Kouvolan Sanomat: ”Mummopykälää” ei pidä väljentää 25.6.2010
Maahanmuutto on kysymyksenä sellainen, josta on helppo napsia poliittisia irtopisteitä. Näin on tuntunut käyvän erityisesti mummokeskustelussa, joka on saanut poliitikot hämmästelemään, kuinka epäinhimillinen järjestelmä maassamme vallitseekaan.
Myös kansa on marssinut kaduilla kahden mummon puolesta, mutta kysymys ei ole vain kahdesta mummosta. Kysymys on ulkomaalaislain mahdollisesta väljentämisestä, jonka seurauksena Suomeen muuttaisi Maahanmuuttoviraston arvion mukaan pelkästään Venäjältä satoja vanhuksia vuosittain.
Lain kohta, jota ”mummopykäläksikin” nykyään kutsutaan, määrittelee tällä hetkellä oleskeluluvan myöntämiskriteerin seuraavasti: ”täysi riippuvuus Suomessa asuvaan sukulaiseen”. Nyt keskustelussa on, pitäisikö kirjaus muuttaa muotoon ”huomattava riippuvuus Suomessa asuvaan sukulaiseen”. Minun mielestäni ei pitäisi. Kantaani on kolme perustelua.
Ensinnäkin lakien säätämisessä tulee pitää kiinni tietyistä periaatteista. Yksi näistä on, että lakeja ei tulisi tehdä tyhjän päälle. Jos lakiin tehtäisiin kyseinen väljennys, pitäisi jo tällä hetkellä olla tiedossa, miten näille vanhuksille taataan terveys-, sairaala- ja hoivapalvelut. Tarvetta palveluille tulee jossain vaiheessa, vaikka vanhus ensin muuttaisikin Suomessa asuvan perheenjäsenen luokse.
Toiseksi emme voi tehdä lainsäädäntöä, jossa jo lähtökohtaisesti murennettaisiin yhdenvertaisuuden periaatetta. Näin kävisi, jos velvoittaisimme maahanmuuttotaustaisia perheitä pitämään itse huolta tänne muuttavista vanhuksistaan. Jos lakia päätetään väljentää, pitää näillä mummoilla olla oikeus samoihin palveluihin kuin omilla mummoillamme.
Lain väljentäminen lisäisi sosiaali- ja terveydenhuollon menoja takuuvarmasti, sillä Maahanmuuttoviraston arvio esimerkiksi Venäjän tilanteesta on täysin oikea. Rajan pinnassa asuvana kansanedustajana olen seurannut läheltä palvelutalojen perustamista rajan toiselle puolelle, ja selvää on, että tilanne siellä on todella heikko. Etelä-Karjalassakin asuu varmasti satoja perheitä, jotka mieluusti ottaisivat mummonsa tänne hoitoon, jos lakimme sen mahdollistaisi.
Kolmanneksi ei pidä sulkea silmiä siltä, millaisella tolalla oma vanhustenhuoltomme on. Millä ihmeellä takaamme ulkomaalaistaustaisille vanhuksille hoito- ja hoivapalvelut, kun niistä jo nyt omien mummojen kohdalla on huutava pula? Koko elämänsä Suomessa asuneet, tähän maahan vaurauden kovalla työllä luoneet vanhukset joutuvat monissa kunnissa odottamaan esimerkiksi palvelutalopaikkaa useita vuosia ja valitettavasti kauhuesimerkkien lista vanhustenhoidon tilasta ei ole aivan lyhyt. Kyse ei ole suomalaisten ja ulkomaalaisten mummojen vastakkainasettelusta tai nurkkakuntaisuudesta, vaan siitä, että meidän on ensin taattava jo täällä asuville vanhuksille inhimillinen kohtelu ja hoito.
Sinikka Hurskainen
Kansanedustaja (sd.)
Imatra