Suomen islamilainen neuvosto: Medialla on suuri vastuu islamia käsiteltäessä

Helsingin sanomat, mielipide: Suomen islamilainen neuvosto: Medialla on suuri vastuu islamia käsiteltäessä 1.10.2010

Heidi Hautala ja Husein Muhammed kirjoittivat islamista ja sananvapaudesta (HS Mielipide 27. 9.). He väittivät, että jos uskontojen arvosteleminen kielletään, nationalististen ääriliikkeiden suosio kasvaa. Analogia on erikoinen, sillä maissa, joissa islamia on viime vuosina voimakkaasti arvosteltu, on myös vahvat äärioikeistolaiset liikkeet.

Vaikka islam ei ole ainoa uskonto, jonka kuva tiedotusvälineissä luo värittyneitä käsityksiä ihmisissä, on islamia käsitelty eittämättä negatiivisemmin kuin muita uskontoja. Kristinusko esiintyy mediassa pääsääntöisesti myönteisesti tai neutraalisti. Islam puolestaan esiintyy pääasiassa sellaisissa uutisissa ja muissa yhteyksissä, joissa kuvataan sotaa tai konflikteja.

Ei ole yhdentekevää, mitä islamista mediassa puhutaan. Media muokkaa ihmisten mielipiteitä vahvemmin kuin aikaisemmin, siitäkin huolimatta, että nykyisin ihmiset ovat entistä koulutetumpia.

Parin viime vuoden aikana monet Suomen muslimit ovat arjessa kokeneet, että ihmisten asenteet ovat koventuneet. Tässä on tapahtunut selkeää polarisaatiota, sillä viranomaisten ja muiden uskontokuntien kanssa kommunikaatio on vain parantunut. Lisäksi muslimeihin on myös monella tasolla totuttu.

Mutta asenteiden koventuminen heijastanee median ulkomaanuutisten viestiä ja Suomessa noussutta maahanmuuttajavastaisuutta, mikä kohdistuu nimenomaan muslimeihin – vaikka kaikki meistä eivät edes ole maahanmuuttajia.

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos julkaisi vuonna 2008 tutkimuksen Islam suomalaisissa joukkoviestimissä. Islam oli tutkimuksen mukaan journalismissa esillä melko usein, mutta samalla islamista ja muslimeista kerrottiin hyvin vähän. Juttujen perusteella saatu kuva oli monoliittinen, yksipuolinen ja väkivaltainen. Islamista uskontona ja kulttuurina kerrottiin hyvin vähän.

Media itse jopa luo vastakkainasetteluja, joilla voi olla arvaamattomiakin seurauksia. Muutaman vuoden takainen Muhammed-pilakuvatapaus oli surullisenkuuluisa esimerkki tästä. Muslimit jakoivat monen kristityn ja muiden uskontojen edustajien kanssa huolen meille tärkeiden rajojen ylittämisestä: toiselle pyhää pitää kunnioittaa.

Episodi esiintyi mediassa usein kysymyksenä sananvapaudesta, jota pitää kunnioittaa, mutta joka ei ole eikä voikaan olla mikään absoluuttinen vapaus. Kaikella vapaudella on myös rajansa, ilman niitä voidaan puhua anarkiasta.

Muslimien tapoja voi kritisoida, samoin vanhakantaisia islamin tulkintoja. Näihin muslimit eivät ole puuttuneet. Muslimimaita ja niiden epädemokraattisia hallitsijoita kritisoivat eniten muslimit itse. Kun islam kukoisti, kukoistivat myös tieteet ja taiteet. Ilmapiiri oli avoin, suvaitseva ja uskonnonvapaus vallitsi.

Medialla on vastuunsa kuten kaikilla niillä, jolla on valtaa. Eikö median pitäisi käsitellä eri aiheita tasapuolisesti ja päästää julkisuuteen erilaisia näkemyksiä? Viime vuosina näin ovat tehneet jotkut toimittajat, mutta paljon on vielä tehtävissä. Ei voi vain kirjoittaa tai uutisoida, vaan jutun mahdolliset seuraukset kuuluvat myös toimittajille. Etiikka on osa journalistin työtä ja erilaisten kriittisten kirjoittajien ilmaisua.

Aidosti moniarvoinen, demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta ovat Suomen muslimienkin arvoja.

Isra Lehtinen

Abdi-Hakim Ararse

tiedottaja

puheenjohtaja
Suomen islamilainen neuvosto