HS: Ihmetteletkö turvapaikan­hakijoiden määrää? Suomi selvisi suuremmasta kansan­vaelluksesta muutamassa kuukaudessa

Helsingin Sanomat: Unto Hämäläinen: Ihmetteletkö turvapaikan­hakijoiden määrää? Suomi selvisi suuremmasta kansan­vaelluksesta muutamassa kuukaudessa 6.12.2015

Mikä asia jää vuodesta 2015 kansakunnan yhteiseen historiaan? Helppo vastata: meillä on vuoden lopulla 30 000 turvapaikanhakijaa.

Syksyllä on avattu kymmeniä suljettuna olleita kouluja, hotelleja, vanhainkoteja ja jopa kasarmeja. Ne ovat saaneet uusia asukkaita, jotka katsovat tänään televisiota ja ehkä hieman ihmettelevät uutta kotimaataan. On valtakunnallinen sotilasparaati ja jylhiä itsenäisyysjuhlia. Tasavallan presidentin vastaanotolla toistuu tuttu kysymys: mitä itsenäisyys meille merkitsee?

Pakolaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi me suomalaiset vietämme juhlapäivää näin karusti. Kertaamme omaa historiaamme, kansakunnan vaarallista koskenlaskua ja ihmeellisiä pelastumisia historian pyörteissä.

Historiassamme on kuitenkin yksi vaihe, josta kertominen on paikallaan juuri tänä itsenäisyyspäivänä.

Tutkija Jussi Pakkasvirta vertaili viime maanantaina (30.11.) HS:n mielipidesivulla karjalaisten kotouttamista ja nykyistä pakolaisongelmaa. Hän muistutti, että karjalaisten kotouttaminen oli paljon suurempi urakka. Peräti kymmenen prosenttia maan väestöstä, 400 000 ihmistä, joutui jättämään kotinsa ja etsimään uuden asuinpaikan.

”Vaikka kyse ei nyt ole oman maan väestön pakkosijoittamisesta, Suomella on historiallista kokemusta hyvästä kotouttamisesta. Halutessamme osaamme integroida toisenlaisia ihmisiä yhteiskuntaamme – kansakuntaan, joka luottaa kykyihinsä ja moniarvoiseen yhtenäisyyteensä”, Pakkasvirta hersytteli ja kehui evakkoja: ”Karjalaiset toivat muualle Suomeen toisenlaisia tapoja ja arvoja. Kahden kulttuuripiirin vuorovaikutuksessa he jatkoivat omia perinteitään mutta omaksuivat samalla myös vaikutteita uudesta ympäristöstä.”

Pakkasvirta sai mielipidesivun keskustelussa nuivia vastauksia.

Ossi Päärnilän (HS 1.12.) mielestä oli väärin verrata nykyistä pakolaisongelmaa evakkojen asutukseen. Karjalaisten sopeutumisessa merkittävintä oli yhteinen kieli, koulutus ja yritteliäisyys. He eivät vähästä valittaneet, vaikka kantaväestö ylenkatsoi, ja iloa riitti jakaa muillekin, Päärnilä muistutti.

Jorma Työppönen (HS 2.12.) ei hyväksynyt kotouttaminen-sanan käyttöä karjalaisten yhteydessä. Se oli jotain aivan muuta kuin se, mistä nyt on kysymys, hän sanoi. Työppösen mielestä Suomessa ei ollut pakolaisongelmaa keväällä 1940 ja syksyllä 1944. ”Eihän oman maan kansalaisia voi nimittää pakolaisiksi, jos he sotatoimien seurauksena joutuvat jättämään vanhat kotiseutunsa”, Työppönen kirjoitti.

Työppönen on oikeassa. Oman maan kansalaisia ei sovi nimittää pakolaisiksi, mutta moni suomalainen tarvitsi turvapaikkaa jatkosodan päättyessä syksyllä 1944.

Turvapaikanhakijoita oli silloin huomattavasti enemmän kuin pakolaisia on nyt. Suurin ryhmä, peräti 70 000 ihmistä, tuli idästä. He olivat jatkosodan aikana entisille asuinsijoilleen muuttaneita karjalaisia, jotka joutuivat lähtemään äkkiä kotoaan jo toisen kerran, kun puna-armeijan suurhyökkäys alkoi kesällä 1944.

Turvapaikanhakijoita tuli myös pohjoisesta. Kun Lapin sota alkoi, läänin väestö, 100 000 ihmistä, oli nopeasti evakuoitava. Toinen puoli siirtyi joko Oulun ja Kajaanin seudulle tai vielä etelämmäksi, ja toinen puoli, siis 50 000 lappilaista, sai turvapaikan Ruotsista. Luvut eivät ole kovin tarkkoja, koska rekisteröinti oli sodan oloissa puutteellista.

Näin suuri kansanvaellus piti hoitaa muutaman kuukauden aikana. Ja tapahtui syksyllä 1944 paljon muutakin. Armeijasta kotiutettiin 430 000 sotilasta, ja Lapin sota jatkui vielä kevääseen 1945 asti. Silloin lappilaiset saivat palata kotiseudulleen. Puolet Lapin taloista oli evakkoaikana poltettu.

Nykyisille turvapaikanhakijoille opetetaan Suomen historiaa. Toivottavasti heille kerrotaan rehellisesti myös meidän omasta evakkohistoriastamme.

Eikä tee pahaa meille kantasuomalaisillekaan, että kansakunnan yhteistä muistia hieman rapsutetaan tältä kohdalta. Oli kunnioitettava saavutus, että suomalaiset kykenivät tulemaan keskenään toimeen maassa, joka oli sodan jäljiltä paitsi rutiköyhä myös paljon pienempi kuin ennen. Sen vuoksi maa piti jakaa uudestaan.

Meille nuoremmille näiden asioiden kertaaminen voi opettaa lisää suhteellisuudentajua, jos suostumme ottamaan oppia vastaan.