HS Grafiikka: 50 siirtolaisparlamentin jäsentä
Aamulehti: Siirtolaiset saavat oman äänen, oman parlamentin
Aamulehti: Siirtolaiset saavat oman äänen, oman parlamentin
Suomen Kuvalehti: Suomen siirtolaisparlamentti: ”Maahanmuuttajien asioista puhutaan kuin emme itse olisi läsnä” 19.6.2010
Nelonen: Siirtolaisten mielipiteet esiin (video)
YLE Uutiset: Suomessa maailman ensimmäinen siirtolaisparlamentti (video)
Kotisivu: Immigration Parlament of Finland
Questions and Answers: Helsinki Times: Immigration Parlament of Finland 17.6.2010
Eilina Gusatinsky, Umaya Abu-Hanna ja Mustafa Gurler kertoivat siirtolaisparlamentin perustamisesta Helsingissä torstaina.
Suomen siirtolaiset saavat äänestää ensi keväänä omaan parlamenttiin 50 edustajaa. Ensimmäiset siirtolaisparlamentin vaalit järjestään eduskuntavaalien aikaan.
Siirtolaisparlamentti on perustajiensa mukaan maailman ensimmäinen. Sillä ei ole virallista asemaa, mutta siitä halutaan mielipidevaikuttaja. Parlamentti ottaa kantaa ja tuo siirtolaisten äänen maahanmuuttokeskusteluun.
Idean isän, kulttuurivaikuttaja Alexis Kouroksen visiossa parlamentti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton elin.
"Tähän asti keskustelu on ollut valtaväestön monologia. Parlamentti muuttaa sen dialogiksi. Sen mielipidettä on vaikeampi sivuuttaa kuin yksittäisen maahanmuuttajan", Kouros perustelee.
Äänioikeutettuja ovat vähintään kaksi vuotta Suomessa asuneet ulkomaalaiset, ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset ja maahanmuuttajien täysi-ikäiset lapset. Samoilla ehdoilla pääsee myös ehdokkaaksi.
Jos kaikki äänestäisivät omiaan, venäläiset ja virolaiset saisivat ylivoimaisesti eniten paikkoja parlamenttiin. Muuten on tasaista: somaleja, kiinalaisia, irakilaisia, thaimaalaisia ja saksalaisia on Suomessa kaikkia 5 000–7 000. Muut ryhmät ovat pienempiä.
Kahta suurinta ryhmää lukuun ottamatta yksittäiset kansallisuudet eivät siis voi saada suurta vaikutusvaltaa parlamentissa.
Perustajat uskovat, että äänestyspäätökseen vaikuttavat muutkin asiat kuin etninen tausta. Siirtolaisetkin äänestävät mielipiteidensä mukaan.
"Siirtolaisparlamentista ei haluta paikkaa, jossa keskustellaan vain tyttöjen ympärileikkauksista. Meille ovat tärkeitä samat asiat kuin muillekin, mutta meillä on niihin uusia näkökulmia", sanoo professori Jeremy Gould, joka on yksi parlamentin perustajista.
Tarkoitus ei ole luoda rinnakkaista mallia Suomen eduskunnalle, vaan parlamentti pyrkii vahvistamaan siirtolaisten sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
"Siirtolaiset ovat turhautuneita. Parlamentti purkaa turhautuneisuutta antamalla keinon vaikuttaa omaan asemaan", Kouros sanoo.
FAKTA
Rahat ja paikka haussa
- Siirtolaisparlamenttiin valitaan 50 edustajaa kahden vuoden kaudeksi.
- Rahoitusta ei vielä ole, sitä haetaan siirtolaisilta, ministeriöiltä, kaupungeilta ja EU:sta.
- Äänestää voivat yli 18-vuotiaat ensimmäisen tai toisen sukupolven siirtolaiset. Äänioikeutettuja on noin 200 000.
- Nettiäänestämisen mahdollisuutta selvitetään.
- Kokoontumispaikkaa haetaan Helsingistä eduskunnan lisärakennuksesta, kaupungintalolta tai Hanasaaren kokouspaikoista.
________________________________________
Aamulehti: Siirtolaiset saavat oman äänen, oman parlamentin
"Pitää yrittää vaikuttaa yhteiskuntaan"
Alexis Kouros on lähtöisin Iranista. Hän on lääkäri, kirjailija, dokumentaristi sekä Helsinki Times - ja Six Degrees -lehtien päätoimittaja.
Miksi tarvitaan erillinen siirtolaisparlamentti? Eikö maahanmuuttajien kannattaisi vaikuttaa puolueiden kautta ja pyrkiä eduskuntaan?
- Meidän mielestämme se ei riitä, mutta ei siirtolaisparlamentti välttämättä kilpaile sen kanssa. Se, että siirtolainen tai pari pääsee Suomen eduskuntaan, ei välttämättä auta ongelmiin. Joissain tapauksissa se voi jopa pahentaa niitä. Joku siirtolainen voi vaikka tajuta, että mitä enemmän hän haukkuu muita kulttuureja tai siirtolaisia, sitä enemmän ääniä hän saa. Ei se välttämättä edusta minua. Meidän on tarkoitus saada aikaan siirtolaisten yhteinen ääni.
Mikä asia maahanmuuttopolitiikassa on eniten pielessä?
- Johtajuus. Suomesta puuttuu vahvoja, persoonallisia johtajia ja sisukkaita poliitikkoja. On asioita, joita ei kannata kysyä kansalta. Ei kansalta pidä kysyä, onko maahanmuutto hyvä asia, vaan kansaa pitää johtaa.
Mitä maahanmuuttajat itse voisivat tehdä sopeutuakseen yhteiskuntaan nykyistä paremmin?
- Aktiivisuus. Se, mitä me ollaan tekemässä. Pahinta mitä voi tehdä on se, että sanoo, etten voi tehdä mitään ja unohtaa koko juttu, muuttaa jopa toiseen maahan. Pitää olla aktiivinen, oppia tästä yhteiskunnasta ja yrittää vaikuttaa siihen.
"Siirtolaiset eivät pääse työpaikkoihin"
Umaya Abu-Hanna syntyi Israelissa palestiinalaisperheeseen. Hän on kirjailija, tutkija, monikulttuurisuusasiantuntija.
Miksi tarvitaan erillinen siirtolaisparlamentti? Eikö maahanmuuttajien kannattaisi vaikuttaa puolueiden kautta ja pyrkiä eduskuntaan?
- Olen käynyt puhumassa näistä kysymyksistä kaikissa puolueissa. Niissä ei tajuta, että tämä on tämän yhteiskunnan yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Suomessa koko terminologia ja debatti on analfabeettinen.
Mikä asia maahanmuuttopolitiikassa on eniten pielessä?
- Se, että poliittiset tahot, tukijat ja media puhuvat tästä tykkäämis-/ei-tykkäämisasiana. Esimerkiksi minun tyttöni on adoptoitu Etelä-Afrikasta. Hänen suurin ongelmansa ei ole se, että rasistit huutavat hänelle. Suurin ongelma on, että jos haluan nähdä jonkun mustan ihmisen, joudun käymään eri paikoissa koputtamassa, että kuka teillä on siivoojana tai tiskaajana. Ongelma ei ole pieni äärioikeistolaisryhmä. Ongelma on se, että siirtolaiset eivät pääse työpaikkoihin.
Mitä maahanmuuttajat itse voisivat tehdä sopeutuakseen yhteiskuntaan nykyistä paremmin?
- Tämä parlamentti on se, mitä voidaan tehdä. Jeremy Gould, Alexis Kouros ja minä olemme intensiivisesti tavanneet jo yli vuoden verran ja miettineen päämme puhki, millä tavalla tämä voisi olla hyödyllinen.
"Maahanmuuttopolitiikkaa ei ole"
Eilina Gusatinsky on kotoisin Venäjältä. Hän on Spektr-lehden päätoimittaja.
Miksi tarvitaan erillinen siirtolaisparlamentti? Eikö maahanmuuttajien kannattaisi vaikuttaa puolueiden kautta ja pyrkiä eduskuntaan?
- Vaikuttavatko he? Onhan eri puolueissa esimerkiksi maahanmuutto-osastoja, mutta niitä ei kuunnella. Jopa puolueiden sisällä on usein hyvin varauksellinen suhtautuminen maahanmuuttajiin. Uskoisin, että se on vielä sellaista leikkiä: katsokaa, me ollaan monikulttuurisia, meillä on omat ehdokkaat. Mutta kuuluuko heidän äänensä, ja pystyvätkö he vaikuttamaan, kun rakennetaan esimerkiksi puoluepoliittisia ohjelmia?
Mikä asia maahanmuuttopolitiikassa on eniten pielessä?
- Se, että sitä ei ole. Suhteellisen jälkijunassa yritetään paikata jo syntyneitä ongelmia ajattelematta, että ne syvenevät ja muuttuvat ajan myötä. Pitkäjänteistä maahanmuuttopoliittista ohjelmaa ei ole vielä olemassa.
Mitä maahanmuuttajat itse voisivat tehdä sopeutuakseen yhteiskuntaan nykyistä paremmin?
- Maahanmuuttajien pitäisi auttaa suomalaisia sopeutumaan siihen, että Suomi on muuttunut ja tulee muuttumaan vielä. Pitäisi antaa mahdollisuus esittää niitä kysymyksiä, jotka vaivaavat kantaväestöä ja pyrkiä rauhallisesti, ilman suuria emootioita löytämään yhteisen näkemyksen, millaiseksi Suomea rakennetaan yhdessä.
_______________________________________________
Pohjalainen: Siirtolaiset haluavat äänensä kuuluviin Suomessa
Siirtolaisparlamentti edustaa kaikkia maahanmuuttajia.
Kun Suomeen muuttanut ulkomaalainen ravaa virastoissa ja hankkii töitä, välähtää mieleen varmasti ideoita kotiutumisen auttamisesta. Vain kanava ajatusten esiintuomiselle puuttuu.
Ryhmä Suomessa asuvia siirtolaisia aikoo perustaa äänestyksellä valittavan siirtolaisparlamentin, josta on tarkoitus tulla tuo kanava ja samalla siirtolaisten ääni.
- Suomessa asuvilta siirtolaisilta puuttuu yhtenäinen ääni. Meidän ääni ei kuulu ja meistä puhutaan ikään kuin emme ole huoneessa, sanoo Alexis Kouros, joka on Iranista lähtöisin oleva Helsinki Times -lehden päätoimittaja ja yksi hankkeen takana olevista.
Samaa mieltä on myös mukana oleva kansainvälisen kehitystyön professsori Jeremy Gould.
- Suomalaiset asiantuntijat tukivat meitä ja esittävät, mikä olisi meidän parhaamme. Haluaisimme itse olla asiantuntijoita, hän sanoo.
Siirtolaisparlamentin tarkoituksena onkin ottaa kantaa monikultuurisuutta ja siirtolaisia koskevissa asioissa. Kantaa voidaan ottaa myös muihin Suomea koskeviin asioihin, kuten vaikka turvallisuuspolitiikkaan. Lisäksi parlamentti voi tehdä aloitteita ja neuvoa lainsäätäjiä.
Rahoitus puuttuu
Ajatuksena on saada osa hankkeen rahoituksesta siirtolaisilta itseltään ja osa ehkä valtiolta tai EU:lta. Ensimmäinen vaali halutaan järjestää seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä.
Parlamentilla ei haluta luoda vastakkainasetteluja, vaan tuoda keskusteluun yksi osapuoli lisää.
- Keskustelua on nyt kuin lentopallopeli, jossa toisella puolella pelaa tiimi ja toisella puolella yksilöitä. Toimiva keskustelu hyödyttää koko yhteiskuntaa, ei vain siirtolaisia, Kouros sanoo.
Esimerkiksi kotoutumisen helpottaminen on koko yhteiskunnan etu.
Suomessa on nytkin useita maahanmuuttoon liittyviä järjestöjä, mutta ne ovat yleensä tietyn kansan, kielen tai uskonnon edustajien järjestöjä. Parlamentti edustaisi siirtolaisia kokonaisuudessaan. Samalla se olisi eri lähtökohdista tuleville siirtolaisille keskustelupaikka, jossa siirtolaisille voisi kirkastua yhteinen mielipide.
Tehokas vaikuttaja
Parlamentin perustajat uskovat, että siirtolaisten yhteisen äänitorven kannanottoja ei voi sivuuttaa helposti. Sen sijaan yksittäisillä maahanmuuttajataustaisilla kansanedustajilla ei uskota olevan yhtä suurta vaikutusta.
- Emme usko, että pari edustajaa eduskunnassa vaikuttaisi olennaisesti asioihin. Ruotsissa on parlamentissa siirtolaisedustajia, mutta lähiöt palavat silti, Kouros sanoo.
Perustajat toivovat, että parlamentin avulla voitaisiin muuttaa asenteita, jotta omien lasten ei enää tarvitsisi kohdata vihamielisyyttä etenkään julkisessa keskustelussa.
- Rasismiin pitäisi olla nollatoleranssi. Sananvapauden nimessä ei sallittaisi, että naista sanottaisiin lehmäksi, kirjailija ja monikulttuurisuusasiantuntija Umaya Abu-Hanna sanoo.
Hän uskoo kuitenkin, että siirtolaisten kysymyksessä käy samoin kuin naisasiakysymyksessä, joka levisi pienestä osasta koko yhteiskuntaan. Abu-Hanna toivookin, että parlamentti tekee lopulta itsensä tarpeettomaksi.
____________________________________________________
Satakunnan Kansa/Mari Kamaja: Päivän kommentti: Siirtolainen vai maahanmuuttaja?
Suomeen puuhataan omaa siirtolaisparlamenttia. Myönteistä on, että hanke on siirtolaisten itsensä ideoima, ei ylhäältä saneltu koneiston osa. He haluavat parlamentin, koska kokevat, että eivät saa ääntään kuuluviin. Maahanmuutosta keskustellaan nykyisin maahanmuuttajat ohittaen.
Konsepti on kokonaan uusi ja supisuomalainen. Parlamentin edustajat aiotaan valita suoralla vaalilla. Siitä ei tule virallista elintä, mutta sen on tarkoitus olla siirtolaisten yhteinen äänitorvi yhteiskunnassa.
Toivotaan, että ajatus suorasta demokratiasta saadaan myös toimimaan käytännössä. Valtakunnallisissa vaaleissa maahanmuuttajat eivät ole niitä kaikkein ahkerimpia äänestäjiä.
Eilisessä tiedotustilaisuudessa hankkeen puuhanaiset ja -miehet korostivat, että nimitys siirtolaisparlamentti on heille tärkeä. He kokevat maahanmuuttaja-nimityksen alentavaksi ja arvolatautuneeksi. He, kymmeniä vuosia Suomessa asuneet ihmiset, haluavat olla siirtolaisia, eivät maahanmuuttajia.
Kun suomalainen muuttaa Ruotsiin tai minne tahansa muualle, hän on siirtolainen. Mutta kun joku tulee Suomeen, hän on maahanmuuttaja.
Periaatteessa maahanmuuttajan pitäisi olla neutraali sana. Se kertoo, että joku on muuttanut maahan.
Mutta kun sanaa pyörittelee mielessään, ensimmäiseksi mieleen nousee kuva hampurilaisravintolan siivoojasta tai pakolaisten vastaanottokeskuksesta, parhaassa tapauksessa bussikuskista. Ei ihme, että näitä akateemisesti koulutettuja suomalaisen yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat syntyneet jossakin muualla, ottaa päähän.
Maahanmuutto ja maahanmuuttajat ovat kuitenkin juurtuneet syvälle suomalaiseen kielenkäyttöön. Ne ovat sanoja, joita käytetään puolueiden ja ministeriöiden ohjelmissa ja sanomalehtijutuissa. Jos maahanmuuttajan haluaa kääntää siirtolaiseksi, siinä on melkoinen työ.
____________________________________________________
Suomen Kuvalehti: Suomen siirtolaisparlamentti: ”Maahanmuuttajien asioista puhutaan kuin emme itse olisi läsnä”
”Suomessa toimii tällä hetkellä useita etnisiä järjestöjä, mutta ne kaikki toimivat jonkin tietyn kansakunnan tai kielen äänenkannattajana. Siirtolaisparlamentti on maahanmuuttajien yhtenäinen ääni meitä koskevassa keskustelussa, johon meitä ei yleensä oteta mukaan”, Alexis Kouros sanoo.
Helsinki Timesin päätoimittaja Alexis Kouros on kerännyt hankkeen taakse muitakin nimekkäitä maahanmuuttajia. Tarkoitus on demokraattisesti valita noin 60 ehdokasta ja 20 varaehdokasta poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomaan parlamenttiin.
Siirtolaisparlamentin on määrä aloittaa vuoden 2011 eduskuntavaalien alla.
Kouroksen vieressä sohvalla istuvat Kulttuurikeskus Caisan johtaja Ahmed Akar, Stoan kulttuurituottaja Mustafa Gürler sekä Spektr-lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky. Jokainen heistä on asunut Suomessa yli 20 vuotta.
”Meidän asioista puhutaan aina aivan kuin emme itse olisi läsnä. Esimerkiksi maksan veroja Suomeen ja katselen vierestä, miten verorahoillani koulutetaan maahanmuuttajia, jotka eivät saa täältä töitä ja muuttavat kalliin koulutuksensa kanssa muualle hommiin. Mitä tuhlausta!” Ahmed Akar sanoo.
”Maahanmuuttajat kyllä kelpaavat tekemään sitä mitä kantaväestökin, kuten maksamaan veroja, mutta huonoina aikoina, esimerkiksi kun on lama, istumme aina syytettyjen penkillä. Haluamme velvollisuuksien rinnalle oikeuksia, kuten ottaa kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan”, Venäjältä lähtöisin oleva Eilina Gusatinsky sanoo.
Siirtolaisparlamentin ideana on tuottaa keskitetysti erilaisia selvityksiä, tutkimuksia ja lausuntoja maahanmuuttoasioista ja tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Kouros sanoo, että nykyinen tieto maahanmuuttajista on liikaa mutu-pohjalla.
”Yleisin mielikuva maahanmuuttajasta on turvapaikanhakija. Heitä on kuitenkin vain 30 prosenttia maahanmuuttajista. Suurin osa on muuttanut Suomeen työn tai aviopuolison takia tai muista perhesyistä”, Gusatinsky huomauttaa.
Parlamentti on tarkoituksella epäpoliittinen. Ryhmän mielestä se on paras ja tehokkain tapa toimia.
”Se että eduskuntaan valittaisiin 3-4 maahanmuuttajaedustajaa, ei vielä tarkoita, että asiat hirveästi muuttuisivat. Sitä paitsi jonkun puolueen edustajana edustaa ensisijaisesti puoluetta. Epäpoliittisuudessa on siirtolaisparlamentin voima”, Kouros uskoo.
________________________________________________
Verkkouutiset: Suomeen perustetaan siirtolaisparlamenttia
Maahanmuuttajataustaiset haluavat perustaa siirtolaisparlamentin tuomaan siirtolaisnäkökulmaa suomalaiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Suomessa asuvilta siirtolaisilta puuttuu projektin puuhamiehen lääkäri ja kirjailija Alexis Kouroksen mukaan yhteinen ääni. Kouros esitteli suunnitteilla olevaa parlamenttia tänään yhdessä sen perustamiseksi kootun Siirtolaisparlamentti ry:n muiden jäsenten kanssa.
Yhdistykseen kuuluu näkyviä siirtolaistaustaisia suomalaisia, kuten kirjailija Umaya Abu Hanna, kansainvälisen kehitysyhteistyön professori Jeremy Gould, lääkäri Molki Mölsä ja päätoimittaja Eilina Gusatinsky.
Siirtolaisparlamentin toivotaan toimivan siirtolaistaustaisten yhteisenä äänenä. Kokoontumispaikaksi on kaavailtu mm. eduskunnan lisärakennusta tai Helsingin kaupunginvaltuuston salia.
- Projektin pyrkimys on edistää suomalaisten siirtolaisten vaikuttavuutta ja näkyvyyttä yhteiskunnassa, sanoo Jeremy Gould. Meistä puhutaan ja meitä tutkitaan, mutta meiltä ei kysytä mitään. Siirtolaisparlamentista tulee väline tähän.
Ei kilpailija
Siirtolaisinstituutti-projektin edustajat korostavat useaan otteeseen, ettei parlamentti tule kilpailemaan suomalaisen poliittisen järjestelmän kanssa.
- Siirtolaisparlamentti tulee ottamaan kantaa ja neuvomaan lainsäätäjiä sekä viranomaisia, Alexis Kouros sanoo. Se tulee myös mm. tilaamaan tutkimuksia ja selvityksiä.
- Ennen kaikkea siirtolaisparlamentti tulee olemaan väylä siirtolaisten keskinäiseen keskusteluun. Yhdessä teemme sen paremmin kuin tappelemalla keskenämme, sanoo Abu Hanna.
Siirtolaisparlamenttiyhdistys uskoo, että on järkevämpää perustaa siirtolaisille oma edustuksellinen asiantuntijaelin, kuin markkinoida edustajia eduskuntaan. Siirtolaisparlamentti ei pyri olemaan poliittinen instituutio.
- Tuemme totta kai myös kaikkia eduskuntaan pyrkiviä maahanmuuttajia ja siirtolaisia. Uskomme, että kansalaiskeskustelun ja näkyvyyden avulla saamme kuitenkin enemmän vaikutusvaltaa, Kouros sanoo.
Vaalit ensi keväälle
Parlamentti on sen edustajien mukaan suomalainen keksintö, jonka toivotaan leviävän myös muualle. Tavoitteena on järjestää ensimmäiset sähköiseksi kaavaillut siirtolaisparlamenttivaalit jo ensi kevään eduskuntavaalien aikaan.
- Toivomme, että parlamentista tulee samanlainen pysyvä instituutio kuin esim. saamelaiskäräjät jo ovat, Kouros sanoo.
Ehdokkaat vaaleihin tullaan Kouroksen mukaan asettamaan yhdeksi ehdokaslistaksi, ei esim. erilaisten etnisten ryhmien perusteella.
Suunnitelmien mukaan äänestää saisivat yli 18-vuotiaat ensimmäisen tai toisen polven siirtolaiset, joiden tarkoitus on asua Suomessa vähintään kaksi vuotta.
- Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla tai vaihto-opiskelijoilla ei olisi vaalissa äänioikeutta, Kouros sanoo. Ehdokkaiksi asettuvien on täytettävä samat kriteerit.
Projektin rahoitus on vasta suunnitteluasteella. Tukea tullaan Kouroksen mukaan hakemaan siirtolaisten itsensä lisäksi esim. ministeriöiltä, kaupungilta ja EU:lta.
__________________________________________________
Vihreä Lanka: Siirtolaiset perustavat parlamentin saadakseen äänensä kuuluviin
Suomeen ollaan perustamassa siirtolaisparlamenttia, joka toisi kuuluviin maassa asuvien eri kansallisuuksien äänet.
"Siirtolaisilta puuttuu yhtenäinen ääni. Nyt suomalaiset asiantuntijat kertovat, mikä olisi parhaaksemme. Meistä puhutaan ikään kuin emme olisi paikalla", sanoo Alexis Kouros, Helsinki Times -lehden päätoimittaja ja hankkeen luotsaaja.
Parlamentti herättäisi keskustelua monikulttuurisuudesta, teettäisi tutkimuksia, neuvoisi lainsäätäjiä ja viranomaisia monikulttuurisuudessa sekä tekisi aloitteita.
Siirtolaisparlamenttiin voisivat ryhtyä ehdolle yli 18-vuotiaat ensimmäisen tai toisen polven siirtolaiset, joiden tarkoituksena on asua Suomessa vähintään kaksi vuotta.
Ehdokkaiden ei tarvitsisi olla Suomen kansalaisia, mutta esimerkiksi turvapaikkapäätöstä odottavat turvapaikanhakijat ja vaihto-opiskelijat eivät voisi asettua vaaleissa ehdolle.
Hankkeessa mukana oleva kirjailija Umayya Abu-Hanna huomauttaa, etteivät siirtolaisten äänet enää ole marginaaliääniä.
"Kymmenen vuoden päästä Suomi eläköityy, ja siirtolaisia tarvitaan. Monikulttuurisuus ei enää ole ´tykkään tai en´-kysymys, vaan tosiasia. Ei meidän kanssamme tarvitse mennä naimisiin, mutta haluamme olla mukana päättämässä yhteisistä asioista", Abu-Hanna sanoo.
Koko maahan asetettaisiin vain yksi kansallinen ehdokaslista. Vaaleja kaavaillaan järjestettäviksi ensi huhtikuun eduskuntavaalien yhteyteen, mutta Kouroksen mukaan siirtolaisparlamentti ei kilpailisi eduskunnan kanssa.
Parlamentin perustajat ovat kuitenkin valmiita yhteistyöhön poliittisten puolueiden kanssa, jos puolueilta löytyy tähän halukkuutta. Siirtolaisparlamentin jäsenyys ei myöskään estäisi siirtolaisen ehdokkuutta eduskuntavaaleissa.
___________________________________________________
Kansan Uutiset: Suomeen syntymässä maailman ensimmäinen siirtolaisparlamentti
– Siirtolaisten yhteinen ääni ei vielä kuulu suomalaisessa yhteiskunnassa. Meistä puhutaan, mutta puhe on monologia, ei dialogia, sanoi muun muassa kirjailijana ja dokumentaristina tunnettu Alexis Kouros 17. kesäkuuta pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Poliittisesti riippumatonta siirtolaisparlamenttia perustamassa on ryhmä Suomessa pitkään asuneita eri alojen asiantuntijoita. Hanke syntyi tarpeesta saada siirtolaisten ääni valtaväestön ja vallanpitäjien kuuluville.
Siirtolaisten itse keskuudestaan kokoama parlamentti toimisi myös foorumina yhteisten näkemysten ja kantojen muodostamiselle.
Perustajien mukaan tarkoitus ei ole kilpailla muiden järjestöjen kanssa tai paikata poliittisen järjestelmän puutteita, vaan edustaa siirtolaisia kokonaisuudessaan.
– Tietääksemme tällaista ei ole vielä missään muualla maailmassa.
Keskustelufoorumi ja äänitorvi
Parlamentti koostuisi eri kansalaisuuksia, kulttuureja ja uskontoja edustavista Suomen siirtolaisista. Sen tehtäviin kuuluisi pitää yllä keskustelua, ottaa kantaa, tehdä aloitteita ja neuvoa kansanedustajia ja viranomaisia.
– Siirtolaisten keskuudessa liikkuu paljon ajatuksia, joille ei ole mitään kanavaa. Meidän on pakko päästä puhumaan, sanoi Kouros.
– Suomessa siirtolaisuudesta puhutaan kuin se olisi omenapiirakka, tykkäätkö vai et. Mutta yhteiskunnan muutokseen pitää varautua, tarvitaan jokin struktuuri, totesi kirjailija ja tutkija Umaya Abu-Hanna.
Perustajat ovat varmoja siitä, että itsenäinen ja demokraattinen, kahteen suuntaan toimiva keskustelu- ja vaikutuskanava hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.
– Mutta eivät meidän äänemme ole marginaalin ääniä vaan suomalaisten ääniä, korosti Abu-Hanna.
Ehdokkuuden perustana siirtolaisidentiteetti
Siirtolaisparlamenttiin valittaisiin kaksivuotiskaudelle 50 jäsentä ja 10 varajäsentä. Koko maan yhteiseltä listalta ehdokastaan voisivat äänestää täysi-ikäiset ensimmäisen tai toisen polven siirtolaiset, jotka aikovat jäädä maahan vähintään pariksi vuodeksi. Kriteerejä on muitakin, mutta Abu-Hannan mukaan siirtolaisidentiteetti on yksi keskeisimpiä.
– Se ei kuitenkaan ole siirtolaisen käsissä, koska sen pohjana on kokemus, ettei yhteiskunta hyväksy täysipainoiseksi jäsenekseen.
Ehdolle voisivat asettua äänioikeutetut, jotka voisivat yhtä hyvin olla ehdolla eduskuntavaaleissa. Edustajuus ei olisi täysipäiväistä työtä ja parlamentti kokoontuisi tarvittaessa. Kokoontumispaikka ja rahoitus ovat vielä selvityksen alla. Kouros uskoo monien siirtolaisten olevan itse valmiita tukemaan parlamentin toimintaa taloudellisesti.
Vaalit ehkä jo ensi vuonna
Siirtolaisparlamenttia ovat Kouroksen ja Abu-Hannan lisäksi perustamassa Caisan viransijaisjohtaja Ahmed Akar, kansainvälisen kehitystyön professori Jeremy Gould, arkkitehti ja Stoan kulttuurituottaja Mustafa Gürler, Spektrin päätoimittaja Eilina Gusatinsky sekä erikoislääkäri ja THL:n asiantuntija Mulki Mölsä.
Perustajat kuvailevat olevansa kätilön roolissa, eivätkä vaikuta parlamentin toimintaan ja päätöksentekoon mitenkään. Tärkeintä on saada siirtolaisparlamentti, IPF, perustettua ja toimimaan.
Siirtolaisten parlamentin tuki -yhdistys toivoo, että ensimmäiset vaalit järjestetään jo seuraavien eduskuntavaalien aikaan. Vaaleissa suunnitellaan käytettäväksi sähköistä äänestystä.
________________________________________________________
YLE Uutiset: Suomeen perustetaan siirtolaisparlamentti
Suomessa asuvat siirtolaiset aikovat perustaa oman parlamentin. Parlamentin toivotaan tuovan siirtolaisten äänen paremmin kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäiset siirtolaisparlamenttivaalit järjestetään ensi kevään eduskuntavaalien yhteydessä.
Siirtolaisparlamentin perustajina on joukko nimekkäitä ulkomaalaistaustaisia suomalaisia. Suomen siirtolaisparlamentin tuki –yhdistyksessä toimivat muun muassa monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna, Helsinki Times -lehden päätoimittaja Alexis Kouros sekä Spektr–lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky.
Siirtolaisparlamenttiin valitaan demokraattisilla vaaleilla viisikymmentä edustajaa kahden vuoden välein. Äänioikeutettujen kriteerit tarkentuvat myöhemmin. Lähtökohta on, että äänioikeutetut asuvat Suomessa pysyvästi ja kokevat itsensä siirtolaistaustaisiksi.
- Äänestäjäjoukko on pakko tarkentaa, koska muukalaisuuden tunteita voi olla monenlaisia. Huonoimmassa asemassa ovat ne siirtolaiset, jotka ovat syntyneet muualla ja toisen sukupolven siirtolaiset, joiden toinen vanhempi on syntynyt muualla. Tämä on karkeasti ottaen se joukko, josta puhumme, sanoo Abu-Hanna.
Kyseessä on maailman ensimmäinen siirtolaisparlamentti. Parlamentin toivotaan parantavan siirtolaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Parlamentin on tarkoitus tehdä aloitteita, tilata tutkimuksia siirtolaisuudesta ja toimia neuvojana lainsäätäjille ja viranomaisille.
- Dialogin puute on vaivannut hirveän pitkään kaikkia. Luulen, että vaivaa sekä kantaväestöä että siirtolaisia, toteaa Gusatinsky.
- Pyritään siirtymään pois siitä keskustelusta, että ”tykkäätkö vai etkö tykkää siirtolaisuudesta”, ”oletko rasisti vai et”. Me haluamme työvälineitä joilla suomen siirtolaisista tulisi tasa-arvoisia demokraattisessa yhteiskunnassa, jatkaa Abu-Hanna.
Perustajaryhmä ei aio vaikuttaa siirtolaisparlamentin toimintaan.
- Parlamentin rooli varmaan muokkaantuu, kun ideaa kehitetään ja viedään eteenpäin. Uskon, että parlamentissa käsitellään ainakin maahanmuuttopoliittisia kysymyksiä. Varmaan myös pohditaan, minkälaiseksi suomalaista yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Yhteiskuntaa ei voi rakentaa niin, että vain kantaväestö osallistuu ja odottaa, että muut vain seuraavat perässä, sanoo Gusatinsky.
Rahoitus parlamentin toiminnalle aiotaan kerätä siirtolaisilta. Rahoitusta aiotaan hakea myös Suomen valtiolta ja EU:lta.
________________________________________________________
Helsinki Times: Immigration Parlament of Finland
Aiming to turn a monologue into a dialogue, IPF can revolutionise how immigrants have been participating in their new homelands. Here are questions and answers about what it is and why we need it badly, for the sake of both immigrants and the Finnish society at large.
Q: What is the Immigrant Parliament of Finland and why do we need it?
A: Immigrant Parliament of Finland (IPF) is an independent and non-political organisation where elected members of the immigrant community would come together and discuss mainly immigrant-related issues and present their views to the Finnish society, government and officials. This will solve the problem of a currently missing unified voice from the immigrant community. There is a lot of discussion about immigration and immigrants right now, but the immigrant community is talked about and not talked to or listened to. In cases where an immigrant appears in the media or as an adviser to officials on immigration-related issues, he or she cannot currently represent anyone or anything more than own opinion.
IPF is going to change all that. The voice of the immigrant community would be presented to the society in a democratic fashion. This voice cannot be ignored any more. On the other hand, officials and the media will find a partner in IPF. Hopefully, this will start a dialogue – instead of the monologue going on right now.
Q: Does such parliament exist in other countries?
A: No. As far as we know, this is the first of its kind in the world. We hope that this will spread to other places from here. It will certainly revolutionise the way immigrants participate in their new countries’ affairs and discussions.
Q: There are so many immigrant organisations, why not use them?
A: At the moment there are numerous immigration- and integration-related organisations and NGOs in Finland but they are all built around a topic, function or ideology. Even unifying them all under an umbrella group would not solve the problem, because most immigrants are not involved in those activities.
IPF is in no way a replacement or competition for any of those activities, which are all necessary and useful. The same model is true of the Finnish society in general. There are hundreds of NGOs in Finland and yet there is a parliament. In fact, these two balance each other.
There are also some advisory boards, but officials – not immigrants – select their members.
Q: Who can vote and who can be elected?
A: The “voting register” would be almost the same as it is for the municipal elections regarding non-citizens. All of those immigrants of legal age, who have been in Finland for at least two years and are here on non-temporary basis can vote. This excludes, for example, exchange students and asylum seekers who have not yet got a residence permit. The official statistics for who is regarded as an immigrant is unclear at the other end of the spectrum. Some statistics consider children of a mixed Finnish–foreigner couple as immigrants only if the mother is foreign. We are going to accept all of those as immigrants. They are second-generation immigrants and most of them may have a strongly Finnish identity, but unfortunately society does not always fully accept them as Finns. There is also the question of adopted children. I would take them in as voters for the same reason; sadly, Finnish society often does not see them as Finns. I know quite a few cases that these kids move to other places when they grow up.
This will of course correct itself through the participation choice; those who don’t see themselves as immigrants will not participate even if they have the option.
Of course, the parliament can make adjustments and changes as we go. The basic idea is to give all of those who are in any way considered as immigrants in Finland a chance to make themselves heard.
All of those who can vote can also become a candidate if considered trustworthy.
Q: How are you going to arrange the voting process?
A: The voting will occur electronically. We will try to get help from the Ministry of Justice and the Population register and also ask for sponsorship from an IT company that can help with the technical aspects.
Q: Why not try to send candidates to the Finnish parliament?
A: Even if we had a few immigrant candidates in the parliament, that would not solve the problem of an absent, unified immigrant voice. MPs are elected by a general vote, which means that most probably the vote of the Finnish community determines who is elected. In some cases, that could even be damaging to the immigrant community. If, for example, an extremely assimilated immigrant is elected to the Finnish parliament, he or she may be out of touch with the immigrant community, but still considered as representing them. In a worst-case scenario, an anti-immigrant person, with an immigrant background may be elected. This person could attack the immigrant community and still be protected because of his ethnic background.
Q: What about the smaller ethnic groups who do not have enough votes to have their own representative? Larger groups, such as Russians, are going to have more representatives and some small groups none. How are you going to avoid that?
A: This is inevitable. But then again, this is the downside of representative democracy in general. The same phenomenon scars the democratic process in all democratic countries. Roma, the Tatar minority and the Sámi, for example, do not have a single representative in the Finnish parliament. In some countries the parliaments have quotas for such minorities so that they would have a certain number of representatives even though the overall number of minorities is not enough for that. I personally think that is a good idea for the parliaments of democratic countries. I think that there certainly should be a quota of at least one Sámi, Tatar and Roma in the Finnish parliament.
This is more difficult to implicate in the Immigrant Parliament because the whole entity is made of small fractions and numerous ethnic groups. However, we are going to examine this possibility before the Immigrant Parliament is up and running.
Q: Isn’t this initiative a bit too optimistic? The immigrant community is diverse and non-homogeneous in Finland. There are more differences than similarities. Some groups may even dislike each other. Do you really think that they can sit together in a parliament and stand behind resolutions that some of them disagree with?
A: That is both true and unfortunate. I think that the immigrant community should not see each other as competitors. We may have lots of differences, starting from culture and religion to education, language and skin colour. But we should be able to put all of those behind us and focus on what we have in common: on what is affecting our lives in a significant way i.e. the status of being an immigrant in Finland.
Believe it or not, this “immigrant identity” is out of our control. I have been living in Finland for 20 years and have Finnish citizenship but I am not accepted in the society as a “Finn” and there is nothing that I can do to change that. I am afraid that even my kids will have the same problem.
I think this idea of one language / one ethnicity / one country is absurdly European. Most countries in Asia and Africa consist of several ethnic groups, languages and religions, and still are considered a nation. Yet in Europe, at the same time as the European Union was forming, some countries where breaking up and people where regrouping inside their ethnic or language borders. Some peacefully, like Czechoslovakia, and some violently, like Yugoslavia.
Right now, Belgium is falling appart.
So, I mean that most of us immigrants have a higher tolerance and understanding of diversity – both because of our cultures as well as our current situation.
Q: How do you think the Finnish community will react to this parliament? Could it be received as juxtaposing, or immigrants building a front against Finns?
A: Developed countries, Finland included, are right now exporting democracy to the “third world”, sometimes even by military force. We are now bringing it back to them, and I think that they should rejoice. We have learnt the lesson.
The Immigrant Parliament will benefit Finnish society as a whole. It is good for everyone to know what the immigrant population thinks about topics related or even unrelated to immigration. Knowledge – and especially unbiased, genuine knowledge – is always good. This parliament will give a voice to immigrants. Does the society listen to what they say or not, is a different story.
I am sure that there will be some sectors of society that will not like this project, but those are the people who don’t want immigrants to exist at all. In general, I am certain that it will be well received and appreciated.
Q: Where are you going to start from and what is the schedule?
A: We have been able to collect a group of active and influential immigrants around this idea to form an establishing committee which will design, build and support the IPF. At the moment in addition to myself people involved are Umayya Abu-Hanna, Ahmed Akar, Jeremy Gould, Mustafa Gürler, Eilina Gusatinsky, and Mulki Mölsä. Each of us is from a different country and we all have lived in Finland for more than 20 years and been active in immigrant and cultural issues.
Tekstit
