olisi kiellettävä.

Arvoisa herra puhemies! Nykytilanteessa edellä esitettyihin syihin vedoten kerjäämisen täyskielto on perusteltu. Täten ehdotammekin, että järjestyslain 2 luvun 7 §:ään lisätään uusi 4 momentti, joka kieltää yleisellä paikalla kerjäämisen. Järjestyslain seuraamukset on säädetty 5 luvun 16 §:ssä järjestysrikkomuksena. Tähän pykälään tulisi lisätä uutena 12 kohta, joka mahdollistaisi sanktion yleisellä paikalla kerjäämisestä. Seuraamuksena kerjäämisestä voitaisiin tuomita lainkohdan mukaisesti sakkorangaistus.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kerjäläisille annetaan rahaa hyviin tarkoitusperiin, ei apu todella tavoita heitä vaan päätyy rikollispomojen pussiin. Jos köyhyysloukussa olevia romaneja halutaan todella auttaa, on estettävä järjestäytyneen kerjäämisen toimintaedellytykset Suomessa ja autettava apua tarvitsevia heidän kotimaassaan.

Annika Lapintie /vas: Herra puhemies! Keskustelemme nyt taas täällä eduskunnan täysistuntosalissa kerjäämisestä, suuresta ongelmasta. Tällä kertaa aloite kerjäämisen kieltämisestä on lähtenyt perussuomalaisista ja saanut taakseen joukon tukijoita kokoomuksesta ja keskustasta. Aloitteen takana ei ole yhtään vasemmiston, vihreiden tai sosialidemokraattien edustajaa.

Minun mielestäni pitää tunnustaa se tosiasia, että köyhyys ei poistu kieltämällä. Kerjääminen on eurooppalainen, pitkäaikainen haaste, ja kerjäämisen taustalla oleviin syihin myös EU:n tulisi puuttua huomattavasti tehokkaammin kuin tähän asti. Kerjäämisen kieltäminen ei poista kerjäämisen syitä millään tavalla, sen sijaan kielto kaventaisi ihmisoikeuksia. Kaikille Suomen lainkäyttöpiirissä oleville kuuluvat samat perus- ja ihmisoikeudet, muun muassa yhdenvertaisuusvaatimus, liikkumisvapaus ja oikeus sosiaaliturvaan. Erityisesti on huomioitava lasten oikeudet. Sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ei ratkaista kieltojen avulla. Köyhät, syrjityt ihmiset joutuisivat vain entistä syrjityimmiksi, ja köyhyys ei todellakaan poistu kieltämällä.

Kerjäämistä ei voi katsoa vain hyvinvoivien suomalaisten viihtyvyyden näkökulmasta. Lakialoitteessa otsikkokin kuuluu: "- - häiriötä aiheuttava toiminta." Häiriötä aiheuttava kerjääminen on jo kielletty, kuten edustaja äsken esitellessään sanoi, että siihen on jo monta kertaa puututtu. Kyse on myös perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista. Ihmisillä tulee olla oikeus matkustaa paikasta toiseen ja yrittää kohentaa elinolojaan kansallisuudesta tai tulotasosta riippumatta. Näiden asioiden pitäisi olla itsestään selviä ihmisoikeuksia.

Kerjäläisyyden perimmäinen syy on tietenkin Balkanin romanien köyhyys. Hädänalaisia ihmisiä pitää auttaa myös kotimaissaan, mutta se ei vie meiltä yleisinhimillistä velvollisuutta auttaa ihmisiä myös Suomessa. Kerjäämisen takana olevat monisyiset ongelmat eivät poistu kieltämällä ja silmät sulkemalla. Kyllä ratkaisua pitää lähteä hakemaan siitä, että ihmisille taataan työpaikkoja, kunnollinen toimeentulo ja riittävä sosiaaliturva.

Pankkien ja sijoittajien toimeentulo on nykyisin aivan liikaa EU:n suojeluksessa. Näihin yritetään nyt puuttua esimerkiksi rahoitusmarkkinaverolla, mutta sitä kyllä perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus vastustavat, mitä todellakin ihmettelen. Olisi parempi luoda järjestelmä, jossa kaikki EU-kansalaiset saisivat yhtäläisen oikeuden kunnon perusturvaan. Romania ja Bulgaria ovat jo vuonna 2005 kahdentoista maan ohjelmassa sitoutuneet romanien köyhyyden, työttömyyden ja syrjinnän poistamiseen. Sitoutuminen on ilmeisen näennäistä. Nyt Balkanin köyhät romanit joutuvat turvautumaan niiden jäsenmaiden armopaloihin, jotka vielä pitävät ihmisten toimeentuloa kaikkien perusoikeutena.

EU-jäsenyys on tuonut Bulgarialle ja Romanialle paljon etuja, muun muassa vuosittain yli 2,4 miljardia euroa maataloustukea. Nämä maat ovat myös merkittäviä aluetukien saajia. EU-jäsenyyden tulee merkitä myös enemmän vastuuta omista kansalaisistaan. Romanialle ja Bulgarialle maksettuja tukiaisia tulisi kohdentaa romanien ihmisoikeuksien ja elinolojen parantamiseen. Lapset on saatava kouluun ja aikuisille järjestettävä työtä ja toimeentuloa. Jos piittaamattomuus jatkuu, on EU:n rahahanoja voitava sulkea. On sanktioita väläytelty pienemmistäkin ihmisoikeusloukkauksista.

Suomi on EU:ssa ja muutenkin kansainvälisesti profiloitunut edistyksellisenä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolustajana. Jos joku asia ei kuulu suomalaiseen elämänmuotoon, niin se on kerjäämiskiellon mukanaan tuoma etnisen profiloinnin virallistaminen, tämä ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Kerjäämiskiellon sijaan tarvitaan etsivää sosiaalityötä kerjäläisten parissa, jotta erityisesti lasten hyvinvoinnista huolehditaan. Hyväksikäytön, ihmiskaupan ja täydellisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan neuvonta- ja palvelupisteitä.

Herra puhemies! Minä en kannata tämän lakialoitteen hyväksymistä.

Olli Immonen /ps: Arvoisa herra puhemies! Edustaja Packalén toi puheenvuorossaan esille tärkeitä näkökulmia ja ongelmia, jotka liittyvät tähän kerjäämisilmiöön. En lähde tässä omassa puheenvuorossani toistamaan samaa, vaan sen sijaan haluan nostaa esille muun muassa joitakin hieman yksityiskohtaisempia asioita, joita tähän kerjäämisongelmaan liittyy.

On selvää, että nimenomaan helppo raha ja toiminnan laillisuus ovat ne tekijät, jotka houkuttelevat romanikerjäläiset vuosi toisensa jälkeen tänne Suomeen. Vuosien 2008 ja 2009 aikana romanikerjäläisen keskimääräisen päiväsaaliin arvioitiin olevan noin 20 euroa. Tämä on romanialaisille rikollisliigoille iso raha, kun ajatellaan, että romaniassa lapsilisät, eläkkeet ja muut korvaukset ovat muutaman kymmenen euron luokkaa kuukaudessa. Eli Suomessa voi tienata koko kuukauden lapsilisän yhden päivän aikana.

Yhtenä merkittävänä asiana on myös nostettava esille se, että romanikerjäläiset eivät olleet suostuneet tekemään Suomessa töitä, vaikka osalle heistä tätäkin mahdollisuutta on tarjottu. He siis mieluummin kerjäävät rahansa kuin tienaavat sen rehellisesti työtä tekemällä.

Kesäisin romanikerjäläiset asuvat yleensä autoissa ja leiriytyvät muun muassa metsiin. Tämän seurauksena he jättävät jälkeensä jätteitä ja sotkua. Roskien siivoamisesta puolestaan koituu luonnollisestikin kustannuksia suomalaisille veronmaksajille. En näe myöskään sitä lainkaan järkevänä vaihtoehtona, että alkaisimme järjestää romanikerjäläisille majoitusta tai leirintäalueita, joissa nämä voisivat kerjuureissuillaan asustella. Emme todellakaan ole velvollisia järjestämään tällaisia palveluja muiden maiden kansalaisille, jotka vielä usein pelaavat yhteen rikollisliigojen kanssa.

Tämän kerjäämisen lisäksi ongelmana ovat olleet viime vuosina lisääntynyt prostituutio ja katusoittelu mutta myös aggressiivinen katukaupustelu, jota harjoittavat pääasiassa samat henkilöt. Jätin häiritsevästä katukaupustelusta vähän aikaa sitten kirjallisen kysymyksen ministerin vastattavaksi, ja myös tämä ilmiö tulisi saada kitkettyä pois katukuvastamme mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa herra puhemies! Kaikki edellä mainitut ovat olennaisia järjestäytyneen kerjäläistoiminnan aiheuttamia ongelmia ja lieveilmiöitä, jotka hyvin todennäköisesti poistuisivat kerjäämisen kriminalisoimisen myötä. Mielestäni on erikoista, että kerjäämisestä puhutaan ja sitä puidaan joka vuosi myös täällä eduskunnassa, mutta mitään konkreettisia toimia kerjäämisongelman poistamiseksi ei vain jostakin syystä tunnu löytyvän. Joka kevät olemme täällä Suomessa saman ongelman äärellä, ja kansalaiset ovat vähintäänkin tuskastuneita. Itse asiassa on täysin ymmärrettävää, että kerjääminen ja muu siihen liittyvä oheistoiminta saavat kansalaiset vihaisiksi. Siksipä toivonkin, että hoitaisimme tämän asian nyt viimein pois Suomen ongelmalistalta.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä näin loppuun todeta edustaja Lapintielle, että ei tässä kukaan ole köyhyyttä kieltämässä. Sen sijaan tässä ollaan puuttumassa ihmiskauppaan, ihmisten hyväksikäyttöön ja kerjäämisilmiöön.

Annika Lapintie /vas (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Minäkään en hyväksy ihmiskauppaa, eikä Suomen lakikaan hyväksy ihmiskauppaa. Myöskin paritus on kielletty, enkä minäkään sitä hyväksy. Minä en myöskään hyväksy prostituutiota, joka johtuu ihmiskaupasta, ja Suomen lakikaan ei sitä hyväksy. Eli näitä asioita ei tarvitse enää kirjoittaa lakiin, mutta sen sijaan niitä voitaisiin paremmin vielä valvoa, että saataisiin syyllisiä enemmän kiinni.

Mutta tämä kerjäämisen kieltäminen, kyllä se on köyhyyden kieltämistä, ja yritetään puuttua siihen, niin että saataisiin lailla ihmiset pois köyhyydestä. Ihmiset saadaan pois köyhyydestä työllä ja sillä, että järjestetään työpaikkoja ja huolehditaan sosiaaliturvasta.

Tämä maailma, mitä tällä lakialoitteella yritetään luoda, se on kyllä aika kummallinen. Missä kulkee raja kerjäläisten, katusoittajien, katukauppiaiden välillä? Onko viesti katusoittajille kyllä mutta kerjäläisille ei, vai riippuvatko ihmisoikeudet tulotason lisäksi soittotaidosta?

Markku Mäntymaa /kok: Arvoisa herra puhemies! Suomalaiseen elämänmuotoon tai hyvinvointiyhteiskuntaan ei kuulu, että katujen varsilla on kerjäläisiä. Nykyisen järjestyslain mukaan voidaan puuttua häiritsevään kerjäämiseen, eikä ole mikään miellyttävä tunne, kun esimerkiksi kukkia tai muuta tavaraa myyvä henkilö tulee iholle ja yrittää väkisin kaupata tavaroitaan. Se on myös kerjäämistä.

Kerjäläisiin on jo omalla tavallaan alkanut tottua, mutta nyt olisi aika alkaa viheltää peli poikki tässä asiassa. Kerjäämisessä on selkeä näyttö siitä, että se on organisoitua toimintaa. Kerjäämiseen liittyy monia kansainvälisen rikollisuuden muotoja, rahanpesua ja jopa ihmiskauppaa.

Arvoisa herra puhemies! Kerjäläiset eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan saati katukuvaan. Edustaja Packalénin aloite, jonka myös itse olen allekirjoittanut, on kannatettava, ja toivon, että se menee läpi täällä eduskunnassa ja kerjäämiseen tulee totaalikielto.

Maria Lohela /ps: Herra puhemies! Kaduilla tapahtuva kerjääminen on ikävä ilmiö. On erittäin harmillista, että ihmiset ylipäätään joutuvat kerjäämään, on erittäin harmillista, että kerjääminen on rantautunut myös Suomeen ja että siitä on tullut osa katukuvaa suurimmissa kaupungeissamme.

Erilaiset kerjäämiseen kytkeytyvät muut yhtä ikävät ilmiöt, kuten taskuvarkaudet, asuntomurrot, ihmiskauppa ovat läsnä lisääntyneessä määrin myös Suomessa eivätkä ainoastaan pääkaupunkiseudulla tai muissa isoissa kaupungeissa. Kerjäämisen rajoittaminen ei voi olla mikään perustuslaillinen ongelma, koska katuprostituutiokin on kielletty häiritsevänä. Prostituution osalta järjestyslaki kieltää seksuaalipalveluiden oston ja myynnin julkisella paikalla.

EU:n periaate vapaasta liikkumisesta ei tarkoita oikeutta kerjäämiseen, vaan se tarkoittaa vapaata liikkumista ja oikeutta hakea töitä muista EU-maista. Yli kolme kuukautta toisessa maassa oleskelevalla pitää olla riittävät varat elämisensä rahoittamiseen ja sairausvakuutus, jotta henkilö ei oleskeluaikanaan joudu turvautumaan vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään. Jos henkilö kerjää kadulla, hänellä ei voida katsoa olevan riittäviä varoja maassa oleskeluun.

Kerjäämisen kieltäminen ei ratkaise kerjääjän köyhyysongelmaa, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Kerjäämisen kieltämisen tarkoitus on poistaa häiritsevä katukerjääminen, lisätä turvallisuuden tunnetta ja vähentää järjestäytyneen rikollisuuden ansaintamahdollisuuksia Suomessa. Suomella on oikeus päättää tästä asiasta kansallisella tasolla, koska siitä ei säädellä EU-oikeudessa tai kansainvälisillä sopimuksilla.

Kerjääminen on ollut sallittua ja vähemmän sallittua jo vuosikymmeniä ympäri Euroopan maita, joissa sitä on laajasti esiintynyt. Onko se poistanut kerjääjien köyhyyden? Onko se poistanut niiden väestönosien tai vähemmistöjen, jotka joutuvat kerjäämään, köyhyyttä? Ei ole, ja näin ei ole käynyt Suomessakaan kerjänneiden kohdalla, eikä kerjäläisten köyhyys tule jatkossakaan näillä keinoin poistumaan. Tästä viimeistään pitävät huolen viitteet järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka viime kädessä pistää almut taskuihinsa.

EU-maista kerjäämistä kieltävää lainsäädäntöä on voimassa esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Isossa-Britanniassa, Luxemburgissa ja Espanjassa. Lukuisissa Euroopan maissa on erilaisia rajoituksia ja tulkintoja kerjäämisen osalta paikallisella tasolla tai järjestyssäännöissä. Onko esimerkiksi Tanska oman lainsäädäntönsä seurauksena jonkinlaisessa kättelykiellossa tai EU:n ytimien ja päätöksenteon ulkopuolella?

Kerjäämisen hyväksyminen ja salliminen voi johtaa samanlaisiin ilmiöihin, kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa on jo nähty. Esimerkiksi Ranska ja Italia ovat purkaneet kovalla kädellä suurkaupunkien liepeille nousseita hökkelikyliä. Jos me emme halua tätä ilmiötä Suomeen, niin se pitää lopettaa ennen sen syntymistä.

Orastavia esimerkkejä hökkelikylien synnystä nähtiin esimerkiksi viime vuonna Kalasatamassa. Toivon, että tällainen erittäin huolestuttava kehityskulku katkaistaan ja edellytetään EU-mailta omien kansalaistensa huomioimista ja heidän oikeuksiensa ja ihmisarvoisen elämän taloudellista ja sosiaalista turvaamista lainsäädännöllisin ja työvoimapoliittisin keinoin, kuten niiden kuuluisi tehdä.

On uskomatonta, että EU:n piiriin on ylipäätään hyväksytty sellaisia maita, jotka edelleen ylläpitävät vähintäänkin epäsuorasti sellaisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat tiettyjen väestöryhmien pysymisen syrjittyinä ja sellaisen elämän ulkopuolella, jossa omalla koulutuksella ja työnteolla kannetaan vastuuta paitsi itsestä, perheestään ja yhteiskunnasta kollektiivisesti.

Edustaja Lapintie puhui täällä aiemmin omassa puheenvuorossaan siitä, että EU:n pitäisi puuttua näihin ongelmiin enemmän, ja minä olen ihan samaa mieltä siitä, vaikka minä olenkin tämän lakialoitteen allekirjoittaja ja yksikään vasemmiston edustaja ei. Minusta on itse asiassa aika pöyristyttävää, miten vähän EU näihin asioihin on puuttunut, ja kummastelen sitä, että vasemmistokin aika monessa asiassa EU:ta kuitenkin niin kovasti kehuu, kun se näissä ihmisoikeusasioissa on monella tapaa epäonnistunut surkeasti.

Eeva-Maria Maijala /kesk: Arvoisa puhemies! Anna euro, vippaa viitonen, kysyy tuossa kadulla suomalainen toiselta suomalaiselta. Onko se kerjäämistä? Sana "kerjääminen" on erittäin vaikea muuten tulkita, että siinä on tämän koko esityksen ehkä suurin ongelma.

Me olemme varmaan kaikki sitä mieltä, myöskin nämä jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet tätä esitystä, että järjestäytyneeseen kerjäämiseen tulee puuttua tavalla tai toisella. Uskoisin kaikkien olevan samaa mieltä tästä asiasta. Mutta missä tämä raja sitten kulkee ja miten tämä asiaan hoidetaan?

Kerjäämisen täyskielto: erittäin vaikea tulkinta. Me kaikki olemme kulkeneet tuossa Helsingin kaduilla ja todenneet sen, että katusoitto piristää - on ihana kuunnella erilaisia soittimia, milloin mitäkin, ja varsinkin jos osataan soittaa; minusta ei olisi katusoittajaksi - samoin kuin sen, että SPR:n Nälkäpäivä-kerääjät ovat siellä, heille annetaan jonkun verran rahoja. Partiolaiset saattavat olla tekemässä jotain kivaa pientä toimintaa siellä, auttamassa tai tämmöisessä, ja siinä annetaan tukea sille. Onko se kerjäämistä? (Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä: Se on rahankeräystä!) - Rahankeräämistä, mitä se on. Missä tämä raja missäkin näissä sitten kulkee. (Olli Immonen: Siihen on lupa!)

Mutta sitten, joka tapauksessa, minun mielestäni tähän järjestyslakiin tarvitaan joitakin muutoksia. Miten ne muutokset tehdään? Tällainen muutos on erittäin vaikea valvoa. Itse olen ollut sitä mieltä, että ei tulisi säätää lakeja, joita ei voida noudattaa ja joita ei voida valvoa kuitenkaan.

Kannatin kuitenkin tätä lakiesitystä sen takia, että jotakin tässä olisi hyvä alkaa tehdä. Tämä ehdotus ei ole ehkä valmis, mutta suunta on hyvä, ja nyt toivon mukaan tämä herättää yhä enemmän asiasta keskustelua.

Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa kiellettäisiin kerjääminen Suomessa. Minusta aloitteen allekirjoittajat lähtevät ratkaisemaan kerjäämisongelmaa väärästä päästä eli he ovat kriminalisoimassa köyhyyden. Minusta se ei ole oikea tapa. Ei se poista köyhyyttä eikä se poista edes kerjäämisen ongelmaa.

Paljon, paljon tärkeämpää olisi vaikuttaa todellakin romanien oloihin lähtömaissa, esimerkiksi Romaniassa ja Bulgariassa. Romanien asema on näissä lähtömaissa todella surkea. Asumisolot ovat sietämättömät, romaneilla ei ole juurikaan terveydenhoitoa, heillä ei ole työtä. Lasten asema on todella vaikea. Heillä on harvoin mahdollisuutta esimerkiksi käydä koulua jne.

Romanit ovat syrjittyjä, eikä heillä siis ole näissä maissa juurikaan mahdollisuuksia parantaa itse elinolojaan. EU:n, ja Suomen EU:n jäsenmaana, on mielestäni paljon painokkaammin ja vahvemmin vaadittava lähtömaita vihdoin parantamaan romanien elinoloja. EU:lla on osoittaa myös rahoitusta tähän tarkoitukseen. Sitä on tarjottu ymmärtääkseni näillekin maille. Mutta ongelmana on se, että Romania ja Bulgaria hyvin nihkeästi edes rahan avulla lähtevät parantamaan syrjittyjen romanien asemaa.

Romaneilla on kuitenkin oltava samanlaiset ihmisoikeudet kuin muillakin eurooppalaisilla. Siitä ei pidä tinkiä eikä tätä tilannetta pidä hyväksyä. Vaikka se jälkiviisasta onkin, voin sanoa, että näitä maita ei olisi pitänyt ottaa EU-jäsenmaiksi ollenkaan, ellei niille ollut esitetty jo silloin vaatimuksia, että pitää asukkaitten elinoloja parantaa.

Edustaja Lapintielle minun täytyy nyt vielä lopuksi sanoa, että ei kannata niputtaa kaikkia kansanedustajia keskustassakaan: minä en missään tapauksessa kannata tätä aloitetta. Minä lähtisin korjaamaan romanien asemaa toisesta päästä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps: Herra puhemies! Viimeisten vuosien aikana täällä eduskunnassa on useita kertoja keskusteltu kerjäämisestä ja sen kieltoa on esitetty monia kertoja näissä lakialoitteissa. Ja se tarkoittaa sitä, että asia kiinnostaa useita kansanedustajia ja niihin ongelmiin halutaan puuttua lainsäädännön avulla.

Kerjäläiset eivät kuulu suomalaiseen katukuvaan. Me suomalaiset maksamme veroja siksi, että meidän sosiaaliturvamme kautta autetaan köyhiä, jotta kenenkään ei tarvitse tuolla kadunvarsilla seistä tai olla kyykyssä ja kerjätä rahaa ammattimaisesti, ei itselleen, vaan pääasiallisesti näille ammattirikollisille, jotka organisoivat kerjäämistoimintaa.

Nämä katusoittajat ja Nälkäpäivä-keräämiset, ne ovat tietenkin eri asia. Ja sitten vielä matkarahan pyytäminen, sitä tuskin kukaan haluaa kriminalisoida, jos joltakin on vaikka rahapussi tai rahat hukkuneet, ettei sitä saisi satunnaisesti pyytää ohikulkijalta, että saako muutaman euron junalippuun rahaa.

Mutta ongelma on ennen kaikkea kerjäämiseen liittyvät lieveilmiöt kuten varkaudet, esimerkiksi on paljon vanhuksia ryöstetty. Heiltä on keskellä päivää revitty kaulaketjuja ja viety rahaa, ja nimenomaan tietyt tahot ovat tätä rikollisuutta harrastaneet ja herättäneet paljon pelkoa vanhusten keskuudessa, että ennen kaikkea vanhoja ihmisiä tulisi kaikenlaiselta rikolliselta toiminnalta suojata. Sillä, että kiellettäisiin kerjääminen, saataisiin kitkettyä tätä ikävää rikollisuutta.

Olen itse allekirjoittanut tämän lakialoitteen ja siinä on kaiken kaikkiaan 54 allekirjoitusta, 11 kappaletta on kokoomuksen eduskuntaryhmästä. Toivon, että tämä lakialoite johtaa toimenpiteisiin, jos ei tällä hallituskaudella, niin sitten seuraavan hallituksen aikana.

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Minusta on niin, että Suomeen ovat kaikki ulkomaalaiset tervetulleita tekemään töitä. Lisäksi Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä, ja se takaa sen, että kenenkään suomalaisen ei ole pakko kerjätä, ei myöskään ulkomaalaisen, joka haluaa tulla asumaan Suomeen, ja hän on myös oikeutettu, varsinkin EU-alueen sisäpuolelta tuleva ulkomaalainen, näihin meidän sosiaaliturvaetuuksiin, mikäli hän haluaa asettua tänne asumaan ja sille on olemassa perusteet. Näin ollen on selvää, että sellaiset tahot, jotka tulevat Suomeen maleksimaan, kerjäämään, eivät tule tekemään töitä, ovat todennäköisesti kansainvälisen rikollisuuden osailmiö täällä Suomessa. Minusta meidän ei tule suvaita sitä tilannetta, että suomalaiset joutuvat maksumiehiksi sille, että nämä EU-jäsenmaat eivät pidä omista kansalaisistaan huolta. Minusta se on väärin, ja se ei hoida sitä ongelmaa yhtään eteenpäin, että täällä sitten heille annettaisiin rahaa, kun he sitä tuolla kerjäävät.

Olen itse allekirjoittanut tämän kerjäämisen kieltävän lakialoitteen ja uskon, että tällä on myös suomalaisten enemmistön vankka tuki, joten tätä meidän tulee viedä eteenpäin.

Kalle Jokinen /kok: Arvoisa herra puhemies! Käsitellään siis lakialoitetta järjestyslain muuttamisesta, joka kieltäisi kerjäämisen yleisellä paikalla. Tällä hetkellähän meillä on voimassa vuonna 2003 voimaan tullut järjestyslain pykälä, joka kieltää häiritsevän kerjäämisen yleisellä paikalla, ja tämä edustaja Packalénin aloite laajentaisi siis tuota kieltoa koskemaan kerjäämistä yleisellä paikalla.

Täällä on ollut muutamia hiukan ajatuksia herättäviä puheenvuoroja, esimerkiksi edustaja Maijalan puheenvuoro, jossa hän toi tähän keskusteluun katusoiton, Nälkäpäivä-keräyksen ja partiolaisten keräykset. Minusta ne nyt eivät kuulu ollenkaan tähän keskusteluun, jossa puhutaan kerjäämisestä. Silloin kun toimitaan virallisten sääntöjen ja lupajärjestelmien mukaan, varataan katusoittoa varten kadulta paikka tai haetaan keräyslupa käyttötarkoitusta varten, niin siinä ei ole kysymys kerjäämisestä vaan siinä toimitaan Suomen lakien ja sääntöjen mukaan, ja se ei kuulu tähän keskusteluun.

Edustaja Aila Paloniemi täällä toi esille sen näkökulman, että ei pitäisi kieltää tätä kerjäämistä. Mutta voisin esittää kysymyksen, korjaantuuko Romanian ja Bulgarian romanien huono kohtelu siellä kotimaassa sillä, että me sallimme naisten olla täällä kylmällä asvaltilla kontillaan Helsingin keskustassa. Ei se korjaannu sillä siellä lähtömaassa, kotimaassa, se tilanne. Siihen on oltava muita keinoja kuin se, että me sallimme sen kerjäämisen täällä ja puhumme sen puolesta, että se mahdollisuus on olemassa, niin kuin edustaja Lapintiekin viittasi, että ihmisten auttaminen on velvollisuus. Totta kai ihmisten auttaminen on velvollisuus, mutta en näe, että se on ihmisten auttamista, että me sallimme heidän täällä kadulla, kylmällä asvaltilla, olla kontillaan ja kerjätä rahaa.

Nämä katukerjäläiset ovat monesti uhreja, he ovat itse uhreja. Kerjääminen on organisoitua toimintaa, siitä on näyttöjä. Siihen sisältyy ihmiskauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta, ja myöskin näihin kulttuureihin kuuluu naisten ja lasten alistamista ja hyväksikäyttöä. Se, että me sallimme tämän toiminnan arjessa, suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnan katukuvassa, ei minusta sovi meille. Meidän täytyy käyttää muita keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi siellä lähtömaassa.

Itse olen monesti miettinyt ja kysynytkin sitä, missä ovat ja mitä tekevät näiden naisten miehet päiväsaikaan, kun he aamulla osoittavat sen paikan sille naiselle sieltä kadunkulmasta ja illalla käyvät tyhjentämässä kupin. Mitä tehdään päivällä sillä välillä? Tuon oman ammattitaustan vuoksi olen siitä hieman viitteitä saanutkin ja miettinyt, että kun tämä katukerjääminen on lisääntynyt viime vuosina, niin samanlaista lisääntymistä on ollut nähtävissä tuona aikajaksona taskuvarkauksien lisääntymisessä, rahanvaihtotempuissa, vanhusten huijaamisessa tai asuntomurroissa päiväsaikaan. Onko näillä jotain korrelaatiota, näillä kahdella ilmiöllä, se olisi syytä tutkia.

Yksi asia, joka tähän kerjäämiskysymykseen liittyy, on sellainen ikään kuin jokaisen suomalaisen ajatus siitä, miten toimin, kun kohtaan kerjäläisen. Itse olen ainakin tuonut esille sen näkökulman, että kerjäläiselle ei pidä antaa rahaa, koska sillä rahalla äänestät sen ihmiskaupan ja näiden naisten alistamisen puolesta. Kun kilautat sen lantin sinne kuppiin, niin äänestät myös sen puolesta, että se alistaminen voi jatkua ja ne rahat sieltä joutuvat niiden käsiin, joille ne eivät oikeasti kuulu.

Kannatan tätä edustaja Packalénin tekemään aloitetta. Samansuuntainen aloite oli myös viime kaudella, ja ennemmin tai myöhemmin tämäntyyppinen aloite täällä eduskunnassa hyväksytään.

Olli Immonen /ps: Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jokinen toi esille omassa puheenvuorossaan tärkeitä näkökulmia, mutta edustaja Paloniemelle on puolestaan todettava sama kuin edustaja Lapintielle, että eihän tässä edelleenkään ole kukaan köyhyyttä kieltämässä. Sen sijaan tässä ollaan puuttumassa ihmiskauppaan, ihmisten hyväksikäyttöön ja kerjäämisilmiöön.

Täytyy tässä samalla todeta myös, että mitä tulee sitten tähän sisäasiainministeriön ajatukseen siitä, että lähtisimme kieltämään ainoastaan organisoidun kerjäämisen, niin en vain millään jaksa uskoa siihen, että poliisilla riittäisi resursseja lähteä selvittämään sitä, löytyykö jokaisen yksittäisen kerjäläisen taustalta organisoitua toimintaa.

Kyllä nyt olisi ensiarvoisen tärkeää puuttua ja saada tämä ilmiö kokonaisuudessaan hallintaan ja kiellettyjen listalle.

Ismo Soukola /ps: Arvoisa herra puhemies! Tämä on varmasti semmoinen asia, mikä jatkossa tulee herättämään hyvinkin tunteenpaloisia keskusteluja. Edustaja - nyt täytyy ihan luntata - Maijala toi esille tämän terminologian ongelman ja toi esille sen, onko tämmöinen suomalainen laitapuolen kulkija, joka sitä vitostaan vippailee, semmoinen samanlainen kerjääjä kuin sitten nämä romanit, jotka istuvat siellä asvaltilla kuppi kädessä. Toki ilmiönä asia on ihan samanlainen, ja minä tuossa yritin tätä edustaja Packalénin lakialoitetta tutkia oikein tarkkaan, ja minä en missään vaiheessa löytänyt sieltä mainintaa, että tämä kielto koskisi pelkästään romani- tai ylipäätänsä ulkomaalaisia kerjääjiä, vaan se kyllä koskee sitten ihan kaikkia kansalaisuuksia, myös suomalaisia. Tietenkin voidaan pitää sitä vähän lievempänä seikkana, jos joku laitapuolen kulkija sanoo, että vippaa vitonen, että saan kaljat. Ainakin, jos vitosen antaa, sen tietää, mihinkä tarkoitukseen se menee, mutta näille romaneille annetun rahan loppusijoituksesta ei ole mitään takeita.

Edelleen minä ihmettelen tässä keskustelussa tätä väitettä, että kerjäämisen kieltäminen on köyhyyden kieltämistä. Niin kuin edustaja Saarakkala toi esille, heille on tarjottu myös mahdollisuus työllistyä ja se ei ole heitä kiinnostanut.

Näistä kehitysapuasioista. Tämä on erinomaisen hyvä esimerkki siitä, kuinka kehitysapurahat todellakin tehoavat. Jos ne nimittäin tehoaisivat, niin meillä ei täällä hirveästi kerjääjiä olisi vaan se apu tulisi siellä paikan päällä niille tarvitsijoille.

Anna Kontula /vas: Arvoisa puhemies! Minä lähden liikkeelle siitä, että meillä ole mitään luotettavia dokumentteja siitä, että kaikki tai edes enemmistö näistä Suomen ulkopuolelta tulevista romaniryhmittymistä, joita kerjäläisiksi nykyään yleisesti nimitetään, olisivat yhteydessä rikollisjärjestöihin tai ihmiskauppaan. Me tiedämme, että joissakin tapauksissa näin on, mutta siitä, kuinka yleistä tämä on, meillä ei ole suuntaan tai toiseen mitään dokumentteja. Sen takia minusta se keskustelu, mitä täällä on nyt käyty, on ennakkoluuloista, demonisoivaa ja tarkoitushakuista suhteessa näihin ihmisiin. (Tom Packalén: Me välitetään ihmisistä!)

Vuosi sitten, kun Kalasatama purettiin, minun luonani asui kuukauden verran yksi Bulgarian romaniperhe, ja minä pääsin hyvin läheltä seuraamaan heidän elämäänsä. Me koetimme yhdessä löytää perheen vanhemmille työpaikka Suomesta. Ei onnistunut. Ei onnistunut siinäkään tapauksessa, että minä olisin kyennyt suhteilla järjestämään heille tulkin auttamaan siinä työhön perehtymisessä. Käytiin kaikki siivousfirmat läpi sekä Tampereella että Helsingissä, muutamia muita työpaikkoja. Niinpä, koska mitään virallisen sektorin töitä ei löytynyt, tämä perheenisä sitten lähti päivittäin aina, kun suomalaiset lähtivät baareihin, keräämään pulloja. Näinpä senkin, mihinkä tässä saadut rahat sitten loppusijoitettiin: makkaraan ne menivät ja bensakuluihin. He olivat alun perin tulleet minun luokseni sen takia, että heillä ei saman tien ollut rahaa lähteä takaisin kotimaahansa, vaan heidän täytyi ensin säästää matkarahat kasaan.

Usein tätä kerjäämiskieltoa, kun se nousee esiin, perustellaan sillä, että kerjäämiseen kytkeytyy ihmiskauppaa. Näin on monessa maassa, joskus ehkä Suomessakin, vaikka siitä on vähän todisteita. Mutta niin meillä on ihmiskauppaa rakennusteollisuudessakin, emmekä me silti olla kriminalisoimassa talojen rakentamista. Niin meillä on ihmiskauppaa ravintola-alalla, mutta emme me siitä huolimatta olla kriminalisoimassa ravintolasektoria.

Varkaudet ja muu rikollisuus kuuluvat aina sinne, missä ihmisten toimeentulo on uhattuna, mutta ne ovat jo kriminalisoituja. Siihen tällä lailla ei varsinaisesti tapahtuisi mitään muutosta. Jos nyt kuitenkin olisi niin, että kaikki muut Suomessa toimivat muualta tulevat romanit, paitsi tämä perhe, jonka nyt satun erityisen hyvin tuntemaan, olisivat ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhreja, niin eiväthän nämä ihmiset silloin mitään kriminalisointeja tarvitse vaan apua, jotta heidät pelastetaan tästä kamalasta tilanteesta. Mikä järki siinä on, että sanotaan ensin, että ihmiset ovat uhriutuneet - erittäin vakavia rikoksia - ja sitten painetaan vielä vähän enemmän heitä alas, sitten vielä niin kuin kiusataan heitä vähän enemmän, tehdään heidän elämänsä vielä vähän vaikeammaksi? Ei sillä ainakaan inhimillisyyden kanssa mitään tekemistä ole.

Viime vuosina useat kansalaisjärjestöt kansainvälisesti ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten erilaiset kriminalisoinnit johtavat muutenkin marginalisoitujen ihmisryhmien marginalisoitumiseen entisestään. Viimeksi vain kuukausi sitten YK:n terveysjärjestö otti kantaa siihen, että dekriminalisointi on paras yksittäinen kansanterveydellinen toimenpide, jolla voidaan taata myös valtaväestön suojelu ja terveystilanne. Samaten dekriminalisointi estää parhaiten vaikeita ihmisoikeusloukkauksia, koska ihmisillä on mahdollisuus hakea apua. Heidän ei tarvitse pelätä sitä viranomaista, joka tarjoaa suojan sille mainstream-väestölle. Pikemminkin minä näkisin, että vaikka sinällään kerjääminen ei näiden ihmisten tilannetta paranna, niin kriminalisointi aika yksiselitteisesti huonontaa jo muutenkin heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa.

On tosi ikävää, että meidän täytyy katsella kaduillamme köyhiä, asunnottomia tai muuten heikossa asemassa olevia ihmisiä. Ei se minustakaan kivaa ole tulla tänne kuppiensa kanssa kadulla istuvien naisten ohi. Siitä minä olen monen täällä puhuneen ihmisen kanssa yhtä mieltä, että ongelman ratkaisu voi tapahtua vain näiden ihmisten kotimaasta käsin. Me myös tiedämme, että kaikki ne toimenpiteet, joilla ongelmaa siellä voidaan ratkaista, kestävät kymmeniä vuosia, ja nämä ihmiset ovat täällä tänään, heidän lapsensa ovat täällä tänään. Meidän pitää nyt miettiä, mitä me teemme tässä tilanteessa tänään, ei sitä, kuinka me pystymme hoitamaan asiat 30 vuoden päähän kuntoon. Toki sekin on tärkeätä.

Kerjääminen on kriminalisoitu lukuisia kertoja ihmiskunnan historiassa. En tiedä yhtään esimerkkiä, ehkä natsi-Saksaa lukuun ottamatta, jolloin se olisi todella tehonnut, jolloin se olisi todella johtanut kerjäämisen vähentymiseen tai häviämiseen. Ainoa historian kuluessa toimivaksi koettu keino kerjäämisen vähentämiseksi on hyvinvointivaltion rakenteet ja köyhyyden, ainakin äärimmäisen köyhyyden, hävittäminen.

Tom Packalén /ps: Arvoisa herra puhemies! Haluaisin aloittaa kysymällä edustaja Kontulalta, onko todella näin, että kerjäämisen tuomitseminen saattaisi nämä entistä huonompaan asemaan? Onko se heidän etunsa, että he ovat tuolla kylmässä polvillaan maassa?

Mutta haluan tähän nyt myös sanoa sen, että kyseessä ei ole vain Keski-Euroopan, Romanian ja Bulgarian ongelma ja niitten hallitusten ongelma, vaan kyseessä on myös romanien. Romanien täytyy itse kantaa vastuu myös itsestään. Ei ole pelkästään niin, että hallitus voi sanoa. Sinne on laitettu EU-rahaa, mutta tämä ei ole toiminut. Heille on tarjottu asuntoja. Missä kunnossa ne asunnot ovat olleet sen jälkeen, kun romanit ovat olleet? Tästä on tullut tv:stä dokumenttikin. Eli myös romaneilla itsellään on vastuu teoistaan, ja he voisivat aloittaa sillä, että laittavat lapsensa kouluun. Vain sitä kautta, että lapset menevät kouluun eivätkä ole täällä kerjäämässä, he voivat joskus päästä ylös siitä. Minä haluaisinkin kysyä edustaja Kontulalta ja edustaja Paloniemeltä, oletteko todella valmiit siihen, että ne ovat mieluummin täällä kerjäämässä, kuin että nämä lapset olisivat kotimaassaan koulussa?

Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Tietenkään emme ole sitä mieltä, en ainakaan minä, että täällä pitäisi olla kerjäämässä, mutta tämä kerjäämisen kriminalisointi ei mielestäni todellakaan ole mikään ratkaisu. Täällä puhuttiin siitä, että tänne saa tulla tekemään töitä, ja tervetuloa. Todella monet ulkomaalaiset haluaisivat tehdä Suomessa työtä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Minä haluan kiittää Anna Kontulaa erinomaisen analyyttisestä puheenvuorosta. Asia on juuri näin. Me tiedämme, että pitkäänkin Suomessa asuneilla ulkomaalaisilla, joilla on jopa korkea koulutus, on vaikeuksia täältä saada töitä, että se ei ole ihan yksinkertainen asia myöskään eikä tapahdu sormia napsauttamalla.

Edustaja Jokiselta haluaisin minäkin kysyä, korjaantuuko teidän mielestänne romanien surkea asema heidän kotimaissaan sillä, että me kriminalisoimme Suomessa tämän kerjäämisen ja jätämme sitten tämän varsinaisen ongelman, tämän ison ongelman EU:ssa, jonka jäsenmaa me olemme, hoitamatta. Kyllä meidän pitää panna paukkuja siihen, että me näihin lähtömaihin painostamme heitä ja vaadimme heitä järjestämään asian, koska tätä rahaakin on saatavana.

Kovin tarkkaa tietoa minulla ei kyllä ole siitä, kuinka paljon siellä todella on tehty esimerkiksi romanien asunto-olojen eteen - ei ymmärtääkseni kovinkaan paljon, koska nämä maat eivät edes halua välttämättä ottaa vastaan tätä EU-rahaa, jota heille tarjotaan. Tästä aiheesta on muuten eduskunnassa erilaisissa ryhmissä keskusteltu. En ole itse käynyt paikan päällä, mutta epäilenpä, että haluttomuus on aika suuri syy näissä lähtömaissa korjata tämän syrjityn ryhmän asemaa.

Eeva-Maria Maijala /kesk: Arvoisa puhemies! Olen itse partiolainen ja siinä erittäin paljon toiminut, lasten ja nuorten kanssa osallistunut hyvin paljon erilaisiin luvallisiin rahankeruuasioihin. Mutta kun kyse on kuitenkin pienistäkin partiolaisista, niin aina eivät nämä lupa-asiat ole kaikilla kunnossa. Ihan tapahtuu paljon inhimillisiä erehdyksiä ja tämmöistä. Siinä meidän pitää lähteä siitä ajatuksesta, että ei saa olla niin tarkasti kriminalisoitua, jos jokin pieni virhe sattuu siinä, että jos vaikka esimerkiksi meidän pikkupartiolaisilla eivät kaikki lupa-asiat aina olekaan just kohdallaan kunnossa, että se olisi rikos, että se olisi kerjäämistä. Eli tämä määritteleminen olisi jatkossakin erittäin vaikea asia.

Mutta minä siis kannatan tätä järjestäytyneen kerjäämisen kieltämistä. Jatkan vielä siitä, mitä on tämä tulkinta kerjäämisestä. Itse juristina tätä asiaa kun mietin, niin me tähän tarvitsemme kyllä hyvin tarkkoja ohjeistuksia ja määritelmiä, mitä tämä kerjääminen on, ja onko siinä sitten oikeuden antamia ennakkotapauksia, vai missä se raja on. Mutta kyllä sen pitää olla selkeästi niin, että järjestäytynyt toiminta on kriminalisoitava asia tässä tapauksessa.

Elikkä lopuksi sanon pienenä kevennyksenä sen, että jos joku nuori pitää tuolla kadulla polttareita ja siinä vähän kerätään rahaa, niin ei se voi kyllä jatkossakaan laitonta olla, vaikka tämä kerjääminen kielletyksi tehtäisiin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontula viittasi täällä yksittäisen esimerkin kautta siihen, että Suomessa syrjittäisiin romaniväestöä työelämässä, ja siis, että meillä olisi rotusyrjintää. Itse te peräänkuulutitte tutkimuksia asiasta ja sen jälkeen te heti perään nostatte yksittäisen esimerkin, joka on teidän omakohtainen kokemuksenne tästä asiasta.

Minä neuvoisin teitä, että jos te jatkossa haluatte tarjota töitä, olla mukana siinä työn etsimisessä, niin pyytäkää näitä ystäviänne tulemaan Suomeen marjakauden aikana. Jos heille ei tarjota aktiivisesti poimintayrityksestä töitä, he voivat itse lähteä vaikka teidän kanssanne viikonloppuna keräämään marjoja ja myymään niitä näille yrityksille. Olen aivan varma, että niitä marjoja ostetaan. Kukaan ei kysy sitä, kuka ne on poiminut ja minkä maalainen tai rotuinen henkilö, vaan ne menevät kyllä kaupaksi, ja niille on myös ostajia.

Siksi en ymmärräkään tätä teidän esimerkkiänne siitä, että romaneita syrjittäisiin Suomessa työelämässä. Se on sitten aivan asia erikseen, jos lähtee hakemaan töitä, johon pitää olla jokin tietty koulutus, kielitaito jne. En hyväksy sitä väitettä, että suomalaisessa työelämässä olisi tällaista esittämäänne syrjintää.

Sitten mitä tulee tähän, kenen kuuluu ratkaista minkäkin maiden ongelmat. Minä ainakin koen, että Suomi on suomalaisten edunvalvontamekanismi. Me olemme täällä ratkaisemassa ensisijaisesti suomalaisten asioita. Ja ainakin minun äänestäjäkunnastani uskon, että valtaosa on tätä mieltä, ja väitänpä, että tämän salinkin osalta valtaosa äänestäjäkunnasta on tätä mieltä. Silloin täytyy myös se näkökanta teidän huomioida eikä vain maailmaa parantaa hinnalla millä hyvänsä.

Olli Immonen /ps: Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on hieman erikoista ja jopa hieman tarkoitushakuista, että edustaja Kontula yrittää kääntää keskustelun sille tolalle, että tämän lakialoitteen tarkoitus olisi jotenkin leimata romanivähemmistöä. Ei, asia ei ole näin. Me kyllä aidosti välitämme sekä romanivähemmistöstä että myös niistä suomalaisista, jotka joutuvat kokemaan turvattomuutta tämän kerjäläisilmiön vuoksi.

Anna Kontula /vas: Saarakkalalle toteaisin ensin, että työelämässä tapahtuvasta rasismista meillä on kyllä hyllymetreittäin tutkimustietoa, se ei ole mikään minun oma kuvitelmani. Voin lähettää listan, jos asia enemmän kiinnostaa. Se on todella vahvasti tutkittu alue Suomessa, ja siitä on paljon dokumentaatiota.

Haluaisin myös kertoa, että romanit käyvät jo nykyisellään paljon marjoja poimimassa, että esimerkiksi viime syksynä niitä marjankeruureissuja tehtiin kuitenkin kymmenien eri ihmisten toimesta. Siitä kyllä oli lehdissäkin, jos on jäänyt huomiotta.

Packalénille selitän uudestaan, kun ilmeisesti ilmaisin itseäni vähän huonosti: minä en väitä, että kerjäämisen salliminen ratkaisisi jollakin lailla näiden ihmisten köyhyysongelman, mutta minä väitän, että kriminalisointi johtaa muutenkin heikossa asemassa olevien ihmisten aseman heikkenemiseen entisestään, samalla kun se ei kuitenkaan poista sitä itse ilmiötä meidän silmiemme edestä.

Eivät nämä ihmiset ole siellä kadulla sen takia, että se on helppoa rahaa, niin kuin joku tässä sanoi. Kannattaa mennä kokeilemaan kadun varteen 12 tunniksi istumaan niin että saat siitä kaksikymppiä, että kuinka helppoa rahaa se on verrattuna esimerkiksi siihen työhön, mitä me teemme, taikka käytännöllisesti katsoen mihin tahansa työhön, jota suomalaiset normaalioloissa tekevät.

Sitten tähän koulukysymykseen. Minä olen aika monen romanitulijan kanssa jutellut, ja oikeastaan ainoa toive, mitä he esittävät poliitikoille, on se, että pystytkö jotenkin auttamaan, että saisimme meidän lapset kouluun. Ja todellakin Suomessa myös romanilapsilla on oikeus käydä koulua. Myös tämän perheen kouluikäinen lapsi, jota läheltä seurasin, aloitti koulun täällä. Kyllä se vähän ikävältä tuntui, kun tämä poika istui seitsemältä aamulla meidän olkkarissa odottamassa toppatakki päällä, että koska pääsee kouluun, kun minun omat lapseni eivät vielä päässeet sängystä ylös kasiltakaan - eivät arvostaneet niin paljon sitä mahdollisuutta käydä koulua.

Ongelmahan näiden lasten koulunkäynnissä on ensinnäkin se (Puhemies koputtaa), että koska...

Puhemies Eero Heinäluoma: Siellä on 2 minuutin puherajoitus puhuttaessa paikalta.

Puhuja: Joo. Kiitos.

Kalle Jokinen /kok: Herra puhemies! Edustaja Paloniemi tuossa kysyi, voisiko tämä kerjäämisen kieltäminen parantaa näiden kerjäläisten asemaa kotimaassaan tai ylipäätään, voidaanko tässä nähdä tämmöinen polku, että se parantaa sitä. Meillähän on vapaaehtoisjärjestöjä, jotka ottavat kontakteja näihin kerjäläisiin ja tarjoavat heille suojaa - niin kuin edustaja Kontulakin täällä kertoi itse tehneensä - eli tarjotaan suojaa ja mahdollisuutta huoltoon ja peseytymiseen ja muuhun. Mutta sehän ei poista sitä tilannetta, missä he ovat. Eli sen jälkeen, kun he saavat huoltoa, he palaavat taas sinne kerjäämään, ja se ei poista sitä ongelmaa.

Mutta olen sitä mieltä, että kriminalisoiminen saattaisi joissakin tapauksissa kyllä parantaa näiden kerjäläisten asemaa, koska näinhän tapahtuu silloin, kun poliisi puuttuu esimerkiksi vaikka prostituutioon. Silloinhan poliisi legitiimillä perusteella ottaa asian käsitelläkseen, selvittää sen, mistä tässä on kysymys, ja se saattaa olla polku tänne järjestäytyneen rikollisuuden jäljille. Silloin henkilö saattaa kertoa ja avautua tästä, miten hän on tänne tullut, miten hän on joutunut tähän tilanteeseen, ja sitä kautta päästään sinne syyhyn eikä pelkästään katsella tätä seuraamusta tässä. Se on tässä myös ideana, että päästään kiinni niihin järjestelmiin, jotka tätä tänne aiheuttavat.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että meillä on ehkä tässä kehitysyhteistyöpolitiikassa ja diplomatiassa vielä paljon kehittämistä näissä maissa, joissa nämä asiat eivät ole kunnossa. Kun me kuitenkin avustamme heitä ja toimimme heidän kanssaan eri järjestöjen kautta, niin kyllä meidän pitäisi asettaa tiukemmat ehdot. Tämän kehitysavun esimerkiksi pitäisi olla vastikkeellista niin tiukasti, että me edellytämme, että ihmisoikeusasiat ovat kunnossa heidän maassaan ja sen takia me avustamme heitä ja edellytämme tuloksia siitä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Minusta on selkeää nyt, että ainakin kaikki, ketkä tässä salissa ovat paikalla ja katsovat tätä keskustelua, ainakin enemmistö, ovat sitä mieltä, että meidän on syytä lähteä edistämään tätä lainsäädäntöä, ja se on tosi positiivista huomata.

On tietysti selvää, että joillain, jotka ovat esimerkiksi EU:n laajenemista ajaneet jne., niin kuin esimerkiksi vasemmistoliitolla, on tietysti myös tavallaan velvollisuus ottaa vähän semmoinen tulokulma tähän keskusteluun, sellainen maailmanparannusnäkökulma ja semmoinen tietyllä tavalla äärimmäisen kansainvälisen köyhyyden kitkemisen näkökulma, mutta meillä, jotka emme ole tällaisia laajentumisia kannattaneet, on ollut tässä selkeä linja, ja me pidämme tästä linjastamme kiinni emmekä koe, että olisimme nyt jotenkin sitten huonompia ihmisiä, kun emme hyväksykään niitä näkökantoja, joita vasemmistosta on esitetty.

Mitä tulee edustaja Maijalan aiempiin puheisiin, että mihinkä vedetään se raja, mikä on kerjäämistä ja mikä ei: se alku - te sanoitte, että teillä on juristitausta, te nostitte tämän Nälkäpäivä-keräyksen ja muun tähän mukaan - oli tosiaan aika sivupolulle menoa jo kyllä, mutta minä arvostan sitä, että siitä huolimatta, että te näette tiettyä hankaluutta siinä rajanvedossa, te olette allekirjoittanut tämän aloitteen, ja minä toivon, että kaikki edustajat, ketkä kokevat, että tässä rajanvedossa on tiettyä hankaluutta siitä huolimatta suhtautuisivat nyt myönteisesti tämän itse asian edistämiseen, jos kokevat, että kerjääminen on ongelma.

Tom Packalén /ps: Arvoisa herra puhemies! Näkisin, että tämä koko kerjäämiskysymys on ihmisarvon polkemista ja siis kaikki, mikä tukee jollain tavalla kerjäämistä, polkee myös ihmisarvoa.

Tämä, mitä edustaja Jokinen sanoi entisenä poliisina, oli minusta erinomainen havainto siitä, että ei pidä katsoa vain tätä pinnalla olevaa ongelmaa, vaan tämä ongelma on paljon syvällisempi. Sallimalla tämän sallitte myös näitten ihmisten hyväksikäytön. Tämä on semmoinen asia, mitä teidän pitäisi oikeasti miettiä: oletteko te valmiita oikeasti siihen, että hyväksytte sen, että näitä ihmisiä myös käytetään hyväksi ja he ovat silloin tuolla kylmässä asfaltissa?

Me ajamme näitten köyhien ihmisten asiaa. Me yritämme saada aikaan, että heillä olisi parempi elämä, he laittaisivat lapsensa kouluun ja pystyisivät saamaan tulevaisuuden. Niin kauan kun he ovat tuossa kerjäämässä, he eivät tule saamaan tulevaisuutta.

Anna Kontula /vas: En mene seksityöproblematiikkaan nyt sen syvemmälle, mutta sanon, että kaikki, mitä kriminalisointien ongelmista sanoin kerjäämisen osalta, aika pitkälle pätee myös seksityöhön, ja sen takia seksityötä sinällään ei ole Suomessa kriminalisoitu muuta kuin tietyissä poikkeustapauksissa, jotka nekin ovat osoittautuneet pikemminkin marginalisoiviksi kuin mitään syvempää rikollisuutta esille tuoviksi asioiksi, mutta käydään se keskustelu toiste.

Nyt vielä se, mitä jäi edellisessä puheenvuorossa sanomatta tästä koulunkäynnistä. Ongelmahan on se, että meidän koululaitos Euroopassa on rakennettu oletukselle maanviljelysyhteiskunnasta, jossa ihmiset pysyvät paikallaan. Sitten kun on ihmisryhmiä, jotka liikkuvat eri syistä paljon, niin lasten on hirvittävän vaikea käydä koulua. Tämä järjestelmä ei ikään kuin rohkaise tai anna mahdollisuutta siihen koulunkäyntiin, se vaatii aivan ylivoimaisia ponnistuksia. Jotta me saimme tämän pojan kouluun, piti soittaa 20:lle eri viranomaiselle, vaikka hänellä oli siihen oikeus.

Toinen ongelma, mikä liittyy nimenomaan romanien kohdalla lasten koulunkäyntiin ja mikä on ollut ongelma romanien kohdalla myös Suomessa, on valtakulttuurin rasismi ja ne ennakkoluulot, joihin he törmäävät koulussa. Kyllä minä harkitsisin tarkkaan, laitanko lastani paikkaan, jossa hänelle joka päivä kerrotaan, että hän on huonompi kuin muut, jossa hän on joka päivä altis väkivallalle. Kyllä tämä on voimakas tekijä siinä, minkä takia koulutustilastot näyttävät niin huonoilta näiden ihmisten kohdalla.

Olli Immonen /ps: Arvoisa puhemies! Edustaja Kontulalle haluan todeta, että kyllä kadulla saatu raha on romanialaisille rikollisliigoille helppoa rahaa, eiväthän he muuten Suomeen tulisi joka kesä. Kuten omassa puheenvuorossani aiemmin totesin, niin romanikerjäläisten keskimääräisen päiväsaaliin arvioitiin vuosien 2008 ja 2009 aikana olevan noin 20 euroa päivässä. Tämä on romanialaisille rikollisliigoille iso raha, kun ajatellaan, että Romaniassa lapsilisät, eläkkeet ja kaikki muut korvaukset ovat muutaman kymmenen euron luokkaa kuukaudessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Jäi vielä aiemmasta puheenvuorosta sanomatta, kun edustaja Kontula väitti, että marjankeräystoimintaa - olitteko ollut itse tai kuitenkin lukenut jostakin - on harjoitettu romanien kanssa, ja jostain syystä nyt jäi vähän epäselväksi, mikä siinä nyt sitten on ollut ongelma.

Yleensähän on niin, että jos menee mansikkatarhalle poimimaan mansikoita, niin se ansainta on sen mukaan, paljonko on niitä mansikoita saanut poimittua. Samoin se on sitten puolukoitten, mustikoitten ja muitten marjojen osalta, ja on myös viinimarjoja, erilaisia marjoja on Suomi täynnä joko viljeltyinä tai metsässä, ja niitä voi poimia, ja ansainta on sen mukaan, paljonko niitä kerää, ja mitä nopeammin keräät, sitä nopeammin saat rahaa.

Tosiaan ihmettelen, kun meillä on niin laajat metsäalueet, meillä on paljon viljeltyjä marjapensaita, että mikä siinä sitten on, kun se työnteko ei tunnu kiinnostavan. Vai eikö tähän nyt pitäisi niitten, jotka ovat sitä mieltä, että tätä on harjoitettu, vielä vahvemmin mennä edistämään sitä, että perustettaisiin tällaisia pooleja, että nämä maahan tulevat romanit, jotka paljolti ovat täällä justiin kesäaikana, kerätään yhteen, ja mennään porukalla poimimaan, jos se sitten sujuisi paremmin.
Katsotaan kartasta ne alueet, ja edustaja Kontula voi mennä vaikka matkaoppaaksi mukaan.

Tom Packalén /ps: Arvoisa herra puhemies! Halusin myös kiinnittää salissa olevien huomion siihen, että kun tämmöinen romaniryhmä tulee Suomeen, niin näistä vain pieni osa kerjää. Jos sanotaan, että tiedän entisestä ammatistani, kun olen näitä seurannut, niin sieltä voi tulla 20 henkeä vaikka usealla autolla tuonne Kalasatamaan, mistä edustaja Kontulakin on maininnut, ja tästä 20 hengen ryhmästä vain esimerkiksi neljä tai viisi viedään kerjäämään. Tietysti sattuman kaupalla sitten sattuu olemaan poliisin putkassa erilaisista rikoksista kiinnijääneitä tästä muusta ryhmästä, mutta jos oletettaisiin, että nämä neljä ihmistä maksaisi tällä 20 eurolla eli 80 euroa tulee päivässä 20 henkilölle, niin en jaksa oikein uskoa, että tämä kauhean hyvä bisnes on. Siinä mielessä täytyy olla edustaja Immosen kanssa pikkasen eri mieltä.

Tämä oheisrikollisuus: tässä on merkittävä määrä oheisrikollisuutta. Helsingin poliisivankilassa on jatkuvasti putkat täynnä ihmisiä, ja pelkästään viimeisenä kokonaisena vuotena, kun olin töissä, elikkä 2010, niin 600 rikoksiin syyllistynyttä lennätettiin kotimaahansa Suomesta.

Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! On erittäin tyypillistä, että kun edellyttää, että hädänalaisessa asemassa olevia ihmisiä pitää auttaa, saa kyllä heti, niin kuin tässäkin salissa, vähättelevästi maailmanparantajan leiman otsaansa. Minua se ei haittaa, mutta minusta se on kyllä kummallista. Suomi on sivistysvaltio toistaiseksi, ja minä toivon, että tämä maa on sivistysvaltio vielä hyvin pitkään, me olemme EU:n jäsen, ja minusta meillä on yksinkertaisesti velvollisuus auttaa hätää kärsiviä niin Suomessa suomalaisia kuin näitä romanejakin, jotka ovat alisteisessa asemassa. Heidän asemaansa pitää parantaa, ja sitä ei paranneta kriminalisoimalla köyhyyttä.

Markku Mäntymaa /kok: Arvoisa herra puhemies! Edustaja Maijalalle sen verran, että jos puuttuisimme vain organisoituun kerjäämiseen, niin se näytön hakeminen olisi täysin mahdotonta tai ainakin äärettömän vaikeata. Sitten toisaalta se, kun sanoitte, että miten käy nyt näitten polttaritapausten, niin eihän tässäkään järjen käyttö ole kielletty. Kyllä varmaan polttarikuviot toimivat edelleenkin.

Anna Kontula /vas: Joo, hiukan sivuun menee asiasta, mutta kun kysyttiin, niin lähdetään selvittämään sitten tätä marjaongelmaa.

Ensinnäkin minusta tällaiset yleistykset jostakin tietystä etnisestä ryhmästä, kuin että työnteko ei tunnu kiinnostavan, eivät ole tämän salin arvoisia puheita. Ne voi jättää sitten sinne perussuomalaisten omiin pöytiin.

Marjanpoiminta ei toimi pääasiallisena toimeentulon lähteenä sen takia, että marjat ovat kypsiä tiettyyn aikaan vuodesta, ja sitä ei mitenkään voi sellainen innokaskaan marjanpoimija tehdä ympäri vuoden eikä edes ympäri kesän.

Näiden romanien tulonmuodostus ei tapahdu pelkästään kerjäämisen ja varkauksien varassa, niin kuin täällä on annettu ymmärtää. He tekevät myös paljon muuta sellaista, mitä köyhät ihmiset kaupungeissa ympäri maailmaa tekevät. He keräävät romurautaa, he keräävät pulloja, he toimivat itse asiassa tällaisena metropolien puhdistusautomaattina, joka huolehtii paljon sellaisesta toiminnasta, jota kukaan muu ei tee. Sitä he tekevät ei sen takia, että se on helppoa, vaan sen takia, että se on paras heille tarjolla olevista vaihtoehdoista. Jos kerjääminen kriminalisoitaisiin, jäljelle jäisivät ne vaihtoehdot, jotka he nyt arvioivat huonommiksi kuin kerjääminen.

Sitten tähän, että samassa porukassa tulee maahan joku, joka kerjää, ja joku toinen, joka tekee jotain muuta, niin oikeusvaltiossa minun mielestäni ei voi kuitenkaan ajatella, että sen takia, että minun puolisoani taikka minun ystävääni epäillään rikoksesta, minut voidaan kriminalisoida. Se on kestämätön ajattelutapa.

Maria Lohela /ps: Herra puhemies! Edustaja Paloniemi täällä puhui tästä maailman parantamisesta, ja minun täytyy sanoa, että minäkin pidän itseäni tietyllä tapaa maailman parantajana, vaikka olenkin perussuomalainen. Minä vain näen tämänkin asian sillä tavalla, että meidän pitää yksinkertaisesti toimia huomattavasti nykyistä ponnekkaammin kansainvälisillä foorumeilla, kansainvälisissä yhteisöissä ja Euroopan unionissa. Täällä on hyvin monessa puheenvuossa mainittu tämä EU-problematiikka, että ei ole pidetty asioista tarpeeksi hyvää huolta tai ei ole noudatettu yhteisiä sääntöjä, niin että kerta kaikkiaan siihen toimintamalliin tai toimintakulttuuriin, mikä EU:ssa vallitsee, pitää tässäkin asiassa yksinkertaisesti saada parannus, huomattava parannus, nykytilaan ja koittaa ratkaista se sitä kautta, että toimitaan niitten sääntöjen mukaan, mitä on alun perin sovittu, tässäkin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Tässä ei väitetty mitään siitä, että jokin väestöryhmä olisi laiska tai työhaluton. Tässä kysyttiin, minä kysyin, etteikö työnteko kiinnosta vai mistä on kyse, ja te vastasitte, että siitä ei ole kyse. Kun minä kysyn jotakin asiaa, minä en silloin väitä yhtään mitään. Meillä tosiaan on näitä marjoja: puolukkaa, mustikkaa, tyrniä, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, marja-aroniaa, viinimarjoja, lakkoja. Niitä on kesäkuusta lähtien, ja osa marjoista voidaan poimia varmaan lokakuun puolellakin vielä. Ne ovat niitä arvokkaita. Esimerkiksi karpaloita voi poimia soilta. Niistä saa hyvät rahat, jos vain on ahkeruutta ja viitseliäisyyttä, tai sitten tosiaan järjestetään, niin kuin minä sanoin, joku pooli, että porukalla lähdetään.

Eli minä en missään nimessä esittänyt, että romanien, jotka tulevat tänne, tarvitsisi nyt yhtäkkiä yksin lähteä suolle, sinne hoopoilemaan ja katselemaan, mitä siellä sattuisi olemaan, vaan minä nimenomaan peräänkuulutan, miksei järjestetä sinne, ja peräänkuulutan, että te voitte itse esimerkiksi vaikka kesäistuntotauon aikana lähteä johtamaan tällaista ryhmää, keräätte niitä marjoja ja tuotte sitten ne punnittavaksi, ja varmasti tulee rahaa, aivan niin kuin kaikille muille. Se on ihan sama, onko ne poiminut Romanian romani vai suomalainen vai vietnamilainen. Kaikille maksetaan aivan varmasti sama hinta. Joka muuta väittää, niin se on kyllä aika kova väite, jos muuta väittää.

Tom Packalén /ps: Arvoisa herra puhemies! Edustaja Saarakkala piti minusta erinomaisen puheen, ja haluaisin kuulla Kontulalta, mihin toimiin te aiotte ryhtyä sitten tämän asian tiimoilta.

Halusin semmoisen yksityiskohdan vielä sanoa, että omassa toimessani olen siis nähnyt tämän. Kun tämmöinen parinkymmenen hengen joukko lähtee pois maasta, niin esimerkiksi nämä kaikki rahat ovat vain parilla henkilöllä. Siellä on yksi perheen pää, jolla on se suurin osa rahasta, ja sitten siellä on toinen henkilö, luultavasti hänen puolisonsa, jolla on pienempi osa siitä rahasta. Sen lisäksi siellä on sitten muuta, anastettua omaisuutta ja muuta, ollut näissä tapauksissa, missä Tulli on saanut näitä kiinni.

Olli Immonen /ps: Arvoisa puhemies! Edustaja Paloniemi puhui äsken siitä, että koska Suomi on sivistysvaltio, niin Suomen tulisi siksi huolehtia kaikista maahan tulleista. Se, että Suomi on sivistysvaltio, ei mielestäni tarkoita sitä, että suomalaisten veronmaksajien rahoja tulisi jakaa kaikille maailman ihmisille, jotka vain sitä osaavat pyytää.

Kalle Jokinen /kok: Arvoisa herra puhemies! Täällä on joissakin puheenvuoroissa viitattu siihen, että kun olemme liittyneet EU:hun, niin olemme ottaneet silloin vastuullemme kantaa myös EU:n muiden jäsenvaltioiden ihmisten ongelmia ja sosiaalista ongelmaa, köyhyyttä, syrjintää. Näin varmasti ajattelimmekin silloin, kun EU:hun liityimme, mutta se, että näiden ongelmien ratkaisu tapahtuisi täällä Suomessa, ei ole se näkökulma eikä varmaankaan missään vaiheessa ole ollut se tarkoitus. Niin kuin tuossa aiemmin sanoin, kyllä meidän pitää kiinnittää erityistä huomiota nyt tähän kehitysyhteistyötoimintaan ja myös diplomatian keinoihin. Tähän kerjäämisongelmaankin liittyy selkeästi kaksi EU-maata, Romania ja Bulgaria, ja on selkeästi todennettavissa, että näistä maista tulee romaneja, jotka ovat ongelmissa ja syrjittyjä omissa maissaan. Meillä on ihan kohdennettu, selkeä ongelma ja missio EU:n jäsenvaltiona lähteä parantamaan näiden ihmisten olosuhteita siellä lähtömaassa nimenomaan. Se, että Suomessa sallitaan kerjääminen kadulla, ei suinkaan ole se tapa parantaa näiden ihmisten asemaa, eli tämä lakialoite on erittäin kannatettava.

Anna Kontula /vas: Kun me kerran olemme yksimielisiä siitä, että se on erilainen kehitysyhteistyö, diplomatia, EU-yhteistyö, mikä auttaa, niin miksi emme keskittäisi voimavaroja sinne tällaisten kriminalisointihankkeiden sijaan?

Edustaja Packalén, meidänkin perheessä, kun lähdetään matkalle, rahat on pääosin yhdellä ja sitten vähän pienempi osuus toisella, ja se ei vielä tarkoita, että me olisimme osa järjestäytynyttä rikollisuutta.

Ja kun kysyitte tästä poolista, jota Saarakkala esitti, niin sellainen tosiaan toimii Helsingin alueella - tai en tiedä, toimiiko enää nyt, kun marjatkin ovat jo menneet - ja diakoniatyön toimesta, että siihen ei Kontulaa tarvita mukaan, mutta tietysti, jos tällaista hanketta halutaan laajentaa, niin olen mielelläni siinä mukana.

Tom Packalén /ps: Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vain sanoa edustaja Kontulalle, että teillä luultavasti on harvemmin mukana 20:tä varastettua matkapuhelinta, kun te olette matkalla. (Anna Kontulan välihuuto) - No, sitten pahoittelen tätä puheenvuoroa. (Naurua)

Keskustelu päättyi.