HS: Siirtolaiskriisi pakottaa päätöksiin

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Siirtolaiskriisi pakottaa päätöksiin 12.5.2015

Samaan aikaan Suomen hallitusneuvottelujen kanssa Euroopan unionissa viimeistellään ehdotuksia vastuun jakamiseksi jäsenmaiden kesken yhä kiihtyvässä siirtolaiskriisissä. EU:n komission on määrä julkistaa keskiviikkona ehdotuksia uusista maakohtaisista turvapaikkakiintiöistä sekä muita keinoja Välimeren alueen siirtolaismäärien hallitsemiseksi. Komission ehdotukset tuskin saavat sellaisinaan jäsenmaiden yksimielistä tukea.

Komission hankkeen taustalla on kasvava poliittinen paine puuttua tehokkaammin meneillä olevaan humanitaariseen katastrofiin. Useissa jäsenmaissa vastassa on kasvava sisäpoliittinen paine rajoittaa maahanmuuttajien määrää.

Euroopasta turvapaikkaa hakevien ihmismäärien hallintaan ei ole yksinkertaisia keinoja. Silmien ummistaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehtojen joukossa. Kaikki EU-maat joutuvat varautumaan siihen, että ne saavat kantaakseen tavalla tai toisella nykyistä enemmän vastuuta, ja se tarkoittaa myös valmiutta tarjota turvapaikkoja Eurooppaan tulijoille nykyistä tasaisemmin.

Huomio kohdistuu ennen kaikkea Libyasta Italiaan pyrkiviin siirtolaisiin. Heidän kohdallaan korostuvat kriisin synkimmät puolet. Libyassa toimii järjestelmällinen ja usein julma ihmissalakuljetus. Sen seurauksena Välimereen on hukkunut 5 000 ihmistä puolentoista vuoden aikana.

Kriisiä ei ratkaista yksin Libyan edustalla eikä Italian rannikolla. Uusia reittejä ilmaantuu sitä mukaa kun vanhoja suljetaan. Välimeren länsipäässä turvapaikanhakijoita pyrkii Espanjaan ja Espanjan hallitsemille alueille Pohjois-Afrikassa. Itäpäässä tulijat yrittävät Kreikkaan meritse sen jälkeen, kun Turkin ja Kreikan maarajan valvonta tehostui.

Komission ehdotukset EU:n yhteisvastuusta siirtolaiskriisissä ovat vain askel aiemmin käynnistyneessä prosessissa, josta tulee pitkä.

Arviolta 800 ihmisen hukkuminen Italian edustalla sai koolle ensin EU:n ulko- ja sisäministerit ja sen jälkeen jäsenmaiden johtajat ylimääräiseen huippukokoukseen. Selväksi tuli lähinnä se, että tragedioista huolimatta unioni on edelleen jakautunut siirtolaispolitiikassa vähintään kahtia.

Viime vuonna EU:n tilastojen mukaan turvapaikanhakijoita oli 626 000, eli 44 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Suurimman taakan kantoivat Välimeren rantavaltiot sekä Saksa ja Ruotsi. Ruotsiin hakijoita kertyi yli 81 000, kun Suomessa vastaava luku oli 3 651.

Uudet ehdotukset ovat jäsenmaiden käsiteltävissä ensi maanantaina ulkoministerikokouksessa ja päätöksiä niistä voidaan tehdä huippukokouksessa kesäkuun loppupuolella. Jotakin varmasti päätetään, mutta todennäköisimmin odotettavissa on EU:lle tyypillisiä puoliaskeleita.

Esillä on ainakin kolme eri toimenpideryhmää. Suomelle helpoin lienee sotilasoperaatio ihmissalakuljetusta vastaan Libyan edustalla. Aiemmin ehdotetusta salakuljettajien alusten tuhoamisesta luovuttaneen, koska sille ei ole löytymässä YK:n valtuutusta. Kyseeseen ei tule laajan sotilaallisen voiman käyttö.

Erillisen hankkeen mukaan mahdollisesti 20 000 Syyrian sodan pakolaista saisi vuosittain turvapaikan ihmissalakuljetuksen hillitsemiseksi. Suomessa turvapaikan saavien määrä kasvaisi, mutta ei radikaalisti.

Sekä tärkeimmäksi että vaikeimmaksi kysymykseksi jää satojentuhansien turvapaikkahakemusten nykyistä tasaisempi jakaminen EU-maiden kesken. Siinä katsastetaan Suomen kansainvälisten velvoitteiden suhde uuteen hallitukseen todennäköisesti nousevien perussuomalaisten maahanmuuttolinjauksiin.