Oulu-lehti: Esterin ikävä

Oulu-lehti: Esterin ikävä 25.6.2014

Afrikkalainen Ester saapui Ouluun turvapaikanhakijana joulukuussa 2010 Etelä-Euroopasta. Hänellä oli mukanaan 5-vuotias lapsensa ja hän oli raskaana.

Nyt hänen molemmat lapsensa on otettu huostaan.

Ester ei vieläkään ymmärrä tapahtunutta. Hän ei käsitä, miksei saa olla lastensa kanssa. Hänelle ei ole kerrottu, mitä hän teki väärin tai mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin.

Ester ei tiedä, saako hän lapsiaan takaisin koskaan.

Esterin 5-vuotias otettiin huostaan jo Heikinharjun vastaanottokeskuksessa elokuussa 2011. Lapsi oli valitellut kipua, ja hänet vietiin lääkäriin. Ester afrikkalaiseen tapaan liioitteli ja sanoi lapsen olleen kipeä jo viikkoja. Tällä tavoin hän halusi saada lapselleen apua mahdollisimman pian.

Se oli virhe. Se leimasi Esterin huonoksi äidiksi. Esterin esikoinen oli ollut ennen Suomeen tuloa isoäitinsä luona Afrikassa, jossa vammakin oli syntynyt. Ester tulkittiin äidiksi, joka oli hylännyt lapsensa.

– Afrikkalainen ja kansainvälinen perhekäsitys on paljon laajempi kuin meillä Suomessa. Afrikassa lapsi on myös isovanhempiensa kanssa perheen keskellä, Esterin suomalainen ystävä kertoo.

Poliisi otti viisivuotiaan huostaan. Kun sosiaalityöntekijät kertoivat asiasta Esterille, tämä sai voimakkaan tunteenpurkauksen, jota sosiaalityöntekijät ilmeisesti säikähtivät. Myös Esterin viisikuinen lapsi otettiin saman tien huostaan.

– En olisi ilmeisesti saanut reagoida afrikkalaiseen tapaan, Ester sanoo.

Hänen suomalaiset ystävät muistuttavat videosta, jossa Nigerian presidentin vaimo itkee ja reagoi erittäin voimakkaasti uutiseen Boko Haramin sieppaamista nigerialaistytöistä.

– Jos afrikkalaisen maan äidille on normaalia reagoida noin ventovieraiden tyttöjen sieppaukseen, niin eikö ole aivan normaalia, että Ester reagoi samoin rakastamansa lapsen viemiseen, ystävät kysyvät.

Nyt Ester yrittää käyttäytyä hillitysti ja reagoida maltillisesti, ettei häntä tulkita väärin.

Ester esittelee videota, jossa hän rintapumpulla pumppaa lapselleen maitoa. Hän itki ja pumppasi maitoa kuukauden ajan. Joka päivä viranomaiset hakivat häneltä maidon ja veivät lapselle. Ester ei saanut lastaan tavata.

Aluksi Esterille luvattiin, että hän saisi vierailla viisivuotiaansa luona lastenkodissa, mutta huostaanoton aiheuttaman tunteenpurkauksen jälkeen vierailut peruttiin. Hän ei tavannut esikoistaan neljään kuukauteen.

Vauvan kanssa Ester sai tavata valvotusti pari-kolme kertaa viikossa.

Kun tapaaminen myös esikoisen kanssa viimein järjestyi, lapsi oli jo ehtinyt unohtaa englannin. Äidillä ja lapsella ei ollut yhteistä kieltä.

– Pyysin, että sosiaalityöntekijät järjestäisivät lapsilleni englannin opetusta, jotta voisimme keskustella yhdessä, sillä afrikkalaista äidinkieltämme emme saa käyttää lainkaan. Vastaus oli, että nuorimmalle riittää englanninkielisten videoiden katselu, ja vanhempi saa englanninopetusta sitten koulussa. Ester kertoo.

Esterin koti on viihtyisä ja siisti. Hän on suomalaisystäviensä mukaan erittäin tarmokas. Ester opiskelee aktiivisesti suomea, suoritti suomalaisen autokoulun, on ryhtynyt kosmetiikan suoramyyjäksi, etsii aktiivisesti töitä ja toimii vapaaehtoistyössä seurakunnassa.

– God bless, Ester toivottaa tuon tuostakin myös sähköpostiviesteissään.

– Ester on aktiivisin ja eteenpäin menevin ihminen, jonka tunnen – vielä kun ottaa hänen tilanteensa huomioon, ystävä kertoo.

Nykyään Ester saa tavata molempia lapsia kerran kuussa valvotusti kolme tuntia kerrallaan. Nuorimmaistaan hän sai aluksi tavata useammin, mutta tapaamisia harvennettiin, koska sijaisäidin mukaan lapsi reagoi niihin jälkeenpäin erittäin voimakkaasti.

– Onko se ihme, Ester kysyy.

– Varmasti jokainen lapsi niin tekisi.

Esterin ystävien mielestä on sydäntä särkevää katsoa, miten lapset halailevat ja suukottelevat äitiään, mutta yhteistä tapaa muuhun kommunikaatioon ei ole.

– Oulun poliisi on ilmoittanut, ettei minua epäillä mistään rikoksesta lasteni suhteen. En käytä alkoholia enkä päihteitä, en kärsi mielenterveysongelmista. Silti minulle ei kerrota, mitä minun olisi tehtävä saadakseni lapseni takaisin. Olen kysynyt sitä monta kertaa, mutta vastausta en saa.

Ester suree myös sitä, että hänen lapsiltaan on viety juuret ja kulttuuri. He asuvat supisuomalaisessa ympäristössä, eikä Esterin pyytämää tapaamista tutun afrikkalaistaustaisen opettajan kanssa ole järjestetty.

Kahden vuoden ajan Ester on ponnistellut perheen jälleenyhdistämisen puolesta, yrittänyt käyttäytyä hillitysti ja olla yhteistyökykyinen. Tiiviimpiin tapaamisiin ei suostuttu, ja nyt Ester odottaa hallinto-oikeuden kuulemista asiassa.

Myös huostaanottoasiassa odotetaan kuulemista, sillä päätös tuli vihdoin huhtikuussa yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen.

– Mutta koko ajan lapset kasvavat ja vieraantuvat äidistään, Ester suree.

Sekä Ester että hänen suomalaisystävänsä pitävät huostaanottojen suurimpana syynä kulttuurieroja. Esterin temperamenttia, taustaa ja historiaa ei osattu tulkita oikein.

– Osasyynsä on varmasti siinäkin, että Ester on ihmiskaupan uhri. Raportteja lukiessani en tunnista lainkaan sitä Esteriä, jonka minä olen oppinut tuntemaan, ystävä sanoo.

– Minut myös ymmärrettiin väärin. Luulin joutuvani lähtemään takaisin Etelä-Eurooppaan, kun lapset otettiin huostaan. Raporteissa sanomiseni tulkittiin niin, että uhkasin siepaa lapset ja paeta, Ester kertoo.

Ester on sitä mieltä, ettei tällaista olisi koskaan voinut tapahtua vaikkapa Etelä-Euroopassa.

– Tämä tilanne murtaa minut! Täällä minulla ja lapsillani olisi valoisa tulevaisuus, mutta ilman heitä se ei ole mahdollista.

Lokakuun liike on tehnyt oululaisen Esterin tilanteesta myös videon, joka on nähtävillä osoitteessa
http://www.lokakuunliike.com/kadonneet-lapset-ndash-maahanmuuttajaperheen-huostaanottotarina.html