Keskisuomalainen, kolumni: Pekka Mervola: Kyllä kansa tietää! 24.6.2010
Julkikuvan ja todellisuuden välinen ristiriita on yleistä. On inhimillistä ylläpitää parempaa kuvaa kuin todellisuus on. Mutta ristiriita voi purkautua voimallisesti.
Markkinataloudessa todellisuuden ja toiveiden välinen kuilu synnyttää kuplia. Asuntojen tai osakkeiden hinnat voivat nousta ahneuden saattelemana. Kun reaalimaailma palaa ostajien mieliin, hinnat rysähtävät.
Ideologiset kuplat ovat hankalampia kuin talouskuplat. Yhteiskunnan eliitti vaalii niitä niin ahkerasti, että lopulta itsekin uskoo satuihinsa.
Neuvostoliitosta oli ihanteellinen kuva. Näin naapurissa -ohjelmat levittivät kommunistista harhanäkyä. Suomettumista oli poliittisessa puheessa, mutta ei kansan ajattelussa. Vain laitavasemmalla ja eliitissä on pitänyt rakentaa identiteettiä uudelleen.
SUURUUDEN ihannointi on ajan harhakuva. Suuret kunnat, sairaalat ja koulut ovat tavoitteena.
Perusteluna ovat säästöt. Arkityötä tekevät puhuvat toista.
Tuttavaperheen rouva kertoi oman tarinansa. Hän työskenteli ennen kaupungin terveyskeskuksessa. Työ oli kiireistä, sekavaa ja huonosti johdettua. Potilaita tuli ja meni, vastuuta siirreltiin hoitajien ja lääkärien välillä. Johtamisesta vastasivat kaukana olevat ylilääkärit ja ylihoitajat sekä kaupungin virkamiesarmeija. Nyt sama rouva on töissä kaupungin terveysasemalla, jota pyörittää yksityinen yhtiö.
Rouva kertoo nyt tietävänsä, miten potilaat parhaiten hoidetaan. Hän myös tietää, mitä eri hoidot maksavat.
Työpaikalla on viitisentoista ihmistä. He tuntevat hyvin toisensa ja vaihtuvuus on vähäistä. Aiemmalla terveysasemalla oli kymmeniä ihmisiä ja joka aamu aivan outoja kasvoja.
Käytäntö todistaa, että pieni on tehokasta. Herrat ovat väärässä.
TOINEN TARINA harhakuvista. Poliittinen eliitti ja yritysjohtajat puhuvat maahanmuuton tarpeesta. Tarvitaan työvoimaa. Työtä etsivistä tämä tuntuu pilkalta.
Kansainvälisyys on myönteinen asia, mutta kääntöpuolestakin tulee puhua. Muuten harhakuva kasvaa puhjetakseen.
Minut pysäytti toisen tuttavan tarina. Hänen hieman yli kymmenvuotias poikansa tuli talvella luistinradalta, kun kaksi samanikäistä somalipoikaa ryösti ja pahoinpiteli hänet.
Poika herätti isänsä vasta yöllä, kun ei voinut pitää tapahtumaa sisällään. Ryöstäjät olivat uhanneet tappaa, jos poika kertoisi tapahtuneesta.
Kun isä sitten seuraavina päivinä selvitteli asiaa, hän joutui heräämään todellisuuteen. Kaupunginosan pojat elivät väkivallan uhan alla. Yhdeltä samanikäiseltä pojalta oli murrettu luu koulussa aikuisten tietämättä, jotta kaikki uskoisivat, että täällä eivät aikuiset määrää vaan etninen jengi.
Isän sanoma oli, että nuorten maailmassa maahanmuutto voi näyttää toiselta kuin julkisuudessa. Tästä arjesta ei kuitenkaan puhuta.
Ei ihme, että perussuomalaisten sanoma uppoaa ihmisiin. Kyllä kansa tietää!
Kuplat puhkeavat aikanaan. Siksi tosiasioiden puhuminen on tärkeää.
Julkikuvan ja todellisuuden ristiriidassa todellisuus voittaa. Neuvostoliittokin luhistui.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.