Timo Järvenpää: Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta

Ylöjärven Vihreät: Timo Järvenpää: Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta 5.10.2010

Kuinka monella suulla on Suomessa viime aikoina todettu, että täällä käydään vääränlaista keskustelua maahanmuutosta?! Maahanmuuton kasvusta huolestuneet toteavat näin maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvista puheenvuoroista ja päin vastoin. No hyvä, ensimmäiseksi voisi kysyä, että kuinka moni meistä haluaa lopettaa kaikkinaisen globaalin kanssakäymisen? Kyllä-vastaukset lienevät harvassa, Pohjois-Korea on ollut viime aikoina usein otsikoissa.

Kansainvälisessä yhteisössä tapahtuu kokoajan monilla sektoreilla: käydään kauppaa, vaihdetaan kulttuuria ja opiskellaan yhdessä. Kaikki nämä edellyttävät ihmisten siirtymistä maasta toiseen. Aina välillä tapahtuu kummia. Peri-inhimilliseen tapaan kaukana kotoaan olevat ihmiset rakastuvat. Sen jälkeen on vaikea palata kotiin - ainakaan yksin. 1960-luvulla Suomen tärkein vientituote Sveitsiin olivat naiset. Opiskelemaan tai lapsenpiioiksi matkanneet nuoret naiset hurmaantuivat Appenzellerin tuoksusta niin, ettei kotoinen Edam enää viehättänyt.

Markkinauskovaiset pelottelevat meitä aika ajoin sillä, että verotus ja hyvinvointivaltion ylläpitäminen karkottaa kouluttautuneet ulkomaille. Käytännössä on käynyt päin vastoin. Voitte testata väitettäni lähtemällä kävelylle Hatanpäälle. Nokian toimitilojen kulmilla näkee kymmenittäin aasialaisia ja intialaisia insinöörejä ja bittinikkareita. Monet suomalaiset tuotekehittelyä tekevät yritykset olisivat niin sanotusti nesteessä ilman ulkomaalaisvahvistuksia.

Helsingin seudulta on jo Tampereellekin levinnyt ulkomaalaistaustaisten bussinkuljettajien aalto. Minulla ei ainakaan ole mitään sitä vastaan. He ovat usein suomalaisia kollegoitaan palvelualttiimpia. Moniin ammatteihin on tällä hetkellä vaikea - ellei mahdotonta - saada suomalaista työntekijää. Ravintolat tuottavat ammattilaisia Suomeen Filippiinejä myöden, samoin vanhusten hoitokodit. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreessa raportissa todetaan, että Suomi tuhlaa paljon työpotentiaalia pitäessään koulutetut maahanmuuttajat kilometritehtaalla.

Entäpä ulkomaalaisten mukanaan tuoma rikollisuus? Suomessa on osattu murhata, raiskata, varastaa ja valehdella ihan omallakin porukalla. Joka vuosi noin 30 suomalaisnaista kuolee puhtaan valkoihoisen suomalaismiehensä käsittelyssä. Arviolta 20 prosentissa parisuhteista vaimo saa joko säännöllisesti tai vain silloin tällöin köniinsä. Ovatkohan heidän miehensä vahingossa altistuneet maahanmuuttajille tietämättään?!

Tuttavapiirissäni on jokunen avoimesti rasistinen henkilö. Heitä kuunnellessani olen miettinyt, että onkohan tämän aatesuunnan suomalaisilla jo valmiina seuraava vihankohde, sitten kun “mutakuonot” on ajettu ulos. Ovatko seuraavana vuorossa ruskeasilmäiset? Suomenruotsalaiset voisivat tulla kyseeseen myös. Joka tapauksessa pitää olla joku ryhmä, jota syyttää työttömyydestä ja sosiaalietujen väärinkäytöstä.

Rasismiin liittyy usein autoritäärisyys. Odotetaan suurta johtajaa, joka pelastaa tilanteen. Monista maista löytyy surullisen kuuluisia esimerkkejä. Useimmiten nämä vekkulit ovat yhden asian ihmisiä, joiden heiveröinen potentiaali tulee esiin valtuuston tai parlamentin ensimmäisessä istunnossa. Tälläkin kertaa on muukalaisvihalla Arkadianmäelle ratsastavia. Vierailin Facebook-sivulla, jossa ehdokas markkinoi asiaansa otsikolla “Kikkarapäälle kuonoon”. Hänen saamansa kannustuskommentit ovat todella pelottavia, kuin kristalliyön kaikuja.

Maahanmuuttajakeskustelu on perin juurin arvosidonnaista. Siinä piilee syy siihen, miksi keskustelu koetaan niin vaikeana. Vihreiden valinta on tavoitella avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa. Siinä yhteiskunnassa on kullakin samat oikeudet ja velvollisuudet ikään, sukupuoleen, rotuun tai sosiaaliseen statukseen katsomatta. “Kikkarapäälle kuonoon”-ihmisille suosittelen tutustumista johonkuhun afrikkalaiseen. Se on avartava kokemus.