Satakunnan Kansa, pääkirjoitus: Liian suurpiirteinen ei saa olla 2.9.2010
Suomen ulkomaalaispolitiikka kuohuttaa mieliä. Siihen on antanut aihetta se, että somalialaiset tekevät maassamme poikkeuksellisen paljon kasvattilapsi- ja perheenyhdistämishakemuksia. Niitä on tulvinut elokuuhun mennessä enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä eli 2 400, ja sisäministeriö ounastelee osan hakemuksista olevan perättömiä.
Eikä varmasti perusteetta, sillä lähes kaikissa suomalaisissa somaliperheissä on kasvattilapsia. Se on eräs syy epäilyihin, joiden mukaan kasvattilapsilla voidaan käydä ihmiskauppaa, jonka myötä kasvattilapsiksi otetut somalitytöt joutuvat muun muassa lapsivaimoiksi tai somaliperheiden palvelijoiksi. Suurin osa kasvattilapsistahan on juuri tyttöjä.
Epäluuloisuutta lisää, ettei muualla EU:n alueella vastaava hakemusvyöryä ole ilmennyt. Ruuhkautuneiden hakemusten takia Suomessa maahanmuuttovirasto on enemmän kuin tiukoilla ja käsittelyaikojen takarajat murtuvat.
Maahanmuuttovirastossa onkin selkeytettävä sääntöjä väärinkäytösten estämiseksi. On hyvä, että maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (ruots.) on viimein tajunnut ongelman suuruuden ja suhtautunut asiaan vakavasti. Thors on valmis kiristämään perheenyhdistämisen kriteerejä, kun vielä keväällä hän vähätteli ongelmaa.
Ruotsin esimerkin mukaisesti Suomen pitäisi vaatia kuvallista biopassia sormenjälkineen ennen oleskelupien myöntämistä perheenyhdistämisen perusteella, ja naapurimaan tapaan myös hakijoiden ikätestit on syytä tehdä jo paikan päällä, eikä vasta Suomessa.
Päätökset asiassa on syytä tehdä mahdollisimman nopeasti.
Kasvavan kohun keskellä on toki syytä muistaa, etteivät kasvattilapset ole poikkeuksellinen asia maissa, joissa levottomuudet ja sodat koettelevat perheitä. Väkivaltaisuuksien seurauksena turvaa tarvitsevia orpoja on paljon, ja lisäksi perhekäsitys on usein paljon laveampi kuin meillä.
Kaikesta huolimatta täytyy suhtautua kriittisesti hakemuksiin, kun yksi perheenkokoaja voi hakea jopa parinkymmenen perheenjäsenen saamista Suomeen.
Euroopan unionin alueella pyritään monissa asioissa yhtenäiseen käytäntöön, ja siihen olisi syytä pyrkiä myös perheenyhdistämismenettelyn kohdalla. Samalla pitäisi tukkia niin sanotut porsaanreiät – varsinkin – jos saadaan näyttöä siitä, että perheenyhdistämisen varjolla harjoitetaan nais- tai lapsikauppaa.
Aivan aluksi Suomessa on kuitenkin selvitettävä, onko seula ollut täällä todella niin selvästi väljempi kuin tuntuu. Ihmissalakuljettajat seuraavat nimittäin varmasti, missä maassa ovat voimassa lievimmät säädökset.