HS: Heikki Hiilamo: "Yhteiskunnan kahtiajako lietsoo muukalaisvihaa"

Helsingin Sanomat, sunnuntaidebatti: Heikki Hiilamo: "Yhteiskunnan kahtiajako lietsoo muukalaisvihaa" 10.10.2010

Uusi Suomi: Kelan professori lataa: ”Tästä johtuu muukalaisviha”

Vihreä Lanka: Heikki Hiilamo: Rikkaiden murut 25.8.2010

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super julkaisi heinäkuussa TNS Gallupilla teettämänsä kyselyn, jossa kartoitettiin suomalaisten kokemia uhkia.

Eniten suomalaiset olivat huolissaan vakavasta sairastumisesta, rikollisuudesta ja omasta toimeentulostaan.

Yhteiskunnallinen syrjäytyminen huolestutti joka viidettä vastaajaa, ja syrjäytymisestään huolestuneet vastaajat kokivat muutenkin enemmän uhkia. Heitä askarrutti erityisesti työpaikan pysyvyys, taloudellinen toimeentulo ja uuden työpaikan löytyminen mahdollisen työttömäksi jäämisen jälkeen.

Perussuomalaisten kannattajat erottuivat selvästi muiden puolueiden kannattajista. Yli puolet (56 prosenttia) perussuomalaisten kannattajiksi ilmoittautuneista kertoi olevansa huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan. Keskustan, kokoomuksen ja vihreiden kannattajien keskuudessa oma toimeentulo huolestutti noin kolmasosaa vastaajista. Vasemmistoliiton ja Sdp:n kannattajista noin 40 prosenttia oli huolissaan toimeentulostaan.

Perussuomalaisten kannattajat pelkäsivät myös muita useammin syrjäytyvänsä yhteiskunnasta. Perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannattajat arvelivat lisäksi muita useammin kohtaavansa vaikeuksia päästä nykyistä työtä vastaavaan tehtävään mahdollisen työttömäksi jäämisen jälkeen.

Syrjäytymisen pelko on kytköksissä taloudelliseen asemaan.

Yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen on edennyt huolestuttavalla vauhdilla 20 viime vuoden aikana. Edellisen laman jälkeen vahvistuneen kannustamisen ideologian mukaan perusturvaa ei ole muka voitu parantaa, koska se houkuttelisi ihmisiä – etenkin alaluokkaa – laiskottelemaan.

Tuloerot ovat nyt samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Reaalitulot kasvoivat suhteellisesti 1970- ja 1980-luvuilla sitä enemmän, mitä alempaan tuloryhmään ihmiset kuuluivat.

1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kehitys oli täsmälleen päinvastainen – huipputuloisten eli tulonsaajien ylimmän prosentin tulot tosin kasvoivat moninkertaisesti muihin verrattuna. Samaan aikaan tuloryhmien väliset terveys- ja kuolleisuuserot ovat kasvaneet hälyttävästi.

Yllättävän vähän huomiota saanut Superin kysely todistaa luokkajaon paluusta. Sen perusteella voidaan päätellä, että perussuomalaisten kannattajat ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen kanavoituu nyt perussuomalaisten – ei vasemmiston – kannatukseen. Kyse lienee paljon suuremmassa mittakaavassa samasta ilmiöstä, joka nosti Tony Halmeen eduskuntaan Itä-Helsingin köyhien lähiöiden äänillä.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu ja kasvava maahanmuuttajavihamielisyys on kytketty julkisuudessa toisiinsa.

Ulkomaalaisvihamielisyyden nousun syitä saatetaan kuitenkin etsiä väärästä suunnasta, jos sitä selitetään yksinomaan globalisaatiolla ja ihmisten lisääntyneellä kansainvälisellä liikkuvuudella.

Maahanmuuttajien määrä Suomessa on nyt jonkin verran suurempi kuin esimerkiksi vuonna 1990, mutta köyhyys ja syrjäytyminen paljon yleisempiä ilmiöitä kuin 20 vuotta sitten, ennen edellistä lamaa. Tuolloin töitä oli tarjolla paljon, ja köyhäkin saattoi viettää kunniallista elämää.

Nyt muukalaisvastaisuutta ruokkii se, ettei työtä riitä kaikille. Jakomäki-ilmiö eli toivottomuuden, näköalattomuuden ja työttömyyden kolmiyhteys on laajentunut ja levinnyt. Köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista.

Maahanmuutosta puhuttaessa keskustelun osapuolten todellisuudet eivät kohtaa. Ahtaassa vuokra-asunnossa elävä pienipalkkainen, pitkäaikaistyötön tai pelkkää kansaneläkettä saava ihminen puhuu erilaisista maahanmuuttajista kuin omassa elämänpiirissään ulkomaalaisia kohtaava yliopisto-opiskelija tai koulutettu ammattilainen. Vaikeassa asemassa elävät kokevat ulkomaalaiset herkemmin uhaksi hyvinvoinnilleen kuin hyväosaiset, joille maahanmuuttajista saattaa olla helposti osoitettavaa hyötyä.

Lyhyellä aikavälillä kyse voi olla myös aidosta reviirikilpailusta.

Heikoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajat kilpailevat perussuomalaisten kannattajien kanssa samoista koulutus- ja työpaikoista sekä asunnoista Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei tämä johdu maahanmuuttajista, vaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta.

Maahanmuuttajavihamielisyys on yksi seuraus epäonnistuneesta sosiaalipolitiikasta. Ratkaisu tilanteeseen ei ole tietenkään se, että osoittaisimme ymmärrystä syrjäytymisuhkaa kokevien suomalaisten ulkomaalaisiin kohdistuvalle kiukulle ja kaunalle – meidän ei pidä sulkea rajoja ja entisestään heikentää maahanmuuttajien asemaa.

Olennaisinta on parantaa tällä asuvien heikoimmassa asemassa olevien asemaa, olivatpa he syntyperäisiä suomalaisia tai maahanmuuttajia.

Kirjoittaja on tutkimusprofessori Kansaneläkelaitoksessa.