Kaleva: Maahanmuuttajat avain vaalivoittoon

Kaleva: Seppo Ylönen: Maahanmuuttajat avain vaalivoittoon 12.10.2010

Eipä olisi uskonut muutama vuosi sitten, että Hollanti on maa, jossa suhtaudutaan kaikkein kärjekkäimmin islamilaisiin maahanmuuttajiin.

Hollantia olemme tottuneet pitämään suvaitsevaisuuden tyyssijana, maana jossa hasista saa pöllyytellä kahviloissa, prostituutio on kunniallinen ammatti, homoilla on samat oikeudet kuin heteroilla ja armokuolema yleisesti hyväksytty.

Lisäksi on kuviteltu, että Hollanti on jonkinlainen pieni Yhdysvallat eli maa johon kaikki muuttajat ovat tervetulleita.

Suvaitsevaisuuden pinta taitaa sittenkin olla aika ohut, ainakin jos tarkasteluun otetaan suhtautuminen maahanmuuttajiin. Joka neljäs Hollannissa asuvasta 16 miljoonasta ihmisestä on ulkomaalaistaustainen.

Toisen maailmansodan jälkeen Hollantiin muutti paljon väkeä merentakaisista siirtomaista kuten Indonesiasta ja Surinamista. Viime vuosina enemmistö tulijoista on ollut Pohjois-Afrikasta ja Turkista.

Eri rotujen rauhanomainen rinnakkaiselo on ollut illuusio, joka on murtunut ikävällä tavalla poliitikko- ja taiteilijamurhiin sekä viime vaiheessa alastomaan rasismiin. Missään muussa hallituksen tukipuolueeksi nousevan puolueen johtaja ei ole verrannut islamia natsi-ideologiaan.

Maahanmuuttajien integroiminen on visainen pähkinä kaikkialla. Kaikissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa on alueita, joissa suurin osa asukkaista on maahanmuuttajia.

Hollannissa väestöryhmien vastakkainasettelun kärjistymistä on vauhdittanut hollantilaisten ristiriitoja välttelevä elämänasenne. Hollantilaiset ovat huonoja ratkomaan ongelmia. Ne lakaistaan mieluusti maton alle. Sieltä ne ennen pitkää tulevat esille alkuperäistä vakavimpina.

Muukalaisvihaa on toki kaikissa eurooppalaisissa maissa. Tulijat pelottavat varsinkin niitä, joiden elämä tuntuu epävarmalta. Työpaikkansa tai sosiaalietuuksiensa puolesta pelkäävät ovat kaikkein hanakimpia panemaan rajoja kiinni.

Se että useisiin länsieurooppalaisiin maihin on syntynyt muukalaispeloilla ratsastavia populistipuolueita, on vain oire siitä, mitä näissä maissa on tapahtunut.

Kun tehdassaleja pannaan säppiin ja koneet viedään Aasian halpamaihin, syntyy väistämättä väliinputoajia. Työnsä menettäneet ovat vähän koulutettuja, joiden työllistymismahdollisuudet ovat olemattomat.

Kun oma työpaikka katoaa alta pois ja samaan aikaan maahan virtaa väkeä rajojen takaa, on lähtökohta populistipuolueen menestykselle valmis. Ei tarvita kuin karismaattinen poliitikko ja sopivan kirjava potpuri poliittisia iskulauseita. Niissä voidaan ruokkia vihaa herroja, Brysseliä ja suuryrityksiä kohtaan.

Euroopan populistipuolueet eivät silti ole toistensa kopioita. Suomen perussuomalaiset on aika kaukana natsitaustaisesta ruotsidemokraateista tai islamilla pelottelevasta Hollannin vapauspuolueesta.

Aina kuitenkin on mukana vaatimus maahanmuuton rajoittamisesta. Ja aina puolue seisoo tai kaatuu johtajansa mukana. Hollannin vapauspuolue on Geert Wildersin käsikassara, Ranskan kansallinen rintama Le Penin perheen leikkikenttä ja perussuomalaiset Timo Soinin läänitys.

Geert Wildersin puolue on pääsemässä samaan asemaan kuin Pia Kjærsgaardin johtama Tanskan kansanpuolue, joka ei ole hallituksesta mutta jonka tuesta hallitus on riippuvainen. Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty huomattavasti.

Samaa voidaan odottaa Hollannissa ja ehkä myös Ruotsissa, vaikka Fredrik Reinfeldt on vakuuttanut etsivänsä parlamentin enemmistön muualta kuin ruotsidemokraattien riveistä.

Nopeimmin puolue kesyyntyy hallituksen sisällä. Jörg Haiderin vapauspuolueen tähtihetki oli EU:n asettama boikotti Itävallalle. Hallituksen sisällä puolueen suosio kutistui vauhdilla.