Uusi Suomi: Pakolaisjärjestö tyrmää Päivi Räsäsen blogin: ”Ei pidä paikkansa”

Uusi Suomi: Pakolaisjärjestö tyrmää Päivi Räsäsen blogin: ”Ei pidä paikkansa” 16.6.2014
Suomen Pakolaisavun tiedote: Räsäsen blogi vilisee virheitä
Sisäministeriön blogi: Päivi Räsänen: Ulkomaalaislain epäkohta on suomalainen erikoisuus
Jussi Förbom: Räsäsen lakiesitys on pysäytettävä (blogi)

Sisäministeri Päivi Räsänen: Vapaaehtoinen paluu on hyvä vaihtoehto kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneelle 24.6.2014

Pakolaisjärjestö Pakolaisavun viestintäpäällikön Kaisa Väkiparran mukaan sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) blogi ulkomaalaisten käännyttämisestä Suomesta sisältää virheellistä tietoa.

Räsänen kertoi blogissaan, että vapaaehtoisen paluun lakihanke sisällytetään minihallitusneuvotteluihin. Sisäministeriön valmistelemassa lakihankkeessa kansainvälistä suojelua hakeneelle voitaisiin paluuta varten maksaa avustus, matkakulut ja kohtuulliset muuttokulut.

–Viime vuonna korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, että voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan henkilöille, joita ei ole onnistuttu poistamaan maasta, on annettava tilapäinen oleskelulupa, Räsänen kirjoitti.

–Tämä ei pidä paikkansa. Korkein hallinto-oikeus joutui tekemään tämän linjauksen, koska Maahanmuuttovirasto ei noudattanut voimassa olevaa lakia. Ihmisille, jotka eivät voineet kotimaahansa palata, ei myönnetty tilapäistä oleskelulupaa, vaikka lain mukaan niin kuului tehdä, Väkiparta kertoo.

Räsäsen mukaan on merkkejä siitä, että nykyisen lain ”porsaanreiästä” on muodostumassa ”ei-toivottu vetotekijä”. Hänen mukaansa KHO:n päätöksen jälkeen tilapäisten oleskelulupien määrä on kymmenkertaistunut.

Räsäsen mukaan henkilöt, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen eivätkä lähde omaehtoisesti, poistetaan maasta. Ongelmana on neljästä viiteen maata, jotka eivät suostu ottamaan vastaan henkilöitä, jotka eivät itse tee yhteistyötä palaamisekseen.

–Väitetylle porsaanreiälle ja vetovoimatekijälle ei ole faktapohjaa. Sisäministeriössä uskotaan, että irakilaiset turvapaikanhakijat käyttävät lakia hyväkseen ja ovat siksi Suomen suurin turvapaikanhakijaryhmä. Todellisuudessa 86 prosenttia irakilaisista on saanut Suomesta kansainvälistä suojelua. Kyse on pakolaisista, jotka tarvitsevat turvaa, Väkiparta kommentoi.

Pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöt vastustavat lakihanketta, koska se loisi paperittomuutta, Väkiparta kertoo.

–Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt pakotetaan valitsemaan ”vapaaehtoisen paluun” ja maan alle menemisen väliltä, Väkiparta kertoo.

__________________________________

Suomen Pakolaisavun tiedote: Räsäsen blogi vilisee virheitä

Sisäministeri Päivi Räsänen esittää blogissaan, että vapaaehtoisen paluun lakihanke sisällytetään minihallitusneuvotteluihin. Sisäministeriön lakihanke on toistaiseksi jäissä, sillä hallituksen sisällä ei ole löydetty yhteisymmärrystä.

”Viime vuonna korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, että voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan henkilöille, joita ei ole onnistuttu poistamaan maasta, on annettava tilapäinen oleskelulupa”, kirjoittaa Räsänen blogissaan.

”Tämä ei pidä paikkansa. Korkein hallinto-oikeus joutui tekemään tämän linjauksen, koska Maahanmuuttovirasto ei noudattanut voimassa olevaa lakia. Ihmisille, jotka eivät voineet kotimaahansa palata, ei myönnetty tilapäistä oleskelulupaa, vaikka lain mukaan niin kuului tehdä”, sanoo Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta.

Räsänen kertoo myös, että nykyisen lain ”porsaanreikä” on muodostumassa vetotekijäksi. Hänen mukaansa KHO:n päätöksen jälkeen tilapäisten oleskelulupien määrä on kymmenkertaistunut. Tämä johtuu vain siitä, että Maahanmuuttovirasto joutui korjaamaan aikaisempia, väärin tekemiään päätöksiä. Suomen turvapaikanhakijamäärät ovat pysyneet vakaina viime vuodet, noin 3000 henkilössä vuosittain.

”Väitetylle porsaanreiälle ja vetovoimatekijälle ei ole faktapohjaa. Sisäministeriössä uskotaan, että irakilaiset turvapaikanhakijat käyttävät lakia hyväkseen ja ovat siksi Suomen suurin turvapaikanhakijaryhmä. Todellisuudessa 86 prosenttia irakilaisista turvapaikanhakijoista sai viime vuonna Suomesta kansainvälistä suojelua. Kyse on pakolaisista, jotka tarvitsevat turvaa”, kertoo Väkiparta.

Räsänen viittaa blogissaan myös rikoksiin syyllistyneisiin ja yleistä järjestystä vaarantaviin henkilöihin. ”Näillä ihmisillä ei ole mitään tekemistä lakihankkeen kanssa. Lakihanke koskee ihmisiä, jotka ovat käyttäneet ihmisoikeutta hakea turvaa toisesta maasta, mutteivat ole kansainvälistä suojelua saaneet. He eivät voi palata kotimaahansa, koska kotimaa ei suostu ottamaan heitä vastaan”, Väkiparta jatkaa.

Pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöt vastustavat lakihanketta, koska se loisi paperittomuutta. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt pakotetaan valitsemaan ”vapaaehtoisen paluun” ja maan alle menemisen väliltä. Kuten ministerikin kirjoittaa, perusoikeus mm. terveydenhuoltoon säilyy ilman papereitakin, mutta kustannukset siirtyvät vastaanottopalveluista kunnille. Vapaaehtoisen paluun tulee todella olla vapaaehtoista.

Sisäministerin blogi löytyy täältä.

___________________________________

Sisäministeriön blogi: Päivi Räsänen: Ulkomaalaislain epäkohta on suomalainen erikoisuus

ansainvälistä suojelua hakeneelle, kielteisen päätöksen saaneelle on voitu vuodesta 2010 saakka tarjota vapaaehtoisen paluun tukea Maahanmuuttoviraston ja Euroopan paluurahaston rahoittamilla hankkeilla. Nyt järjestelmä on tarkoitus vakiinnuttaa. Sisäministeriön valmistelemassa lakihankkeessa kansainvälistä suojelua hakeneelle voitaisiin paluuta varten maksaa avustus, matkakulut ja kohtuulliset muuttokulut.

Lakihankkeen läpiviemiseen velvoittaa myös hallitusohjelmakirjaus: "Kielteisistä turvapaikkapäätöksistä johtuvat käännytykset pannaan toimeen nykyistä nopeammin."

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, että voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan henkilöille, joita ei ole onnistuttu poistamaan maasta, on annettava tilapäinen oleskelulupa. Tilapäisestä oleskeluluvasta seuraa parin vuoden päästä käytännössä jatkuva oleskelulupa, joka johtaa pysyvään oleskeluun.

Maasta poistamispäätöksen saanut henkilö, jolla ei ole lakiin tai kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvaa perustetta jäädä Suomeen, voi käytännössä itse tehdä päätöksen maahan jäämisestään, mikäli hän tulee tietystä maasta ja vastustaa paluutaan kotimaahansa, esimerkiksi kieltäytymällä ottamasta vastaan matkustusasiakirjoja tai pyytämästä niitä oman maansa edustustosta. Tämän seurauksena hän on myös oikeutettu vastaanottokeskuspalveluihin. Kyse on siis henkilöstä, jonka kohdalla on todettu, että turvapaikan tarvetta ei ole, hänen paluunsa kotimaahan olisi turvallista ja paluu olisi järjestettävissä.

On merkkejä siitä, että ulkomaalaislain porsaanreiästä on muodostumassa ei-toivottu vetotekijä maahamme. Päätöksen jälkeen myönnettyjen tilapäisten oleskelulupien määrä on kymmenkertaistunut. Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa on tällainen järjestelmä. Vapaan liikkuvuuden Schengen alueella Suomella on myös erityinen vastuu siitä, että pystymme poistamaan maastamme esimerkiksi vakaviin rikoksiin syyllistyneen, yleistä järjestystä vaarantavan henkilön.

Pääsääntöisesti henkilöt, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen eivätkä lähde omaehtoisesti maasta, poistetaan maasta. Ongelmana on 4-5 maata, jotka eivät suostu ottamaan vastaan henkilöitä, jotka eivät itse tee yhteistyötä palaamisekseen. Ongelmallisten maiden kanssa on pyritty neuvottelemaan yhteistyöstä palautusten toteuttamiseksi.

Tilanne on ongelmallinen myös kansainvälistä suojelua hakevien, eri maista tulevien henkilöiden keskinäisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun jostain maasta tuleva samassa asemassa oleva saa jäädä ja toisesta ei. Viranomaisen suorittama perusteellinen turvapaikkatutkinta on turhaa, mikäli henkilö voi lopulta itse päättää, jääkö hän maahan ja vastaanottopalvelujen piiriin.

Vapaaehtoisen paluun lakihankkeeseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos henkilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus palata kotimaahansa. Myös oikeus vastaanottokeskuspalveluihin lakkaisi. Tilapäinen oleskelulupa myönnettäisiin kuitenkin edelleen, mikäli paluu ei olisi itsestä riippumattomista syistä mahdollista. Henkilöltä edellytettäisiin myötävaikuttamista palauttamiseensa.

Lakihanke on herättänyt myös vastustusta, koska on epäilty, että vastaanottokeskuspalvelujen ulkopuolelle jättäminen ja maassaolo ilman virallista statusta loukkaisivat näiden ihmisten perusoikeuksia. On myös pelätty, että laittomasti maassa oleskelevien määrä merkittävästi kasvaisi.

Asiantuntijoiden mukaan tämä pelko on perusteeton, koska samanlainen järjestelmä muiden Euroopan maiden kanssa pikemminkin vähentäisi houkutusta laittomaan oleskeluun maassamme. Perustuslakimme mukaan maassa laittomastikin oleskelevilla on oikeus kiireelliseen terveydenhuoltoon, perusopetukseen ja hätätoimeentulotukeen. Perusoikeudet kuuluvat kaikille. Oikeus vastaanottokeskusten palveluihin ei ole perusoikeus, vaan vastaanottopalvelut on tarkoitettu rajatusti kansainvälistä suojelua hakeville.

Vapaaehtoisen paluun hankkeen ja ulkomaalaislain porsaanreiän korjaamisen viivästyminen aiheuttaisi useiden miljoonien eurojen vuosittaiset lisäkustannukset siitä aiheutuvien vastaanottomenojen vuoksi. Esitän, että lakihanke sisällytetään hallituksen toimintasuunnitelmaan minihallitusneuvotteluissa.


_________________________________________________

Sisäministeri Päivi Räsänen: Vapaaehtoinen paluu on hyvä vaihtoehto kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneelle 24.6.2014

Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta viittaa 16.6. julkaisemassaan kirjoituksessa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun ja toteaa, että Maahanmuuttovirasto ei ole noudattanut voimassa olevaa lakia. Näin ei voi sanoa, vaan Maahanmuuttovirasto on tulkinnut ulkomaalaislain 51 §:n säännöstä muuttuneessa toimintaympäristössä paluudirektiivin täytäntöönpanon jälkeen.

KHO päätyi ratkaisussaan tulkitsemaan ulkomaalaislain säännöstä tiukasti lain sanamuodon mukaan. Säännöksen alkuperäinen tarkoitus on ollut antaa oleskelulupa silloin, kun on olemassa tilapäinen este palautukselle. Ulkomaalaislain 51 §:ää säädettäessä vuonna 2004 vapaaehtoinen paluu ei ollut todellinen vaihtoehto, kuten nykyään. Tänä päivänä paluuta harkitseva henkilö saa avustusta ja hänen matkansa kotimaahan järjestetään.

Kun vapaaehtoinen paluu on mahdollinen, estettä palautukselle ei ole olemassa. Sen vuoksi ministeriö on ryhtynyt toimiin säännöksen muuttamiseksi sen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseksi. Tämä on aivan normaali tapa uudistaa lainsäädäntöä.

KHO:n päätöksen jälkeen tilapäisten oleskelulupien määrä on olennaisesti kasvanut ja arvioiden mukaan luvut tulevat pysymään selvästi aiempia korkeampina, jos säännöstä ei muuteta. Säännös nykymuodossaan voi muodostua vetotekijäksi – kuinka isoksi, sitä ei tiedetä.

Suomen Pakolaisapu on aivan oikeassa siinä, että valtaosa irakilaisista saa oleskeluoikeuden Suomeen. Vuonna 2013 Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan 60 % kaikista irakilaisista hakijoista sai myönteisen päätöksen (mukaan lukien toiseen jäsenvaltioon palautetut). Tämä osoittaa, että järjestelmä toimii. Kaikilla ei kuitenkaan ole perusteita oleskeluluvan saamiseksi. Kielteisen päätöksen jälkeen kielteisen päätöksen saaneiden irakilaisten tulisi poistua maasta. Nykyisin heille on kuitenkin myönnettävä oleskelulupa vain sen vuoksi, että he eivät itse halua lähteä. Koska kyse ei saisi olla itsearvioinnista, vaan viranomaisten ja tuomioistuinten päätöksistä, lakia tulisi muuttaa.

Irakilaiset ovat Suomessa suurin yksittäinen turvapaikanhakijaryhmä. Tämän vuoden kesäkuun puoliväliin mennessä irakilaisia on tullut 327. Tämä on neljäsosa kaikista hakijoista. Mistään muusta maasta ei Suomeen ole tullut yli 100 hakijaa.

Pakolaisapu toteaa, että rikoksiin syyllistyneillä ei olisi mitään tekemistä lakihankkeen kanssa. Tämä ei pidä paikkaansa, koska tilapäinen oleskelulupa koskee kaikkia hakijoita. Se on myönnettävä myös rikollisille, joita ei voida palauttaa kotimaahansa. Tällaisia yksittäisiä tapauksia on ollut.

Pakolaisapu lausuu, että tilapäisen luvan tarpeessa olevat eivät voisi palata kotimaahansa, koska kotimaa ei suostu ottamaan heitä vastaan. Viranomaisten tekemän palautuksen esteenä voi olla erilaisia syitä, joista Pakolaisavun mainitsema on vain yksi. On olemassa maita, jotka ottavat kansalaisensa takaisin vain jos nämä haluavat vapaaehtoisesti palata. Sellaisessa tapauksessa paluu estyy vain henkilöstä itsestään johtuvasta syystä.

Vapaaehtoinen paluu on vapaaehtoista, koska avustuksen saaminen edellyttää hakemusta ja suunnitelmaa avustuksen käytöstä. Ketään ei voida tähän pakottaa. Onko käsite sitten vapaaehtoinen paluu tai esimerkiksi omaehtoinen paluu, ei muuta itse asiaa mitenkään. Jos henkilö ei halua osallistua avustetun vapaaehtoisen paluun ohjelmaan, se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus jäädä maahan. Maahan jäämiseen ei ole laillista perustetta ja henkilö maahan jäädessään syyllistyy ulkomaalaisrikkomukseen, josta on säädetty rangaistukseksi sakkoa.

Esityksellä ei aiheuteta paperittomuuden ongelmaa, eikä kunnille synny merkittäviä kustannuksia. Kunnille syntyy huomattavasti isompia kustannuksia, jos kuntaan muuttaa tilapäisen oleskeluluvan saaneita, joista kunta ei ole oikeutettu saamaan valtiolta mitään korvauksia. Yhteiskunnalle sen sijaan syntyy kokonaisuudessaan paljon merkittävämpiä kustannuksia, jos vastaanottopalveluja tarjotaan sellaisille, joiden kansainvälisen suojelun asia on loppuun käsitelty ja jotka voisivat palata turvallisesti kotimaahansa. Viisaampaa olisi kohdentaa taloudelliset resurssit todellisessa avun tarpeessa oleville, esimerkiksi lisäämällä kiintiöpakolaisten määrää.

Vapaaehtoisen paluun tilanteessa ei ole kyse pakolaisista, jotka tarvitsevat turvaa. Kyse on ihmisistä, joiden tulisi poistua maasta. He ovat saaneet kielteisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta ja yleensä myös kielteisen päätöksen valitukseensa hallinto-oikeudelta. Kyseessä on henkilö, joka voi turvallisesti palata kotimaahansa. Lisäksi on olemassa keino, miten hän voi palata ja hänelle maksetaan avustusta kotiin paluun helpottamiseksi.