Verkkouutiset: Astrid Thorsilta varovainen vastaanotto kerjäyskiellolle: Sitä kierrettäisiin

Verkkouutiset: Astrid Thorsilta varovainen vastaanotto kerjäyskiellolle: Sitä kierrettäisiin 8.10.2010

Suomenmaa: Kerjäämiskieltolain kritiikille ymmärrystä poliisikomentajalta

Kokoomusnuoret: Vähemmistövaltuutettu jättäisi kerjäläiset oman onnensa nojaan

Jari Tervo: Eurooppalainen köyhyys ei katoa säätämällä Euroopan köyhät rikollisiksi (blogi)
Frank Johansson: Eriävä mielipide (blogi)

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r.) vaatii, että omat lakimme eivät saa olla syrjiviä, kun peräänkuulutamme syrjimättömyyttä muilta mailta.

Sisäasiainministeriön kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän raportti saa ministeriltä miettivän vastaanoton.

- Työryhmän muistiossa on käyty läpi tilannetta ja sehän ei ole valmis lainsäädäntöesitys. Mutta jos tällainen kerjääminen kielletään, uskon, että toiminta siirtyy kaupusteluun tai muunlaiseksi laittomaksi toiminnaksi eli lakia kierrettäisiin, Thors sanoo Verkkouutisille.

Thorsin mukaan kerjäyskielloista ei keskustella EU-tasolla, mutta periaate on selvä.

- Lähtökohtana pitää olla, että jos edellytämme, että eräät muut maat kohtelevat romaneja syrjimättömästi, emme voi itse tehdä lainsäädäntöä, joka olisi syrjivää.

Suomessa kerjäämisongelma on ollut näkyvä jo pari vuotta ja varmasti on ollut tiedossa ongelmat myös muissa EU-maissa. Miksei esimerkiksi Suomi ole nostanut asiaa aktiivisemmin keskusteluun EU-tasolla?

- Suomi on ottanut asian esille kahdenvälisissä suhteissaan sekä Romaniaan että Bulgarian kanssa. Lisäksi viime keväänä keskusteltiin asiasta Euroopan komission jäsenten kanssa, ministeri kertoo.

Thors myöntää, että kuitenkin tarvittiin "kärjistyneet puheenvuorot", jotta asia nousi näkyville ja sille vaadittiin toimenpiteitä.

Thorsin mukaan ongelmalle ei ole olemassa nopeaa ratkaisua. Paljolti on ministerin mukaan kyse jäsenmaiden omasta vastuusta.

Suomi on omalta osaltaan ollut aktiivinen romanikysymyksessä niin EU:n romanifoorumissa kuin ihmisoikeusasioihin keskittyneessä Euroopan Neuvostossakin.

Thors muistuttaa, että jos kerjäämiseen liittyy rikollista toimintaa, pitäisi myös tehdä poliisiyhteistyötä EU-tasolla ongelman kitkemiseksi.

Hallinto estää rahankäytön

Myös ongelman juuria pyritään selvittämään.

- Näissä romanien lähtömaissa, kuten Romaniassa ja Bulgariassa, ei olla pystytty käyttämään kuin vain pieni osa romanien auttamiseen suunnatuista varoista, ministeri tunnustaa.

Syynä Thorsin mukaan on, että näissä maissa hallintokoneisto ei ole niin kehittynyttä, että se pystyisi hoitamaan rahat sinne minne ne on tarkoitettukin. Sama ongelma koskee kaikkea rakennetukea.

Työvoima liikkeelle

Verkkouutiset haastatteli Thorsia EU:n oikeus- ja sisäasiainneuvoston kokouksen yhteydessä, jossa keskusteltiin komission ehdotuksesta kausityöntekijöiden ja yritysten sisällä siirtyvien työntekijöiden oleskelulupamenettelyn muuttamiseksi.

- Työvoiman liikkuvuuden osalta olemme vielä kaukana sisämarkkinoista, mutta on olennaista, että työvoima voi liikkua joustavasti EU:hun ja EU:n sisällä, ministeri pohti.

Päätöksiä ei vielä tehty.

- On jännää, miten paljon läheisyysperiaatteeseen viitaten vastustetaan EU-tason toimia, hän sanoo.

Miten muualla EU:ssa?

Alankomaat: Alankomaissa kerjäämisen kielto poistettiin rikoslaista vuonna 2000. Paikalliset viranomaiset voivat asettaa kieltoja. Yleinen häiriökäyttäytyminen on kiellettyä tietyissä kaupunginosissa.

Belgia: Kerjääminen oli kielletty lainsäädännössä, mutta laki kumottiin n. 10 vuotta sitten. Kerjääminen Belgiassa on edelleen kielletty, jos siihen liittyy uhkailua tai aggressiivista käyttäytymistä. Kerjäämiseen liittyvä kaupustelu on kielletty. Kaikenlainen kaupankäynti julkisella paikalla edellyttää toimilupaa.

Espanja: Lainsäädäntö on säädelty erikseen autonomisilla alueilla. Madridissa järjestyssäännöt kieltävät kerjäämisen kaikissa muodoissaan kaikkialla ja myös lasten käyttäminen kerjäämiseen on kiellettyä. Kaupustelu on Madridissa luvanvaraista.

Irlanti: Parlamentti käsittelee parhaillaan lakiesitystä kerjäämisestä. Ehdotus kieltää aggressiivisen, uhkaavan, pelottelevan, väkivaltaisen ja häiritsevän kerjäämisen. Poliisi voisi siirtää henkilön, joka kerjää rahaa pankkiautomaattien, asuntojen tai myymälöiden sisäänkäyntien läheisyydessä. Kaupusteluun suhtaudutaan vastaavasti.

Iso-Britannia: Kerjääminen on kiellettyä julkisilla paikoilla Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa. Käytännössä soveltaminen on joustavaa ja puututaan vain aggressiiviseen tai huumeidenkäyttöön liittyvään kerjäämiseen. Kaupustelua varten tarvitaan lupa.

Itävalta: Säädökset ovat osavaltiotasoisia. Salzburgin ja Tirolin osavaltioissa on yleinen kerjäämiskielto. Wienin osavaltio päätti maaliskuussa, että kerjäämiseen puututaan voimakkaammin laajentamalla lain soveltamisala ammattimaiseen kerjäämiseen. Lisäksi säädetään tilanteista, joissa kerjäämisellä haitataan pääsyä julkisiin tiloihin. Jo aiemmin oli kielletty "tunkeileva ja aggressiivinen" kerjääminen julkisella paikalla tai osana organisoitunutta ryhmää. Lasten käyttö kerjäämisessä on Wienistä kielletty vuodesta 2008, mutta erään arvion mukaan lasten tilalla käytetään nyt lähtömaista tuotuja vammaisia aikuisia.

Latvia: Lapsen käyttö kerjäämisessä on kiellettyä. Riika kieltää häiritsevän kerjäämisen.

Luxemburg: Pääsäännön mukaan kerjääminen ei ole Luxemburgissa kiellettyä. Kerjääminen on kuitenkin rangaistava teko esimerkiksi järjestyksen häiriintyessä. Kaupungeilla ja kunnilla on oikeus kieltää kerjääminen järjestyssääntöjen nojalla. Kaupustelu on kiellettyä.

Norja: Norjassa kerjäämiskielto kumottiin v. 2006 mutta maassa pohditaan yleisen kerjäämiskiellon palauttamista. Tavoitteena ei ole yksittäisten kerjäläisten rankaiseminen vaan toiminnan lopettaminen. Kerjäläisongelman pahentuessa viime vuosina ovat jotkut Norjan suurista kaupungeista ottaneet käyttöön vaihtelevia käytäntöjä. Julkisessa tilassa tehtävän myyntityöhön tarvitaan lupa.

Ranska: Ranskassa kerjäämistä ei ole kielletty lainsäädännöllä. Kerjääminen on kuitenkin kielletty junissa, juna-asemilla, rakennusten auloissa ja sisäpihoilla. Poliisi voi kieltää kerjäämisen myös määrätyksi ajaksi kaupungin järjestyssääntöjen perusteella. Aggressiivinen kerjääminen, ryhmässä tai eläimellä uhaten tapahtuva kerjääminen on kiellettyä.

Romania: Kerjääminen on kiellettyä vain jos pystytään todistamaan, että henkilö kykenee työhön ja että kerjääminen on toistuvaa. Laki koskee vain aikuisia, joilla ei ole vammoja. Monet voivat helposti todistaa omaavansa vammoja, joten laki ei ole este kerjäämiselle. Laki kieltää kaupustelun ja aggressiivisen kaupanteon.

Ruotsi: Kerjääminen ei ole laissa kielletty, mutta luvaton julkinen kaupustelu on. Maasta on poistettu kerjääviä unionin kansalaisia ulkomaalaislain perusteella.

Saksa: Hiljainen kerjääminen on Saksassa sallittua, mutta aggressiiviseen kerjäämiseen voidaan puuttua järjestysrikkomuksena. Toimivalta on osavaltioilla ja kunnilla ja säännökset vaihtelevat huomattavasti. München määräsi ensimmäisenä kaupunkina vuonna 1980 ns. aggressiivisen kerjäämisen muodot rangaistaviksi. Katukauppaan pitää olla luvat.

Slovakia: Kerjääminen ei ole rikos tai hallinnollinen rike. Kaupungit voivat kieltää kerjäämisen tietyillä alueilla ja näin on myös tehty. Kaupustelua ei ole erikseen määritelty rikkomukseksi.

Tanska: Poliisi voi antaa varoituksen kerjäämisestä epäillylle henkilölle ja jos kerjäystä jatketaan, uhkaa maksimissaan kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Poliisi voi myös kieltää ketä tahansa seisomasta tietyssä paikassa tai kulkemasta edestakaisin tiettyä lyhyttä reittiä, mikäli se aiheuttaa häiriötä tai on epäilyksiä rangaistavasta teosta. Kaupankäyntiä koskevat yleisesti ottaen tarkat määräykset.

Tshekki: Kerjäämistä ei ole kielletty lainsäädännössä, mutta monien kaupunkien kuten Prahan järjestyssäännöissä kerjääminen on kielletty. Jos kerjäläinen on ulkomaalainen, hänet voidaan käännyttää maasta. Kaupusteluun, katusoittoon ja rahankeräykseen tarvitaan lupa.

Viro: Järjestyslaki kieltää julkisessa paikassa tavaroiden myymisen tai "kerjäämisen muita häiritsevällä tavalla".

Lähde: Sisäasiainministeriön Kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän loppuraportti 30.9.2010

___________________________________________________________

Suomenmaa: Kerjäämiskieltolain kritiikille ymmärrystä poliisikomentajalta

Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen ei ole yllättynyt kerjäämisen kieltävän lakiesityksen oikeusoppineilta saamasta tyrmäävästä vastaanotosta.

Riikonen kuitenkin toivoo, että kerjäämisen kieltävä laki tulisi mahdollisimman pian voimaan, koska se antaisi poliisille työkalun paremmin seurata ilmiötä ja siihen liittyviä muita haittoja.

– Operatiivisella tasolla Helsingin poliisista ja yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaavana viranomaisena toivon, että tähän ongelmaan saataisiin jonkinlaiset ratkaisut mahdollisimman pian tehtyä. Kansan syvät rivit tulevat esiin monessa yhteydessä ja paheksuvat kerjäämistä. Ymmärrän meidän ylipormestariakin, joka myöskin on aika voimakkaasti tätä asiaa kritisoinut, Riikonen sanoo.

Asiantuntijat pitävät lakiesitystä kerjäämisen kieltämisestä epäselvänä ja syrjivänä. Lakiesitystä arvostellaan myös kiireellä tehdyksi ja tarkoitushakuiseksi.

Esityksessä ehdotetaan, että yleisellä paikalla tapahtuva toistuva ammattimainen kerjääminen säännöllisten tulojen hankkimiseksi kielletään.

Riikosen mielestä kerjääminen on paljon isompi kuin pelkkä poliisiasia. Se on koko EU:n asia.

– Itse asiassa on hyvä, että tarvittavia lainsäädäntöhankkeita kritisoidaan, koska siinä puhutaan niin tärkeistä perusarvoistakin mitalin toisella puolella. Oikeusoppineiden kannanotot ovat aika hyvin perusteltuja, ja ilman muuta sellaisia, että lainsäätäjä joka tätä asiaa viime kädessä miettii, että ei hinnalla millä hyvänsä tällaisia rajoituksiakaan säädä, Riikonen toteaa.

Lakialoitteen kerjäämisen kieltävästä laista tehnyt kansanedustaja Juha Hakola (kok.) pitää epätodennäköisenä, että laki tulisi voimaan jo ensi keväänä.

Jos lakia ei synny tämän hallituskauden aikana, niin Hakolan mukaan asiasta tulee myöskin hallitusneuvottelukysymys.

Seppo Kuisma

Lisää aiheesta perjantain Suomenmaassa

Kuvateksti: Kerjääminen on saanut jatkuvasti uusia muotoja, kuten kaupittelua kahviloissa. Kuvassa nuori romaninainen myy lännen miehen päähinettä Helsingin keskustan terassilla.

___________________________________________________

Kokoomusnuoret: Vähemmistövaltuutettu jättäisi kerjäläiset oman onnensa nojaan

Kokoomusnuoret pitää käsittämättömänä sitä, miten nurjasti muissa puolueissa suhtaudutaan kokoomuksen ajamaan kerjäämiskieltoon.
Kokoomusnuorten mielestä kerjäämiskiellon vastustaminen kertoo kovista ja kylmistä arvoista sekä piittaamattomuudesta.

"On uskomatonta, että jopa vähemmistövaltuutettu vastustaa kerjäämiskieltoa", hämmästelee kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman.
"Ilmeisesti vähemmistövaltuutetun mielestä on hyväksyttävä tilanne, että yksi etninen ryhmä elää kurjuudessa ja elättää itsensä kadunkulmissa kerjäämällä. Tällainen asenne kertoo suuresta välinpitämättömyydestä romanien kurjuuden suhteen."

Kokoomusnuorten mielestä kerjäämiskieltoa vastustetaan täysin kestämättömin perustein. "Sanotaan, ettei kerjäämiskielto ratkaise kerjäläisten ongelmia. Ratkaiseeko sitten kerjäämisen salliminen?

Kerjäämisen salliminenhan on varmin keino varmistaa, että nykyinen, kurja tilanne säilyy entisellään. Kerjäämisen kieltäminen olisi ensimmäinen askel parempaan suuntaan", Rydman toteaa.

Kerjäämisen sallimisella vain pitkitetään romanien ongelmien ratkaisemista Romaniassa ja Bulgariassa. Kun romanit voivat tulla muualle Eurooppaan kerjäämään, eivät romanien lähtömaiden päättäjät joudu ratkaisemaan näiden ongelmia omassa maassaan. Kokoomusnuorten näkemyksen mukaan jokainen, joka kannattaa kerjäämisen sallimista, on siten osasyyllinen Itä-Euroopan romanien kurjuuden pitkittymiseen.

________________________________________________________

Jari Tervo: Eurooppalainen köyhyys ei katoa säätämällä Euroopan köyhät rikollisiksi (blogi)

Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina ollut kerjäläisiä. Heidän kerjäämisensä kohteet ovat kutsuneet kerjäläisiä pummeiksi, spurguiksi, rappioalkoholisteiksi tai asunnottomiksi, kerjäämisen kohteen näkemyksestä riippuen.

Kerjäläiset ovat kerjänneet rahaa päästäkseen äitinsä hautajaisiin, mutta rehellisimmät ovat myöntäneet muutaman kolikon uupuvan seuraavasta viinapullosta. Heidän kerjäämistään ei ole pidetty lain rukkausta vaativana ongelmana.

Yhteiskunnalliseksi ongelmaksi kerjääminen muuttui, kun raittiit romanialaismummot ilmestyivät istumaan kylmälle asvaltille tuntikausiksi, yhteen soittoon. Heidän hädänalainen tilansa häiritsi Sokokselle tai Stokkalle kiirehtiviä. Heille ei voinut hymähdellä niin kuin alkoholisteille.

Sisäministeriön työryhmä ehdottaa ammattimaisen kerjäämisen kieltämistä järjestyslailla. Työryhmän mukaan kerjäämisen kieltämisellä pyritään torjumaan järjestäytynyttä kerjäämistä ja siihen liittyvää kerjäläisten hyväksikäyttöä. Työryhmän mielestä viranomaisten pitäisi nykyistä paremmin pystyä tunnistamaan ihmiskaupan uhrit. Työryhmä vakuuttaa, ettei lakia ole suunniteltu kohdistumaan Romanian romanikerjäläisiin.

Minä puolestani vakuutan, että laki voimaantullessaan ei koskisi mitenkään sitä suomalaista vanhusta, joka päivystää vuodesta toiseen Aleksin ratikkapysäkillä ja kerjää rahaa ohikulkijoilta. Hän saisi toimia kaikessa rauhassa. Samoin suomalaiset alkoholistit saisivat tivata matkarahaa hautajaisiin. Miten sitten ammattimainen kerjääminen tunnistettaisiin katukuvasta? Riittääkö Romanian romanien perinneasu virkavallan heräämiseen?

Työryhmän ehdottaa järjestyslain 3. pykälän 1. momenttiin lisäystä: ”Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty…vetoamalla toistuvasti muihin henkilöihin vastaanottaakseen lahjoituksia.”

Helsingin kaduilla on vaikea kävellä varttituntia törmäämättä henkilöihin, jotka toistuvasti vetoavat muihin henkilöihin vastaanottaakseen lahjoituksia. Heti ensimmäisenä tulee mieleen Suomen Punainen Risti ja Amnesty International. Mielestäni näitten järjestöjen edustajat eivät vaaranna yleistä järjestystä eivätkä turvallisuutta. Työryhmän loppuraporttiin jättivät eriävän mielipiteensä oikeus- ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajat. Heidän mielestään ”ehdotettu säännös on sanamuodoltaan avoin eikä siitä käy ilmi, minkälainen toiminta siinä kielletään.”

Kerjäämisen kieltoa on yritetty perustella julkisessa keskustelussa sen väitetyillä lieveilmiöillä, kuten varastelulla. Kerjääminen ei muutu rikolliseksi toiminnaksi sillä, että romanialainen on syyllistynyt varkauteen Suomessa. Varkaus on sitä paitsi kriminalisoitu. Kun tuomitaan varas, tuomitaan varas, ei kerjäläinen.

Kerjäämisen kriminalisoimista on kannatettu myös sen vuoksi, että kerjäläisiä käytetään hyväksi ja hyväksikäyttäjillä on yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja ihmiskauppaan. Työryhmän loppuraporttiin eriävän mielipiteensä jättäneet lainsäädäntöneuvos Camilla Busck-Nielsen ja ylitarkastaja Hannele Syrjä huomauttavat: ”Ihmisarvoa loukkaavaan kohtelun uhriksi joutumista ei ole hyväksyttävää säätää rangaistavaksi.”

Euroopan Unionissa valtioitten väliset rajat ylittävät tavaroitten ja palvelujen lisäksi ihmiset. Joskus he ovat köyhiä ja haavoittuvia ja kaipaavat suojaa.

Eurooppalainen köyhyys ei katoa säätämällä Euroopan köyhät rikollisiksi.
________________________________________________________


Frank Johansson: Eriävä mielipide (blogi)

Keskiviikkona sisäministeri Anne Holmlundin asettama työryhmä julkisti raporttinsa kerjäämisen kieltämisestä. Lopulta raportin suositusten sijaan suuremman huomion sai siihen liittyvä oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön eriävä mielipide. Kun riittävän monta asiantuntijaa haastatteluissa nostivat tämän seitsemänsivuisen koko työryhmän esityksen torppaavan painavan tekstin esille, niin mediakin tajusi, että tässä se koko jutun ydin on. Lukekaa se mielipide hyvät ihmiset. Löytyy raportin lopusta.

Nyt pari päivää raportin julkistamisen jälkeen minusta on mielenkiintoisinta pohtia eteneekö ehdotus kerjäämisen kieltämisestä sisäministeriöstä yhtään mihinkään. Onko esimerkiksi edes hallituksessa enemmistö sen kyseenalaisten suositusten takana? Vihreät ja ruotsalaiset ovat jo eri puheenvuorojen kautta ilmoittaneet, etteivät sitä kannata. Kokoomus ehkä tukee omaa ministeriään, jolloin keskusta on tässä ratkaisevassa asemassa. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ehti jo Helsingin Sanomissa esittää omat varauksensa. Ja YLE:n uutisille epäilyjä esitti myös puoluesihteeri Timo Laaninen. Tuntuisi myös hassulta jos sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula olisi eri mieltä ministeriön eriävän mielipiteen jättäneen asiantuntijan kanssa.

Erityisen hankalaan tilanteeseen joutuu peruspalveluministeri Paula Risikko, joka samana päivänä kuin kollegansa ja puoluetoverinsa Holmlund vastaanotti työryhmän raportin, oli puhumassa eduskunnan seminaarissa hänen alaisuudessaan laaditusta Suomen romanipoliittisesta ohjelmasta. Tämän ns. Rompon lähtökohtana on romanien oma osallistuminen ja laajat sosiaali-, koulutus- ja työvoimapoliittiset toimenpiteet. Siinä on myös oma tavoitteensa Suomen aktiivisuudelle kansainvälisellä tasolla, josta seminaarissa puhuttiin paljon ja viisaasti. Mitä kaikkea on jo tehty ja mitä vielä voidaan tehdä, kartoitetaan tässä sosiaali- ja terveysministeriön eduskunnalle elokuussa laatimassa muistoissa. Suosittelen todella tämänkin paperin lukemista.

Tuntui jotenkin absurdilta istua kuuntelemassa fiksuja puheenvuoroja siitä mitä hallitus tällä ohjelmalla haluaa toteuttaa kun samalla kuitenkin tiedetään, että koko ohjelman toteuttamiseen ei ole budjetissa varattu varoja lainkaan ja että toinen ministeriö samanaikaisesti luo ihan toisenlaista kieltoihin ja kriminalisointiin perustuvia linjauksia. Olisi myös toivonut, että media olisi ollut eduskunnassa paikalla yhtä sankoin joukoin kuin sisäministeriössä.

Tuleeko siis Risikko hallituksessa toimimaan päinvastaisella tavalla Euroopan laajimman köyhyys- ja syrjintäongelman ratkaisemiseksi kuin mitä hänen ministeriönsä ”rakkaaksi lapseksi” kutsumassaan Rompossa ehdotetaan? Ja mitä miettii eduskunnassa seminaaria johtanut romaanipoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Pekka Haavisto, joka Ylen ruotsinkielisessä ajankohtaisohjelmassa syyskuun lopussa asettui tukemaan kerjäämisen kieltoa, puolueensa ministerien ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan julkilausutun kannan vastaisesti?

Ja jos jostain syystä porvarihallitus Suomen lähes kaikkien oikeusoppineiden mielipiteiden ja hyvän lainsäädännön perusvaatimusten vastaisesti lakia päätyisikin esittämään, niin luotan kuitenkin eduskunnan järkeen. Tällaista lakia ei kyllä Suomessa koskaan nähdä.

Olen jo aiemmin tällä paikalla kahdesti (Matin ja muiden viitteet) (Taas poliisin näkökulmaa) kyseenalaistanut sisäministeriön ja sitä peesaavien poliitikkojen leimaavia puheita romaneista. Siihen ei juuri ole lisättävää, mutta väännetään rautalangasta. Tämä esitys on huonosti valmisteltu koska siinä ei edes ole määritelty mitä kerjäämisellä tarkoitetaan. Varsinainen ongelma, johon sanotaan että halutaan puuttua, on jokin muu kuin kerjääminen eli organisoitu rikollisuus ja ihmiskauppa. Yhteydet näiden ja kerjäämisen välillä ovat vähintään tulkinnanvaraisia ja sitä paitsi ne ovat jo nyt lailla kiellettyjä. Lain ainoa tarkoitus näyttää olevan kyseenalaisin perustein mahdollistaa romanikerjäläisten häätämisen kaduilta. Todennäköisesti se olisi tässäkin tehoton ja itse asiassa johtaisi juuri niiden lieveilmiöiden lisääntymiseen, jota halutaan estää.

Vaikka Amnestyllä ei ole kantaa kerjäämisen kieltoon sellaisenaan, tämä laki on niin tarkoitushakuinen ja syrjivä, että sitä on pakko vastustaa. Ja sitä ajavat poliitikot syyllistyvät niin voimakkaaseen yhden köyhän ja syrjityn väestöryhmän leimaamiseen, että oikein hävettää. Köyhyyttä on aika mahdoton lailla kieltää, mutta köyhien kyykyttäminen entisestään on tietenkin mahdollista. Se onko se hyvää politiikka on ihan toinen asia.