HS/Juha Akkanen: Vaaleista tulossa sittenkin kiinnostavat

Helsingin Sanomat, kolumni/Juha Akkanen: Vaaleista tulossa sittenkin kiinnostavat 20.6.2010

Pitkään näytti siltä, että ensi kevään eduskuntavaaleista tulee mahdollisimman tylsät. Kokoomus voittaa, ja porvarihallitus jatkaa, ellei Sdp saa revittyä selvää eroa kolmanneksi jäävään keskustaan.

Alkukesän puoluekokouksissa asetelma saattoi muuttua ratkaisevasti.

Ainakin toistaiseksi Mikael Jungnerin nostaminen Sdp:n puoluesihteeriksi näyttää oivalliselta taktiselta vedolta. Se näkyi jo puoluekokouksen saamassa julkisuudessa: demarit eivät olisi saaneet iltapäivälehtiin kansijuttuja ja avausaukeamia, jos puoluesihteerin paikasta olisivat kisanneet joku SAK:n toimitsija ja joku vielä tuntemattomampi.

Asiapolitiikan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, mutta Sdp:n kannalta riittää, että puolue näkyy julkisuudessa. Sitähän ei sitten tiedä, kestääkö puoluekokouksessa havaittavissa ollut into vaaleihin asti.

Keskusta uusi viime viikonloppuna johtajistonsa lähestulkoon kokonaan. Voisi sanoa, että oli jo yhdestoista hetki vaihdokselle. Nyt keskusta on taas pelissä mukana, mikä riemastutti myös puolueen keskeisiä taustatoimijoita. Vielä parempi olisi, jos uusi puheenjohtaja Mari Kiviniemi saisi edes hivenen väriä ja tunnetta esiintymiseensä.

Kiviniemen valinta keskustan johtoon saattoi heikentää demarien mahdollisuuksia päästä hallitukseen. Kiviniemi on keskustan oikealla laidalla, ja porvariyhteistyön jatkaminen kelpaisi sekä hänelle että Jyrki Kataiselle – vaikka he kuinka sanoisivat, että vaalitulos ja ohjelmaneuvottelut ratkaisevat.

Vaaleissa toiseksi tulleen syrjäyttäminen hallituksesta on harvinaista, mutta sitäkin on sattunut, viimeksi kun Paavo Lipponen kokosi sinipunahallituksensa kakkosversion vuonna 1999. Keskusta tuli toiseksi, mutta sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia hallitukseen. Tämän ehkä jokunen keskustalainen muistaa vielä.

Kokoomus teki hallituskumppani Rkp:lle tahattomasti palveluksen sekoilemalla pakkoruotsikannassaan. Rkp pääsi älähtämään niin, että se kuului julkisuuteen asti. Muuten kukaan ei olisi huomannut, että Rkp:lläkin oli viime viikonloppuna puoluekokous.

Politiikkaa työkseen seuraava voi vain toivoa, että kolmen suuren puolueen välinen tilanne tasoittuu nyt, kun sekä Sdp että keskusta näyttävät saavan rivinsä kuntoon. Kokoomuksen ylivoima on alkanut jo kyllästyttää. Myös äänestäjien luulisi nyt kiinnostuvan vaaleista, mikä lupaisi hyvää äänestysaktiivisuudelle. Äänestäjien aktiivisuutta saattaa lisätä sekin, että nyt puolueet panostavat vaaleihin kaikkensa.

Myös puolueiden kannatusmittauksiin voi tulla eloa. Tähän asti niissä ei ole ollut paljon muuta huomioitavaa kuin se, paljonko perussuomalaisten kannatus on kasvanut ja keneltä se tällä kertaa on pois.

Perussuomalaiset saattaa olla se puolue, joka ratkaisee myös kolmen suuren puolueen vaalitulokset. Kokoomusta perussuomalaiset rokottavat vähiten. Keskusta on kärsinyt ehkä eniten, mutta kyllä demaritkin ovat menettäneet äänestäjiä varsinkin hiipuvilla tehdaspaikkakunnilla.

Puoluekokouksen henkilövalintoihin pettyneet Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen keskustalaiset ovat uhanneet äänestää perussuomalaisia, jos heidän alueitaan ei huomioida keskustan jäljellä olevissa johtajavalinnoissa. Jaossa ovat vielä Kiviniemeltä vapaaksi jäävä hallinto- ja kuntaministerin paikka sekä keskustan puoluevaltuuston puheenjohtajuus.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kävi heti raatelemaan keskustan avoimeksi jäänyttä maaseutukylkeä. Plokissaan hän vuodatti krokotiilin kyyneleitä Mauri Pekkarisen, Jarmo Korhosen ja Antti Rantakankaan kohtalon vuoksi. Todellisuus on päinvastainen: Pekkarisen johtama keskusta olisi ollut perussuomalaisille huomattavasti vaarallisempi kuin Kiviniemen keskusta.

On vielä arvoitus, minkä verran perussuomalaisten huikea kannatuksen kasvu näkyy vaalituloksessa. Mielipidekannatus tuskin hiipuu ennen vaaleja, sillä Soini palannee hyvissä ajoin Brysselin simpukkapatojen ääreltä Suomeen vaalikampanjaa tekemään.

Ajankohtaiset asiat suosivat perussuomalaisia. Sekä keskustelu maahanmuutosta että Kreikalle räätälöity lainapaketti satavat perussuomalaisten laariin – jopa niin, että Sdp:n Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen ovat esittäneet maahanmuutosta kantoja, joita muut puolueet ihmettelevät.

Heinäluoma on valitellut, että hänet ymmärrettiin väärin, mutta tuskin hän kiertää Itä-Helsingin lähiöissä oikomassa sanomisistaan syntynyttä väärinkäsitystä. Yhdellä lehtihaastattelulla Heinäluoma sai herätettyä Helsingin lähiöt, kenties vaaliuurnille asti.

Niitä demareita varten, jotka suosivat sallivampaa linjaa maahanmuutossa, on puoluesihteeri Mikael Jungner, joka on sanoutunut irti kaikista maahanmuuttovastaisista kannoista. Joku saattaisi ihmetellä, miten Sdp:n johtajiston sisälle mahtuu kaksi aivan päinvastaista kantaa maahanmuuttoon. Se on sitä politiikkaa.