Helsingin Sanomat: Sipilän hallitus saa heti peilin pakolais­politiikalleen EU:lta

Helsingin Sanomat: Sipilän hallitus saa heti peilin pakolais­politiikalleen EU:lta 13.5.2015

Keskiviikkona kuullaan, mitä Jean-Claude Junckerin komissio maahanmuutosta linjaa, kun komissio antaa tiedonannon Euroopan muuttoliikestrategiasta.

Ajoitus on kiinnostava monella tapaa. Keskiviikkona kuullaan nimittäin myös, mitä keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän vetämissä hallitusneuvotteluissa on päätetty Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta.

Näillä linjauksilla on vahva linkki toisiinsa.

EU-komissio on pohtinut turvapaikanhakijoiden aiheuttaman paineen tasaamista Etelä-Euroopan mailta koko EU-alueelle niin, että Eurooppa-neuvosto voisi määräenemmistöpäätöksellä velvoittaa kaikki jäsenmaat hoitamaan osan turvapaikanhakijoiden hakuprosesseista.

Kyse on siis pakosta, ei vapaaehtoisesta taakanjaosta. Mahdollinen päätös kaikkia EU-jäsenmaita koskevasta vastuunjaosta voitaisiin tehdä jäsenmaiden enemmistön päätöksellä. Tämä määräenemmistöpäätös velvoittaisi myös niitä jäsenmaita, jotka sitä vastustavat.

Tällainen velvoittava vastuunjako koskisi hätätilanteita – kuten vaikka sitä, että Suomen tulisi lyhyen ajan sisällä valtavasti turvapaikanhakijoita Venäjältä tai sitä, että Italiaan tai Kreikkaan saapuisi kerralla tuhansia pakolaisia.

Käytännössä vastuunjako tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi ensin Italiaan Välimeren yli saapuneita turvapaikanhakijoita lennätettäisiin vaikka Suomeen, joka vastaisi sen selvittämisestä, myönnetäänkö turvapaikka vai ei.

Turvapaikan saaneet saisivat tietenkin myös oleskeluluvan Suomeen.

Suomi on vastustanut turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittelua eri jäsenmaihin, mikäli se olisi pakollista. Uusi hallitus ei linjaa muuta.

Suomen kannan taustalla on ollut se näkemys, että turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot vain lisäisivät EU-alueen vetovoimaa ja hyödyttäisivät siten ihmissalakuljetusta tekevää järjestäytynyttä rikollisuutta.

Turvapaikanhakijoiden siirtelyn sijaan Suomi kannattaa mallia, jossa muut jäsenmaat lisäävät muun muassa rahaston kautta tukea Italian ja muiden paljon maahantulijoita vastaanottavien maiden maahanmuuttoviranomaisille.

Suomi on sitoutunut julkilausumaan, joka annettiin Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä pakolaiskriisiä käsitelleessä kokouksessa 23. huhtikuuta. Siinä todetaan, että EU lisää hätäapua pakolaisten ensimmäisille vastaanottajavaltioille.

Suomi on myös hyväksynyt sen, että hätätilanteissa – jos esimerkiksi johonkin jäsenvaltioon saapuu kerralla suuri joukko turvapaikanhakijoita, EU järjestää turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja toisiin jäsenmaihin – tosin vapaaehtoiselta pohjalta.

Suurimman vastuun Välimeren siirtolaisongelmasta ovat kantaneet Italia ja muut Välimeren rantavaltiot.

Määrällisesti eniten turvapaikanhakijoita ottaa Euroopassa vastaan Saksa, ja joka kolmas Euroopasta turvapaikkaa hakeva hakee sitä Saksassa. Väkilukuun suhteutettuna eniten turvapaikanhakijoita vastaanottaa Ruotsi. Turvapaikanhakijat keskittyvät tiettyihin maihin, ja kymmenen EU-maata vastaanottaakin 90 prosenttia turvapaikanhakijoista. Suomi ei näihin maihin kuulu.

Viime vuonna Suomessa oli Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan noin 3 650 turvapaikanhakijaa. Se on 0,6 prosenttia EU-maiden turvapaikanhakijoista.

Turvapaikanhakijoiden siirtoja kannattavatkin etenkin Italia ja muut Etelä-Euroopan maat. Tärkeää vastuunjako on myös Saksalle ja Ruotsille.

Itse asiassa yksikään jäsenmaa ei kuitenkaan ainakaan vielä ole kannattanut Eurooppa-neuvostossa määräenemmistöpäätökseen perustuvaa mahdollista turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittelua. Jos komissio sitä päätyy esittämään, on viesti taakanjaon tärkeydestä toki vahva – mutta samalla on melkoisen todennäköistä, ettei komissio saa jäsenmailta ehdotukselle riittävää kannatusta.

Suomen on kuitenkin pystyttävä muodostamaan kantansa komission esityksiin hyvin nopeasti, sillä ensimmäisen kerran muuttoliikestrategiaa käsitellään jo ensi viikolla yleisten asioiden neuvostossa. Varsinaisesti maahanmuuttolinja on asialistalla kesäkuun huippukokouksessa.

Maahanmuutto on yksi Junckerin syksyllä aloittaneen komission painopistealueista. Juncker on usein toistanut haluavansa edistää uudenlaista maahanmuuton politiikkaa EU:ssa.

Komission strategia koostuu neljästä eri osa-alueesta. Ne ovat turvapaikka-asiat, laillinen maahanmuutto, luvattoman maahanmuuton eli lähinnä ihmisten salakuljettamisen torjunta sekä EU:n ulkorajojen valvonta.

Kevättalvella komissiolle tuli kiire linjauksien esittelylle, ja ensi syksyksi aiottua julkistusta aikaistettiin.

Libyan vesillä yli 800 ihmisen hengen vaatinut laivaonnettomuus alleviivasi sitä, ettei EU voi vain seurata sivusta, kuinka ruumiit kelluvat EU:n rannoilla.

Sitten viime marraskuun Välimerestä on pelastettu EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin Triton-valvontaoperaatiossa yli 30 000 Eurooppaan pyrkijää. Kaikkia ei ole saatu merestä elävinä. Viime vuoden aikana Välimerellä hukkui yli 3 000 Eurooppaan yrittänyt siirtolaista. Tänä vuonna uhreja on jo yli tuhat. Kyse on todellisesta katastrofista.

Italia pelkää, että tänä vuonna meren yli saapuu jopa 200 000 siirtolaista.

Siihen, missä maassa turvapaikkaa anotaan, on poliittisesti hyvin vaikea vaikuttaa. EU-lainsäädäntö lähtee siitä, että turvapaikkahakemus käsitellään siinä maassa, johon turvapaikanhakija on ensimmäisenä saapunut ja turvapaikkaa anonut.

Se, että esimerkiksi Ruotsissa turvapaikanhakijoita on yli 80 000, ei johdu siitä, että Ruotsi olisi tehnyt jotenkin muista maista poikkeavia maahanmuuttolinjauksia vaan siitä, että muun muassa monilla Syyriasta pakenevilla on perhettä ja verkostoja Ruotsissa.

Euroopan kärjistyneen pakolaisongelman syinä ovat yli kolme vuotta kestänyt Syyrian sota, Lähi-idän levottomuus ja Eritrean sekä Somalian kriisit.

Euroopan sijaan suurin taakka Syyrian pakolaisista koituu tietenkin Syyrian naapurimaille, etenkin Libanonille mutta myös Egyptille, Jordanialle, Irakille ja Turkille.

Ne ovat täynnä pakolaisleirejä, joiden olot täyttävät kaikki humanitäärisen kriisin edellytykset.

EU onkin päättänyt lisätä tukeaan Libanonin ja Irakin kaltaisille pakolaisten kauttakulkumaille erilaisilla tukiohjelmilla.

Myös Suomi aikoo osallistua Pohjois-Afrikan alueelliseen suojeluohjelmaan esimerkiksi rahoittamalla sitä tai lähettämällä mukaan asiantuntijoita.

EU-komissio haluaa myös vahvistaa Euroopan kiintiöpakolaisjärjestelmää.

Viime vuonna vain 14 EU-maata otti kiintiöpakolaisia. EU-maat ottavat kaikkiaan vain 5 500 kiintiöpakolaista.

Globaalissa vastuunjaossa Euroopan maiden suoraan kolmansista maista ottamien kiintiöpakolaisten määrä on todella vaatimaton. Esimerkiksi Yhdysvallat vastaanotti viime vuonna 66 000 kiintiöpakolaista.

EU:n kiintiöpakolaisjärjestelmän kehittämistä Suomi kannattaa – tai siis on kannattanut edellisen hallituksen aikana. Perusteluna on esimerkiksi se, että näin turvapaikan saaminen on mahdollista myös sairaille, vammaisille, naisille ja lapsille, joille salakuljettajien reitit Eurooppaan ovat täysin mahdottomia.

Suomi on myös perustellut kielteistä kantaansa turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiseen siirtelyyn juuri sillä, että Suomi osoittaa solidaarisuutensa ottamalla suuren osan koko EU:n kiintiöpakolaisista.

Tämä onkin totta. Suomen osuus on neljännes kaikista Euroopan kiintiöpakolaisista.

Uuden hallituksen pakolaislinja on selvillä keskiviikkona iltapäivällä. Perussuomalaiset ovat vaatineet Suomen maahanmuuttopolitiikan tiukentamista. Kaikki kolme hallituspuoluetta kannattavat kehitysyhteistyörahojen leikkaamista.

EU:n maahanmuuttopolitiikalla on aina ollut tiivis yhteys EU:n ulkopolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön. Nyt jos koskaan tämä yhteys on ilmeinen, kun Euroopan etelänaapurustossa kriisit vain kärjistyvät.

Samaan aikaan Suomi leikkaa varsin radikaalisti kehitysyhteistyövarojaan.

Leikkaukset osuisivat väistämättä myös siihen Suomen Syyriassa ja Pohjois-Afrikassa tukemaan työhön, jonka tavoitteena on estää pakolaisvirtojen pyrkiminen Eurooppaan.

Perussuomalaiset vaativat Sipilälle antamissaan vastauksissa ennen hallitusneuvottelujen alkua, että pakolaiskiintiötä pienennetään, mikäli valtiontalous on alijäämäinen. Puolue ei myöskään kannattanut EU:n mahdollisia solidaarisuusmekanismeja eli esimerkiksi sitä, että EU maksaisi tukea niille maille, jotka ottaisivat vapaaehtoisesti vastaan turvapaikanhakijoita toisista EU-maista.

Suurin osa Suomeen muuttajista on tänne työn tai opiskelun vuoksi muuttavia, siis työperäistä maahanmuuttoa. Moni tulee myös rakkauden perässä mentyään suomalaisen kanssa naimisiin.

Humanitäärisen maahanmuuton eli turvapaikan saaneiden ja kiintiöpakolaisten osuus on vain 8 prosenttia maahanmuutosta.

Suomeen tulee vain vähän turvapaikanhakijoita. Myönteisen turvapaikkapäätöksen Suomessa sai viime vuonna noin 1 350 turvapaikanhakijaa. Heidän lisäkseen Suomi täytti pakolaiskiintiönsä, mikä tarkoittaa 1 050:tä kiintiöpakolaista.

Turvapaikkahakemukset Suomi käsittelee Geneven pakolaissopimuksen ja EU:n turvapaikkajärjestelmän lainsäädännön mukaisesti. Suomessa on myös hyvin tehokas maastapoistamisjärjestelmä niille, jotka saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen. Viime vuonna poliisi poisti maasta 2 800 ihmistä, käytännössä siis kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet.

Mistä uusi hallitus kiristää pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa, jos se sitä kiristää?

Vaihtoehtoja ei ole monia.

Uusi hallitus tuskin irrottaa Suomea YK:n pakolaissopimuksista, kansainvälisestä lainsäädännöstä ja esimerkiksi Lissabonin sopimuksesta.

Turvapaikanhakijoiden määrään ei voi vaikuttaa sanomalla, ettei heitä haluta, sillä turvapaikkaa saa hakea sieltä, mistä parhaaksi katsoo ja mistä sitä kykenee hakemaan.

Jäljelle jää toki pakolaiskiintiö. Sitä voi supistaa.

Jos niin tehdään, on päätöksellä selvästikin kova poliittinen hintalappu.

Ihmisjoukkona nykyinen kiintiö – 1 050 kolmansista maista Suomeen valittua pakolaista, ei ole suuri. Se on yksi laivalastillinen väkeä.