Vihreä Lanka:  Politikan päätoimittaja kutsuu Paloma Hannosta "rasismiuskovaiseksi"

Vihreä Lanka: Politikan päätoimittaja kutsuu Paloma Hannosta "rasismiuskovaiseksi" 6.7.2011
Politika, pääkirjoitus: Dennis Mitzner: Rasismin pelko

Politika-lehden päätoimittaja Dennis Mitzner ihmettelee verkkolehtensä tuoreessa pääkirjoituksessa, miksi vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Paloma Hannonen vaati toukokuussa Suomen kultaa voittaneelta jääkiekkomaajoukkueelta kantaa rasismiin.

Hannonen laati toukokuussa nettiadressin, jossa hän toivoi maajoukkueen irtisanoutuvan rasismista. Adressin innoittamana jääkiekkoliitto ja maajoukkue irtisanoutuivat tiedotteessaan "kaikenlaisesta rasismista ja vihamielisyydestä ulkomaalaisia kohtaan".

Nyt Mitzner kutsuu pääkirjoituksessaan Hannosta "rasismiuskovaiseksi" ja kritisoi hänen yleistäneen jääkiekkohumun aikaisia ikäviä henkilökohtaisia kokemuksiaan liian laajasti.

"Voidaankin kysyä, onko myönteisten (urheilu)saavutusten tuoma julkisuus nykyään oikeutettua vain, jos samalla alistutaan vihervasemmistolaisen suvaitsevaiston hyväksymien mielipiteiden kahleisiin", Mitzner kirjoittaa.

Hannosen mielestä maajoukkueen kantaa kannatti kysyä, koska urheilijat ja muut julkisuuden henkilöt ovat kautta aikojen toimineet esikuvina ja pyytäneet ihmisiä milloin käyttämään pyöräilykypärää, milloin välttämään huumeita.

"On totta, että en hyväksy rasismia ja se on Mitznerin mainitsema ´oma näkemykseni´, mutta reaktioista päätellen se on myös maajoukkueen ja jääkiekkoliiton näkemys", Hannonen vastaa.

Hannonen myöntää, että adressin keräämä julkisuus auttoi saamaan kommentin joukkueen kapteenilta Mikko Koivulta. Adressiin Hannonen kertoo turvautuneensa, koska hänellä ei ollut käytössään tarvittavia puhelinnumeroita.

"On myös tärkeää, että me, jotka emme hyväksy rasismia missään muodossa emme ole hiljaa ja anna vatipäiden valloittaa lehtien keskustelupalstoja ja julkista keskustelua", Hannonen sanoo.

Kaiken kaikkiaan Hannonen kertoo saaneensa kirjeestä ja sen aiheuttamasta keskustelusta enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta.

_______________________________________________

Politika, pääkirjoitus: Dennis Mitzner: Rasismin pelko

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Paloma Hannonen vaati toukokuussa Suomen kultaa voittaneelta jääkiekkomaajoukkueelta kantaa rasismiin. Hannonen avasi internetiin adressin, jossa hän toivoi maajoukkueen irtisanoutuvan rasismista. Vetoomus sai suuren määrän julkisuutta, ja muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi sen.

Hannonen kuvasi kultajuhlinnan aikana näkemäänsä fanien käytöstä seuraavasti: ”Bussipysäkille kuului ensin huutoa, että uskaltaako joku täällä tunnustaa olevansa ruotsalainen, ja hieman myöhemmin toinen porukka möykkäsi, että tänään saa kaikki ulkomaalaiset pataan. Meitä suututti ja harmitti, eikä juhlatunnelma enää palannut. Raitiovaunussa kotimatkalla todella isokokoinen mies uhkaili kahta tummaa poikaa, haukkui näitä terroristeiksi ja huusi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille."

Vetoomuksensa Hannonen päätti seuraavasti: ”Me allekirjoittaneet olisimme kiitollisia, jos kertoisitte mitä mieltä itse olette rasismista ja siitä kenellä on oikeus iloita voitostanne, kenellä on oikeus turvassa kävellä juhlinnan keskellä.”

Hannosen sanat osoittavat, että ikävät henkilökohtaiset kokemukset voivat joskus johtaa virheellisiin ja yleistäviin johtopäätöksiin. Tällaiset kokemukset saattavat myös paljastaa jo olemassa olevat ennakkokäsitykset ja vahvistaa niitä. Hannosen anekdoottiin ja subjektiiviseen kokemukseen perustuva vihamielinen vaatimus näyttää, että halu uskoa rasismin läheisyyteen on tärkeämpää kuin pyrkimys esittää todisteita siitä, että se olisi todellinen ongelma Suomessa.

Sen sijaan, että Hannonen olisi nähnyt todistamansa tapahtumat yksittäisinä ja valitettavina tapauksina, hän päätti hakea julkisuutta omille näkemyksilleen käymällä kultajoukkueen kimppuun.

Tällaiset ylilyönnit ovat rasismiuskovaiselle joukkoliikkeelle tyypillisiä piirteitä, joista hyvänä esimerkkinä facebook-ryhmä, jossa joukko suomalaisia ilmoitti pakenevansa Suomesta perussuomalaisten vaalivoiton takia.

Yhdysvaltalainen ajattelija Eric Hoffer (1902-1983) kirjoitti teoksessaan Tosiuskovainen: ajatuksia joukkoliikkeiden luonteesta (1951), että joukkoliikkeet voivat nousta ja levittää sanomaansa ilman uskoa Jumalaan, mutta eivät koskaan ilman uskoa paholaiseen.

Hannosen ja muiden rasisteja metsästävien usko paholaiseen on vahva. Rasismiuskovaisten järkähtämättömyys ja ylenpalttinen tunteellisuus saattavatkin olla juuri niitä tekijöitä, jotka ovat saaneet monet epäilemään heidän johtopäätöksiään.

Voidaan ajatella, että Hannosen maailmankuva, joka on täynnä valkoisten kantasuomalaisten harjoittamaa rotusyrjintää, on sukua uskonnollisen ihmisen sielunmaisemalle. Onhan taipuvaisuus tällaiseen ajatteluun ihmisessä syvällä: Uskonnollinen ihminen kokee velvollisuutta tarttua havaitsemiinsa ongelmiin. Hannonen näkee rasismissa vastaavanlaisen haasteen. Harmittavaa on se, että hänen perustelunsa jäävät anekdootin tasolle. Silti Hannonen vaatii omalle uskolleen vahvistusta julkisuuden keskiössä olevalta jääkiekkomaajoukkueelta penäten joukkuetta tuomitsemaan erityisesti tämän ilmiön - ikään kuin Suomessa ei olisi suurempia ongelmia. Hannosen vetoomusta voi näin ollen kuvata hyvin ajoitetuksi poliittis-uskonnolliseksi tempaukseksi. Tapauksen tekee omituiseksi se, että suomalaiset ovat huolehtineet maahanmuuttajien ja vähemmistöjen eduista vastuullisesti ja avokätisesti.

Voidaankin kysyä, onko myönteisten (urheilu)saavutusten tuoma julkisuus nykyään oikeutettua vain, jos samalla alistutaan vihervasemmistolaisen suvaitsevaiston hyväksymien mielipiteiden kahleisiin – ja tullaan tukeneeksi sitä kuvitteellista ja mustavalkoista maailmankuvaa, johon nuo mielipiteet perustuvat?