Kirkko & Kaupunki: Yksin turvaan

Kirkko & Kaupunki: Yksin turvaan 7.1.2014

Suomeen saapuu joka vuosi 100–700 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Anna Mikkonen on Ishaar-pojan virallinen edustaja.

Kuusivuotias Ishaar on sairas. Kotimaassa vallitsee kaaos, eikä vanhemmilla ole mahdollisuutta saada pojalle hyvää hoitoa.

Perheen lapsista kaksi on menehtynyt aiemmin, joten Ishaarin äiti päättää pyytää apua sukulaiselta, joka asuu Suomessa. Pojan kuljetus Suomeen järjestetään. Rajalla tulliviranomaiset ilmoittavat pojasta poliisille, ja hänet kuljetetaan vastaanottokeskukseen Itä-Suomeen. Sinne saapuessaan Ishaarilla on mukanaan vähän vaatteita ja valokuva isästä ja äidistä.

Suomessa poika saa hoitoa ja tervehtyy. Vastaanottokeskuksessa hän aloittaa esikoulun ja alkaa opetella suomen kieltä.

Neljä vuotta myöhemmin Ishaar istuu vaatimattomassa olohuoneessa helsinkiläisessä lähiössä. Hän muistaa lapsuudenkodistaan Somaliassa pihatien sinisen portin ja sen, että kotona kävi joskus varkaita ja että se oli pelottavaa. Ja hän muistaa lähdön. Vanhemmat halasivat ja kehottivat käyttäytymään kunnolla.

– Kun tulin keskukseen, olin tosi ujo, kun en osannut kieltä enkä tuntenut ketään. En tykännyt olla siellä vaan halusin pois, Ishaar kertoo.

Hän vietti vastaanottokeskuksessa kahdeksan kuukautta ja pääsi sitten muuttamaan sukulaistensa luokse Helsinkiin. Hänen sijaisperheenään toimivat nyt sukulaisnainen, tämän puoliso ja heidän kolme lastaan. Ishaarilla on pysyvä oleskelulupa. Hän pärjää koulussa hyvin, harrastaa jääkiekkoa ja hänellä on täällä ystäviä.

Ishaarin sijaisäiti on alle kolmekymppinen Fariido, joka tuli Suomeen 13-vuotiaana, myös ilman omia vanhempiaan. Ishaarin virallinen huoltaja on kuitenkin suomalainen Anna Mikkonen, Edustajat turvapaikanhakijalapsille ry:n jäsen. Hän toimii Ishaarin edustajana siinä laajassa toimijaverkostossa, jonka kanssa ilman vanhempiaan maahan tullut alaikäinen Suomessa asioi. Ennen Ishaaria Mikkonen, 38, on ehtinyt toimia parinkymmenen alaikäisen edustajana.

– Lapsipakolaisia tulee eniten maista, joissa on pitkittyneitä, aseellisia konflikteja, Mikkonen kertoo.

– Jos perheellä ei ole varaa lähettää kaikkia perheenjäseniä maasta pois, vanhemmat lähettävät lapsensa turvaan. He haluavat lapselle paremman elämän ja mahdollisuuden koulutukseen.

Suomeen saapuessaan yksin tulleet alaikäiset majoitetaan vastaanottokeskusten yhteydessä toimiviin ryhmäkoteihin odottamaan turvapaikkapäätöstä. Kun oleskelulupa myönnetään, heidät siirretään perheryhmäkotiin. Jos lapsella on maassa sukulaisia, voidaan harkita sijoituspaikkaa heidän luotaan tai tuettua, itsenäistä asumista.

Yksin tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita käännytettiin aiemmin useasti siihen Euroopan maahan, jossa he olivat aiemmin hakeneet turvapaikkaa. Nykyään heidän hakemuksensa käsitellään täällä ja lähes kaikille myönnetään oleskelupa.

Mikkosen mukaan valtaosa alaikäisistä turvapaikanhakijoista on teini-ikäisiä, mutta alle kouluikäisiäkin tulee Suomeen jonkin verran. Oleskeluluvan saatuaan moni tekee perheenyhdistämishakemuksen. Suomen somaliliiton puheenjohtajan Arshe Saidin mukaan päätökset ovat valitettavan usein kielteisiä.

– Tiedossamme on useita tapauksia, joissa lapsi on Suomessa ja loput perheenjäsenet pakolaisleirillä Keniassa tai Jemenissä. Monet ovat odottaneet Suomeen pääsyä vuosia. Se on valtava humanitaarinen ongelma, Said kommentoi.

Anna Mikkosen mukaan yksin maahan tulleet alaikäiset pärjäävät olosuhteisiin nähden hyvin.

– On hienoa nähdä, että he oppivat kielen ja alkavat myöhemmin opiskella ammattiin. He jaksavat käydä koulua ja pyrkiä eteenpäin, vaikka monella on keskittymisvaikeuksia, Mikkonen sanoo.

Ishaar ei ole nähnyt vanhempiaan neljään vuoteen. Perheenyhdistämishakemukseen tuli Maahanmuuttovirastosta kielteinen päätös, josta perhe on valittanut. Prosessi on kesken ja se saattaa kestää pitkään. Ishaarin vanhemmat ovat matkustaneet hakemuksen tekemistä varten Etiopiaan ja odottaneet siellä kolme vuotta.

– Jos päätös on kielteinen, täytyy harkita sitä mahdollisuutta, että Ishaar palaa Somaliaan. Lapsen ei ole hyvä kasvaa ilman äitiä, sijaisäiti Fariido sanoo.

– Suomessa on hyvä olla, koska täällä on rauha ja täällä on minun kouluni. Mutta jos perheeni ei tule Suomeen, niin palaan Somaliaan, Ishaar sanoo.

– Jos rukoilee ja pyhittää Allahille jotain, se voi antaa mitä vaan. Pyydän aina, että vanhempani pääsisivät tänne.