Dan Koivulaakso: Kovempaa meteliä

Kansan Uutiset, kolumni: Dan Koivulaakso: Kovempaa meteliä 8.10.2010

Kaikki puhuvat kilpaa kuin nousuhumalassa konsanaan, puheiden sekavuuskin sopii kuvaan. Niitä perutaan ja muunnellaan, lupaillaan liikoja ja vääristellään. Kyse on tietenkin jo kiihtyvästä vaalikamppailusta.

Olen toistuvasti todennut, että emme voi antaa vaalien muodostua pelkäksi arvokeskusteluksi. Tämä on vasemmistolle erityisen tärkeää kun muut keskisuuret puolueet, vihreät ja perussuomalaiset ovat päättäneet puhua pelkästään arvoista. Viime viikkoina arvoliberalismia politiikan ainoana lähtökohtana on kritisoitu myös muiden tovereiden blogeissa, hyvä niin!

Arvokeskustelu liittyy suurelta osin siirtolaiskeskusteluun. Hiljattain ilmestynyt Jussi Förbomin pamfletti osoittaa, että vihamielinen suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut mainstreamia eduskunnassa jo pitkään. Tämän ei tietenkään pitäisi yllättää ketään, onhan aina kaksi kolmesta suuresta vastuussa tämän maan politiikasta. Myös siirtolaisuuden osalta. Maahanmuuttokriittisten puolueiden nousu onkin nähtävä lähinnä konservatiivien sisäisenä siirtymänä, tai demareiden ”järkevänä rasismina”, kuten Slavoj Zizek asian ilmaisee.

Konservatiivien sisäinen siirtymä ei kuitenkaan ota huomioon koko vasemmiston laskevaa kannatusta tai äänestäjien siirtymää pois vasemmistosta. Yksi syy on demareiden siirtymä kohti keskustaa. Toinen on meidän oman linjan hakeminen, olemme aivan liian varovaisia tilanteessa, jossa gallup-kannatuksemme laskee kuin lehmän häntä.

Tavoiteohjelmamme on täynnä erittäin hyviä linjauksia, ne vaan eivät yksin riitä. Mielipiteillämme ei ole mitään merkitystä jos emme pysty saamaan kannatusta, muuttamaan politiikan suuntaa ja käyttämään valtaa. Syitä voi olla kolme, ihmiset eivät samaistu siihen mistä puhumme, linjamme ei ole tarpeeksi selkeä tai sanomaamme ei kuulla. Viimeiseen on helppo tarttua, siihen auttaa kovempi meteli ja selkeämpi vastakkainasettelu. Sama logiikka, joka toimii vihreillä ja perussuomalaisilla mutta tavoiteohjelmamme keskeisillä vaatimuksilla kapitalisteja vastaan. Selkeä vastakkainasettelu myös loisi linjaamme.

Hyvä esimerkki selkeästä viestinnästä on Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanja, joka saa erittäin isoa mediahuomiota. Tämä johtuu siitä, että kampanja sekä kiteyttää ihmisten arkikokemuksen; meitä kyykytetään. Samalla kampanja tarjoaa henkireikää, ja muiden kokemuksia, joihin voi samaistua.

Politiikkamme tarvitsee selkeän linjan määrittelyn, joka aukeaa myös ulospäin ja uppoaa mediassa. Tämä on vaalien suhteen puoluevaltuuston haasteellinen tehtävä. Meidän on myös määritettävä vähimmäisvaatimuksia seuraavaan hallitukseen osallistumiselle sekä strategia miten pääsemme vallankahvaan yhdessä demareiden ja vihreiden kanssa vuonna 2015. Muuten vaalien jälkeen seuraa paha uskonmenetys tai vähintään paha vaalikrapula. Taas..!