Kirkko & Kaupunki: Romanien auttamiseen etsitään sopivia keinoja

Kirkko & Kaupunki: Romanien auttamiseen etsitään sopivia keinoja 21.6.2010

Parinsadan Suomeen tulleen romanin auttamisesta on tullut arka kysymys. Inhimillisin perustein apua tarvitaan, mutta sen pelätään kasvattavan itse ongelmaa.

Helsinkiläinen kansanedustaja Juha Hakola (kok) jätti 26.5. lakialoitteen järjestyslain muuttamisesta niin, että kerjääminen tulisi sakolla rangaistavaksi. 52 edustajan allekirjoittaman aloitteen käsittely alkaa ensi syksynä.

Aloitteen mukaan kerjäämisen kriminalisointi parantaisi kaupunkiviihtyvyyttä ja turvallisuutta, koska kerjäläisiä ei enää houkuttaisi hakeutua Suomeen.



Tämän kesän aikana Helsingin kaduilla kerjääviä ja alkeellisissa oloissa leiriytyviä romaneja järjestyslain muutokset eivät ehdi koskea. Miten heitä tulisi auttaa?

Hakolan mielestä paras apu on, ettei ketään rohkaista jatkamaan kerjäämistä.

– Rahaa ei tule antaa. Jos joku haluaa antaa, auttakoon Romaniassa ja Bulgariassa toimivien järjestöjen kautta – mikäli uskoo sillä jotain vaikutusta olevan, Hakola sanoo.

– Perustuslaki tietysti takaa, että jokaista hengenvaaraan joutunutta ihmistä pitää auttaa. Mutta mitään tiloja ja palveluja kerjäläisille ei tule Helsinkiin perustaa.



Romanien avuntarve on kuitenkin jo saanut liikkeelle sekä epävirallista että virallista tukea.

Vapaa liikkuvuus -verkosto välittää Suomeen tulleille romaneille epävirallista tukea ja apua Kyläsaaressa sijaitsevan Sosiaalikeskus Sataman kautta. Sosiaalikeskus Sataman leirissä on noin 80 romania.

Verkosto on vastikään myös rekisteröinyt Oikeutta ilman rajoja -yhdistyksen, jonka kautta Helsingissä oleilevien romanien auttamiseen voidaan kohdistaa virallisia lahjoituksia.

Sosiaalikeskus Sataman kokoamat romanit eivät halunneet keskustella toimittajan kanssa. He ovat uupuneet poliisin ja median jatkuvaan kuvaamiseen ja kyselyihin.

– He sanovat, etteivät ymmärrä, montako kertaa on kerrottava sama: He ovat köyhiä ja tarvitsevat toimeentuloa kuten kaikki muutkin. Romaniassa on rasismia, ei työtä eikä asuntoja, Vapaa liikkuvuus -verkostoa edustava Katja Tuominen kertoo.

Tuominen sanoo, että kaikki apu, jonka romanit saavat, tulee todelliseen tarpeeseen, myös kolikot.

– Kaikkein parhaiten tänne tulleita romaneja autettaisiin takaamalla pysyvän oleskelun mahdollisuudet ja peruspalvelut: asunto, lasten koulu, pääsy terveydenhuollon ja työmarkkinoiden piiriin. Nämä romanit ovat tulleet tänne etsimään mahdollisuutta elättää itsensä. Kerjääminen on vain sivuilmiö.

– Kaikki näihin ihmisiin kohdistetut viralliset toimenpiteet on kuitenkin keskitetty kannustamaan heitä pois. Toimenpiteitä, joilla tuettaisiin ja autettaisiin tässä ja nyt, ei ole.



Helsingin sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä myöntää, että kaupungin toimimattomuus tässä asiassa on valittu taktiikka. Sillä nostetaan romanikerjäläisten maahantulon kynnystä.

– Näin siksi, että kerjäläisongelma ei ole ratkaistavissa Helsingin ja Suomen voimin. Se pitää ratkoa yhdessä Euroopan tasolla, Räihä sanoo.

Kaupungin viranomaisten näkökulmasta kerjääminen itsessään ei ole suurin ongelma, vaan siihen liittyvät mahdolliset lieveilmiöt, kuten pikkurikollisuus. Myös luvattomaan leiriytymiseen halutaan puuttua.

Räihä toteaa toisaalta, että jokaiselle, myös turististatuksella täällä oleville, tulee taata viimesijainen toimeentulo. Toimeentulotuki on kuitenkin haettava etuus, ja kahden vuoden aikana vain yksi tänne tullut romani on hakenut sitä. Muutamat turvapaikkaa hakeneet ovat päässeet sitä kautta tukijärjestelmän piiriin.

– Kaikkiaan auttaminen on vaikea kysymys. Pitäisikö järjestää asuntoja? Aiheuttaisiko se tulijoiden lisääntymistä?



Kaupungin virallisesti järjestämä matalan profiilin hätäapu toteutetaan tällä hetkellä Helsingin Diakonissalaitoksen Rom po drom -hankkeen kautta. Kaksi kenttätyöntekijää kiertää tapaamassa romaneja.

– Apua annetaan lähes päivittäin. Annetaan neuvontaa, saatetaan sairastuneita lääkäriin, järjestetään synnytyksiä, hoidetaan kuolemantapauksia ja niin edelleen, kertoo diakoniajohtaja Jarmo Kökkö.

Diakonissalaitos suunnittelee jatkavansa toimintaa ja on käynnistänyt neuvottelut yhteistyöstä Helsingin seurakuntayhtymän, kirkkohallituksen ja Helsingin kaupungin kanssa mahdollisesta matalan kynnyksen auttamispisteen perustamisesta. Yhteinen kirkkoneuvosto käsittelee hanketta elokuussa.

Jarmo Kökkö toteaa, että palvelujen mitoittaminen on hankalaa: Romaneja pitää auttaa, mutta sellaisia palvelulupauksia ei voida antaa, joita ei kyetä pitämään. Apu ei myöskään saisi ylläpitää ihmisarvon polkemista – esimerkiksi kerjäämään pakottamista.

– Kristilliset arvot joka tapauksessa velvoittavat kunnioittamaan jokaisen ihmisarvoa. Köyhyys on tämän ongelman ydin, eikä tänne tulleita köyhiä ihmisiä voida jättää kadulle.



Useat kansalaisyhteiskunnan toimijat toivovat romanikerjäläisten asian käsittelyyn lisää inhimillisyyttä.

Valtakunnalliset romanijärjestöt jättivät maanantaina jyrkän kannanottonsa kerjäämisen kriminalisoivaan lakialoitteeseen: sitä moititaan syrjiväksi. Myös kirkkohallitus valmistelee kannanottoa asiaan.

Euroopan romanien ihmisoikeuksien puolesta parhaillaan kampanjoivan Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoo, että Suomenkin kerjäläiskeskustelussa kohtaavat ikävällä tavalla hyvinvointivaltion kaventaminen ja muukalaisvihamielisyys.

– Romaniväestön köyhyyden ja syrjinnän ongelmat pitää ratkaista Euroopan tasolla, mutta Suomessakin tulee miettiä, miten nykyisestä poissulkevasta asenteesta päästäisiin eteenpäin, Johansson sanoo.

– Jokaisen velvollisuutena on ainakin ottaa selville, mikä yhteiskunnallinen todellisuus kerjäämisen taustalla on, tarkistaa asenteensa oikean tiedon mukaisiksi ja ohjata keskustelua siltä pohjalta. Kaduillemme tulleet romanit ovat ihmisiä, eivät roskaa.

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi