Yle: Tutkimus: Maahanmuuttajat tekevät rikoksia ja joutuvat rikosten uhriksi suomalaisia useammin

Yle: Tutkimus: Maahanmuuttajat tekevät rikoksia ja joutuvat rikosten uhriksi suomalaisia useammin 17.6.2014
Tiedote: Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä (pdf)
OPTL:n tutkimuksia 265: Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä (pdf)

Eri taustoista tulevien maahanmuuttajien välillä erot rikosten tekemisessä ja uhriksi joutumisessa ovat suuria. Valtaosa maahanmuuttajista ei syyllisty rikoksiin.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tiistaina julkaistu tutkimusraportti osoittaa, että osa maahanmuuttajaryhmistä joutuu rikosten uhriksi ja tekee rikoksia selvästi kantaväestöä enemmän.

Valtaosa maahanmuuttajista ei syyllisty rikoksiin. Rikoksesta epäiltyjen määrä ei yhdessäkään tutkituista väestöryhmistä ylittänyt kymmentä prosenttia ryhmän jäsenistä.

Maahanmuuttajaryhmien väliset erot rikosten tekemisessä ja uhriksi joutumisessa olivat suurempia kuin koko maahanmuuttajaväestön ja suomalaisten erot.

– Maahanmuuttajaryhmät ovat hyvin erilaisia keskenään. On tärkeää huomioida, että maahanmuuttajat eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Venla Salmi korostaa.

Nuorten miesten määrä ja huono tulotaso lisäävät rikosriskiä

Korkean rikosriskin maahanmuuttajaryhmissä eroa suomalaisiin ja muihin maahanmuuttajaryhmiin selittää nuorten miesten suuri osuus.

Kansallisuudesta riippumatta naiset syyllistyvät miehiä vähemmän rikoksiin. Niin suomalaisissa kuin maahanmuuttajissakin riski syyllistyä pahoinpitelyyn oli naisilla viidesosa miesten riskistä. Riski syyllistyä varkauteen oli naisilla puolet miesten riskistä.

Ylipäätään Suomessa pääosan rikoksista tekevät nuoret miehet, joten ne ryhmät joissa nuorten miesten osuus on korkea ovat yliedustettuina rikostilastoissa.

Merkittäviä syitä väestöryhmien välisiin eroihin rikosten määrässä ovat myös työttömyys, koulutus ja alhainen tulotaso.

Maahanmuuttajat kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin suomalaiset

Tärkeä huomio tutkimuksessa on erikoistutkija Venla Salmen mukaan se, että rikosten tekeminen ja uhriksi joutuminen ovat asioita, joita ei voida erottaa.

Sekä rikostilastoista että kyselytutkimuksesta selvisi, että maahanmuuttajat kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin suomalaiset. Maahanmuuttajan riski joutua pahoinpitelyn uhriksi on 2,5-kertainen suomalaiseen nähden.

Miehet eivät ole yliedustettuna vain rikoksen tekijöissä, vaan myös miesten riski joutua rikoksen uhriksi on naisia korkeampi.

Ainoa poikkeus ovat raiskaukset, joiden uhreista 98 prosenttia on naisia. Maahanmuuttajataustaisuus vaikuttaa myös riskiin joutua raiskauksen uhriksi. Esimerkiksi afrikkalaistaustaisen naisen riski joutua raiskauksen uhriksi on yli nelinkertainen suomalaisnaiseen nähden.

Maahanmuuttajien kohtaama väkivalta eroaa suomalaisten kohtaamasta siinä, että maahanmuuttajat ilmoittivat kyselytutkimuksessa kokeneensa väkivaltaa julkisilla paikoilla, työpaikalla ja työtehtävissä kantaväestöä useammin.

Kotouttamistoimet vähentävät rikollisuutta

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan suuret rikollisuuden tason ja rakenteen erot väestöryhmien välillä kertovat ongelmista, joiden syyt on tärkeää selvittää. Rikollisuustaso on usein merkki sopeutumisongelmista, jotka saattavat vaikeutua, mikäli niihin ei puututa.

Tutkimuksen mukaan rikosten ehkäisyssä pitäisi keskittyä aikuisten kohdalla työllisyyttä edistäviin ja elintasoa kohentaviin toimiin. Nuorten osalta perheiden tukeminen ja vapaa-ajan toimintojen ohjaaminen nuorisotyön avulla on tärkeää.

Koska maahanmuuttajiin kohdistuu enemmän rikoksia kuin suomalaisiin, uhrien tukipalveluille on tutkimuksen mukaan tarvetta. Erityisesti rikosten uhriksi joutuvien maahanmuuttajamiesten kohdalla uhrien tukipalvelujen saatavuutta tulisi kehittää.

Tilanne on identtinen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa

Tutkimus osoitti myös, että rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa aikuisväestössä ovat Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa identtiset. Huomio koskee sekä eri maahanmuuttajaryhmien keskinäisiä eroja että eroa kantaväestöön.

____________________________________________

Tiedote: Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on julkaissut tutkimusraportin Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Raportti sisältää kaksi osaa, joista toinen pohjautuu vuosina 2010–2011 poliisin tietoon tulleisiin rikoksiin ja toinen uusimpien (2012) rikollisuutta koskevien kansallisten kyselytutkimusten tuloksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajaryhmien ja kantaväestön välisiä eroja rikosten uhriksi joutumisessa, rikosten tekemisessä sekä rikollisuuden rakenteessa. Tarkastelun kohteena on väkivalta- ja omaisuusrikollisuus.

Tutkimus osoitti, että eräiden maahanmuuttajaryhmien rikollisuustaso ja rikosten uhriksi joutumisriski perinteisissä omaisuus- ja väkivaltarikoksissa on maassamme selvästi kantaväestöä korkeampi. Toisaalta maahanmuuttajaryhmien väliset erot rikosten tekemisessä ja uhriksi joutumisessa olivat suurempia kuin koko maahanmuuttajaväestön ja kantaväestön erot. Maahanmuuttajat eivät siten ole yhtenäinen ryhmä rikollisuusriskin tai rikollisuuden rakenteen suhteen. Kaikkien maahanmuuttajaryhmien osalta voidaan todeta, että valtaosa niihin kuuluvista ei syyllistynyt tarkastelujaksolla rikoksiin.

Aikuisilla maahanmuuttajilla rikosriski yhdistyi korkeaan uhriksi joutumisriskiin. Eräs syy tähän oli se, että korkean rikollisuusriskin ryhmissä huomattava osa rikollisuudesta oli ryhmien sisäistä. Tutkimus osoitti myös, että rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa aikuisväestössä ovat Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa väkivalta- ja omaisuusrikoksissa tällä hetkellä käytännössä identtiset. Tämä koskee sekä maahanmuuttajaryhmien keskinäisiä eroja että eroa kantaväestöön.

Keskeisten väestörakenteeseen liittyvien ja sosiaalisten taustatekijöiden huomiointi vähensi, muttei poistanut, kantaväestön ja korkean rikollisuusriskin maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja rikollisuustasossa ja uhriksi joutumisen riskissä. Aikuisväestössä korkean riskin maahanmuuttaja ryhmissä eroa kantaväestöön selittivät nuorten miesten suuri osuus ja alhainen tulo taso. Näiden tekijöiden huomioiminen ei kuitenkaan selittänyt maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja. Nuorten keskuudessa vapaa-ajan rutiinitoiminnot, vanhempien harjoittama sosiaalinen kontrolli sekä perheen sosioekonominen tilanne olivat yhteydessä maahanmuuttajanuorten korkeampaan rikoskäyttäytymisen ja uhriksi joutumisen riskiin.

Suuret rikollisuuden tason ja rakenteen erot väestöryhmien välillä kertovat ongelmista, joiden syyt on tärkeää selvittää. Rikollisuustaso on usein merkki muista sosiaalisen sopeutumisen ongelmista jotka saattavat vaikeutua, jollei niihin puututa. Tutkimuksessa huomio kohdentuukin sellaisiin sosiaalipoliittisiin toimiin, jotka tukevat maahanmuuttajien kotoutumista.

Tutkimuksessa käytetty rekisteriaineisto koostui 105 057 erillisestä rikostapauksesta, joissa oli epäiltyinä 64 529 henkilöä (vuodet 2010–2011). Koska viranomaisten tietoon ja sitä kautta tilastoihin tulee vain osa rikoksista, tutkimuksessa käytettiin myös kyselyaineistoja, vuoden 2012 Nuorisorikollisuuskyselyä (N=8 914) ja Kansallista rikosuhritutkimusta (N=7 746).