Maahanmuuttoviraston tiedote: Muuttoliikkeet ja maahanmuutto kasvava tulevaisuuden ilmiö 12.4.2012
Globaali muuttoliike on ilmiönä ikiliikkuja. Kehitysmaissa painottuu huonoina aikoina pakolaisuus, mutta hyvinäkään aikoina kehitysmaat eivät pysty työllistämään suuria nuoria ikäluokkiaan, summaa seminaarin puheenjohtaja, dosentti Arno Tanner Maahanmuuttovirastosta.
Virastossa torstaina 12.4. järjestettävässä Globaalit muuttoliikkeet ja maahanmuutto huomenna -seminaarissa käsitellään tulevaisuuden globaalien väestömuutosten ja muuttoliikkeiden syitä ja seurauksia erityisesti tulevaisuuden näkökulmasta.
Seminaarin tarkoitus on tukea ja taustoittaa tulevan Suomen maahanmuuttostrategian 2020 valmistelutyötä hakemalla vastauksia kysymykseen, millaisiin globaaleihin mahdollisuuksiin ja uhkiin tulee varautua.
”Perustarpeita eivät lait ja strategiat muuta”
– Saharan eteläpuolisen Afrikan maita yhdistää inhimillisesti, taloudellisesti sekä ekologisesti kestämätön kriisien ja konfliktien kierre, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Marikki Stocchetti toteaa.
Ratkaisemattomat ongelmat tuottavat jatkuvasti uusia maahanmuuttovirtoja kehitysmaista, mikä on dosentti Tannerin mukaan ymmärrettävää:
– Niin kauan kuin turva, ruoka ja toimeentulo ovat ihmisen perustarpeita, eikä lähtöympäristö pysty näitä tarjoamaan, paine on muualle. Tätä faktaa paraskaan laki tai strategia ei pysty muuttamaan.
Suomessa voi olla osalle tästä väestä kysyntää, ja toisaalta rajojen sulkemisella maahanmuutolta olisi laajempiakin vaikutuksia. Globaalissa maailmassa valtiot ovat toisistaan riippuvaisia, ja muuttoliikevirrat ovat osa tätä ilmiötä. Ihmisten liikkuessa maasta toiseen liikkuvat samalla resurssit ja tieto.
– Keskinäisriippuvuuden globaalit verkostot ovat Suomelle elintärkeitä. Tätä riippuvuussuhdetta korostaa maamme talouden pitkälle erikoistunut luonne. Suomalaisen yhteiskunnan toimivuus perustuu ulkoisten yhteyksien jatkuvuuteen, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoo.
Tuleva maahanmuuttostrategia tervetullut
Tanner toivottaa maahanmuuttostrategian 2020 tervetulleeksi. Kun strategiaa valmistellaan sisäministeriössä, on varottava sinisilmäisyyttä uhkien edessä sekä liikaa toiveikkuutta siinä, kuinka maahanmuutto ja työvoimatarpeet kohtaavat.
– Kansallinen etu on silti otettava rohkeasti esiin, Kanadan tapaan. Siellä kieltä oppiva ja kotoutumishaluinen saa erityisetuja maahanmuuttoprosessissa. Maahanmuuttajan kohtelemisesta avuttomana hoivattavana on päästävä eroon, Tanner huomauttaa.
Helsingin yliopiston dosentin Pasi Saukkosen mukaan niin naiivista optimismista kuin uhkakuvistakin päästään parhaiten eroon tiedolla:
– Vaikuttaminen, samoin kuin ongelmien ehkäisy ja hyötyjen maksimointi, vaatii tietoa siitä, mitä todella tapahtuu ja miksi. Se vaatii myös sitä, että maahanmuutosta ja sen seurauksista voidaan keskustella asiallisesti ja perinpohjaisesti, kuten kaikista muistakin yhteiskunnan normaaleista ilmiöistä. Tässä on haaste suomalaiselle maahanmuuttopolitiikalle 2020.
Vaikka kansallinen etu nähdään tärkeimpänä, emme voi sulkea silmiämme globaalilta vastuulta.
– Kehitysapuun voitaisiin rakentaa väyliä, jossa lähtömaat pystyvät hyötymään Euroopan diasporistaan vauraammissa maissa. Olisi tuettava yhteishankkeita, molempia osapuolia hyödyttäviä ideoita sekä maahanmuuttajien rahallisia ja muita investointeja lähtömaihin, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tanja Tamminen painottaa.