Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Inhimilliset syyt määriteltävä nykyistä tarkemmin 14.3.2010
Suomessa on puhjennut ihmisoikeuksiin pohjautuva mummosota. Runsaasti julkisuutta ovat saaneet korkeimman hallinto-oikeuden karkotuspäätökset, joilla egyptiläinen Eveline Fadayel ja venäläinen Irina Antonova karkotetaan Suomessa asuvien perheittensä luota kotimaihinsa.
Ei ole vaikea kuvitella Antonovan tyttären tuskaa, kun poliisi pyytää häneltä apua karkotuksen täytäntöönpanossa. Pyörätuolissa istuva sairas äiti on kuljetettava takaisin itärajan yli. Suomessa työtä tekevä ja veroja maksava tytär haluaisi pitää äidin luonaan. On vaikea niellä, että se on vastoin oikeutta ja lakipykäliä.
OLESKELULUPAA eivät vierasmaalaistaustaiset isoäidit saa. Suomessa kyllä yhdistetään perheitä, ja perheidenyhdistämisen perusteella myönnetään oleskelulupia maahanmuuttajille. Ongelma on siinä, että isoäidit eivät kuulu suomalaisen käsityksen mukaan ydinperheeseen. Suomalaiset pykälät tuntuvat kovilta, kun niitä sovelletaan käytäntöön.
Nykyisessä globaalissa maailmassa tavoitellaan vaivatonta liikkumista. Pääoma, ihmiset ja tavarat liikkuvat vapaasti monien rajojen yli. Vapaus on toisille vapaampaa kuin toisille.
INHIMILLISYYDEN nimissä tuntuisi kohtuulliselta, että ihminen ikääntyneenäkin voisi päättää asuinpaikkansa itse. Päätöksen tekijä joutuisi tietenkin punnitsemaan mahdollisuuksia omista lähtökohdistaan. Mihin hänellä olisi varaa? Missä hän saisi apua? Missä hänellä olisi omaisia ja tuttuja lähellään?
Yhä useammat suomalaissyntyiset ikäihmiset tulevat samantapaiseen tilanteeseen, kun voimat vähenevät ja avun tarve kasvaa. Omat lapset ovat muuttaneet muualle.
Jos ikääntyvä suomalaismummo tahtoisi muuttaa vaikkapa tyttären perässä tämän uudelle kotiseudulle vanhainkotiin, se ei niin vain käy. Törmätään maksusitoumusten ja byrokratian viidakkoon.
Suomi on oikeusvaltio, ja suomalaisia pidetään lainkuuliaisina. Meillä on virkamiesten ja päättäjien rakentama ja pyörittämä järjestelmä.
JÄRJESTELMÄ ja valvonta ovat toki tarpeellisia. Ihmisten joukossa on aina myös heitä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen. Kärsimään joutuvat ne, jotka jäävät järjestelmän jalkoihin.
Ettei niin kävisi, soisi löytyvän inhimillisyyttä ja aitoa tahtoa ratkaista asioita ihmisten parhaaksi. Hyvässä järjestelmässä siihen pitää olla mahdollisuus.
__________________________________________
Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Inhimilliset syyt määriteltävä nykyistä tarkemmin
Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) keskiviikkona antaman päätöksen mukaan egyptiläinen isoäiti Eveline Fadayel, 65, ja venäläinen isoäiti Irina Antonova, 81, eivät saa oleskelulupaa lastensa luota Suomesta. Terveysongelmista kärsivät isoäidit haluaisivat jäädä lastensa luo Suomeen. Molempien sukulaiset ovat ilmoittaneet, että isoäideillä ei ole kotimaissaan läheisiä, jotka voisivat heistä huolehtia.
Isoäitien sukulaiset tukijoukkoineen eivät KHO:n päätöksestä huolimatta aio antaa periksi. Antonovalle aiotaan hakea tilapäistä oleskelulupaa terveydellisiin syihin vedoten.
Käännytyspäätösten ongelmana on eri kulttuurien käsitys perheestä. Suomalaisessa perhekäsityksessä ja lainsäädännössä ydinperheeseen eivät kuulu isovanhemmat, kun taas monissa maissa he ovat kiinteästi osa perhettä.
Suomalaista perhekäsitystä ei lainsäädännössä haluta laajentaa muiden EU-maiden kaltaiseksi, jotta vältyttäisiin ulkomaalaisten vanhusten määrän kasvulta Suomessa. Muista EU-maista poikkeava, tiukasti rajattu perhekäsitys herättää yksittäistapausten julkisuuteen tullessa aina arvostelua.
Ratkaisuksi on ehditty jo esittää oleskeluluvan myöntämistä isovanhemmille sillä ehdolla, että omaiset ottaisivat vastuun vanhustensa terveydenhuollon kustannuksista sekä elättämisestä. Ajatuksena on jättää maahanmuuttajamummot ja -papat suomalaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle, jotta yhteiskunta säästyisi lisäkustannuksilta.
Ratkaisu toisi mukanaan nokka ja pyrstö -ongelman, jossa yhdestä hankaluudesta irtipääseminen synnyttäisi toisaalla uusia murheita.
Ehdotus isovanhempien jättämisestä suomalaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle säilyttäisi tiukan perhekäsitysrajauksen, mutta pyrkisi ottamaan inhimillisen näkökulman huomioon mahdollistaessaan vanhuksen jäämisen läheistensä luo Suomeen.
Samalla se toisi uuden ongelman luomalla laajenevan ja vaikeasti rajattavan ihmisryhmän, joka on kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolella. Mitä näille ihmisille tapahtuu, jos huolehtimislupauksen antanut läheinen itse sairastuu tai kuolee?
Suomessa oikeus sosiaaliturvaan on niillä, joilla on pysyvä asumisoikeus maassamme. Tätä sosiaalista oikeutta ei pidä harkitsemattomasti rapauttaa. Sen sijaan lain soveltamisohjeissa mainitut "yksilölliset ja inhimilliset syyt" on syytä määritellä nykyistä tarkemmin.
Tekstit
