HS: Kerjuukielto ei ole onnistunut ratkaisu

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Kerjuukielto ei ole onnistunut ratkaisu 8.10.2010

HBL, pääkirjoitus: Tiggarlag ska ges rätt adress

Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Kielto kriminalisoi köyhyyden

Sisäministeriön asettama työryhmä esittää, että kerjääminen kiellettäisiin lailla. Jos hallitus ja eduskunta haluavat tällaista säädäntöä, niiden on vastattava muutamaan peruskysymykseen.

Ensimmäinen on se, mitä kerjääminen on. Työryhmän mukaan kerjäämistä olisi, että toistuvasti vetoaa "muihin henkilöihin vastaanottaakseen lahjoituksia". Kerjäämisen tunnusmerkit täyttäisi myös toiminta, jossa työ lahjoitusta vastaan on näennäistä – esimerkiksi "näennäistä kaupankäyntiä" tai "näennäisiä musiikkiesityksiä".

Jotta lait täyttäisivät hyvän säädännön vaatimukset, rangaistavat teot olisi määriteltävä täsmällisesti. Tässä kohtaa kerjuulain pohjatyö jättää paljon toivomisen varaa. Mikä on näennäinen musiikkiesitys? Mitataanko näennäisyyttä soittotaidoilla vai soittimien laadulla?

Helsingissä on soittanut kaduilla muun muassa kotimaisia ja venäläisiä klassisen musiikin opiskelijoita, eikä heidän esityksiään ole pidetty häiritsevinä eikä edes näennäisinä.

Käsitteellä "toistuvuus" pyritään erottamaan ammattimainen kerjääminen satunnaisesta rahan pummaamisesta. Mitä on toistuva?

Onko Pelastusarmeijan joulupatakeräys toistuva? Kerjäämisen tunnusmerkithän se kyllä täyttäisi.

Lainsäätäjän on kerrottava, onko laki tasapuolinen vai onko sen kohteena jokin ihmisryhmä. Työryhmä antaa ymmärtää, että laki ei syrjisi romaneja: Romanian romanien tulo Suomeen vain teki kerjäämisestä ongelman, johon pitää puuttua, koska toimintaan liittyy omaisuusrikoksia ja aggressiivisuutta.

Omaisuusrikokset ja häiriön tuottaminen ovat jo nyt rangaistavia tekoja, joten niitä varten ei tarvita uutta lakia. Onko kuitenkin kyse vain siitä, että romanien vuoksi kerjääminen muuttui näkyväksi, siis esteettiseksi haitaksi? Kiellettävien tekojen listallehan tarjotaan kerjäämisen ohella luvatonta leiriytymistä.

Eduskunnan ja hallituksen tulee lisäksi kertoa, onko meillä jokin uutta lakia vaativa todellinen ongelma. Raportissa annetaan ymmärtää, että oikea ongelma on organisoitu kerjääminen ja kerjäämisen liepeille syntyvä rikollisuus. Tähän on helppo yhtyä, sillä katujen kulmissa kyhjöttävät romanit eivät ole suomalaista yhteiskuntaa vaarantava ongelma.

Raportin vastaus ei kuitenkaan ole riittävä. Jos vetoaa organisoidun rikollisuuden suitsimiseen, lainsäätäjän on voitava kertoa, miten tämä laki johtaa tavoitteeseen, ihmiskaupan vähentymiseen Romaniassa.

Hyvä säädäntö on myös valvottavissa. Järjestyspoliisi tuskin ilahtuu ajatuksesta, että sen punnittavaksi tulee, mikä musiikkiesitys on näennäinen ja mikä aito, mikä toistuvaa ja mikä ainutkertaista.

Valvottavuuden ongelmaa korostaa se, että jos romanit ajaa pois näkyviltä, toiminnasta tulee kätketympää. Se taas sotisi alkuperäistä tavoitetta – todellisen rikollisuuden vähentämistä – vastaan. Ja miten romaneilta perittäisiin sakot?

Lainsäätäjän on tarkistettava myös, sopivatko lain tavoitteet Suomen muuhun säädäntöön ja kansainvälisiin sitoumuksiin. Jos haluaa romanit takaisin Romaniaan, ongelmaksi nousee periaate, jonka mukaan ihmisten liikkuvuus on EU-maiden välillä vapaata. Perustuslain syrjintäkielto tulee vastaan, jos kohteena on suoraan tai välillisesti yksi ihmisryhmä.

Olaus Petrin vanha tuomarinohje sanoo: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan."

Jos kerjäämisen kieltämistä lähdetään valmistelemaan sisäministeriön työryhmän ajatusten pohjalta, lopputulos ei ole hyvää säädäntöä eikä se edusta oikeutta ja kohtuutta.

__________________________________________________

HBL, pääkirjoitus: Tiggarlag ska ges rätt adress

Finland kan ta itu med problem utan att vänta på EU.

För övrigt anser jag att Karthago bör förstöras. Så avslutade Cato många av sina tal i den romerska senaten.

Hans exempel borde vara en ledstjärna för EU när det gäller Rumänien och Bulgarien. Inte så att dessa länder bör förstöras. Men genom att upprepa, påminna och på alla tänkbara sätt understryka att det vi upplever som ett tiggarproblem i Finland kan elimineras bara genom att Rumänien och Bulgarien åtgärdar saken. Det är deras ansvar som EU-medlemmar..

Brist på pengar handlar det inte om. EU har frikostigt pumpat in pengar för att romernas liv ska förbättras.

Det finns nu ett lagförslag om att förbjuda professionellt tiggeri på allmänna platser i Finland. Att det råder stor oenighet kring förslaget är inte förvånande. Det är ju inte de fattiga och utstötta man vill komma åt utan dem som utnyttjar deras trängda situation.

Om det professionella tiggeriet förbjuds kan tiggarna förstås övergå helt och hållet till att samla in tomflaskor. Men utifrån tidigare erfarenheter är det orealistiskt att utesluta en ökning i stöldstatistiken.

Att åtminstone en del av tiggarna utnyttjas av andra kan på goda grunder förliknas vid människohandel.

Det finns en blåögdhet i kombination med en världsomfamnande välvilja i många samhällen, också hos oss. Den bottnar i villfarelsen att alla samhällen är uppbyggda som vårt och att ingen frivilligt vill bli tiggare, och har tidigare påpekats av bland annat Anna-Lena Laurén (Hbl 6.7).

Det är värt att göra som Cato. Upprepa att det faktiskt handlar om en villfarelse. Det går inte att sätta likhetstecken mellan det organiserade tiggeriet och fattigdom.

Frihet inom EU bygger på ansvar. Om ett land börjar exportera problem till andra har mottagarlandet rätt att ta itu med saken. Också Finland.

__________________________________________________

Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Kielto kriminalisoi köyhyyden

Kerjääminen julkisilla paikoilla tulisi kieltää, esittää asiaa pohtinut sisäasiainministeriön asettama työryhmä. Työryhmä jätti asiaa koskevan loppuraporttinsa keskiviikkona.

Kiellolla ehkäistäisiin organisoitua kerjäämistä ja siihen liittyvää kerjäläisten hyväksikäyttöä. Kerjäämiseen on liittynyt myös rikollisuutta.

Kerjääminen on noussut polttavaksi keskustelun aiheeksi parin viime vuoden aikana. Suomalaiseen katukuvaan tulivat tuolloin Romanian romanit, joihin koko kerjäämiskysymys henkilöityy.

Kerjäämisestä halutaan eroon - tästä kaikki ovat varmasti yksimielisiä. Eri asia on, onko työryhmän esittämä kielto paras mahdollinen keino kerjäämisen poistamiseksi. Kieltäminen kun ei poista itse ilmiötä eli taustalla olevaa köyhyyttä. Tällöin vaarana on toimia "poissa silmistä, poissa mielestä".

Koska keskustelun aihe on ollut kuuma, työryhmä on halunnut saada kantansa valmiiksi pian. Kiire näkyy raportissa muun muassa siinä, että kerjäämisen eri muodot ovat jääneet avoimiksi ja määrittelemättä: onko esimerkiksi kukkien myynti kadulla kerjäämistä?

Kerjäämisen kielto ei auta haavoittuvimmassa asemassa olevia. Sen sijaan se kriminalisoisi äärimmäisen köyhyyden. Köyhyys ei ole mikään luonnonlaki, vaan yhteiskunnallinen kysymys.